Nuorten Luonto

Julkaistu: 14.4.2015

Luonnonvaraisten kasvien poiminta ja hyödyntäminen, eli hortoilu, on yksi tapa lisätä nauttimiemme aterioiden makua ja ravintorikkautta. Luonto tarjoaa villivihannesten kerääjälle liikkumisen iloa ja raaka-aineet moneen pataan. Kuin huomaamatta keräilykultuurin harrastajan luontosuhde voimistuu ja ilmassa voi olla suurempiakin hullaantumisen merkkejä.

Ajalla ja paikalla on merkitystä

Ei ole yhdentekevää, milloin ja mistä villivihanneksia poimitaan. Poimittavat kasvit ja niiden ominaisuudet on luonnollisesti tunnettava, ennen kuin ryhdytään keruuseen. Poimi ja syö vain kasveja, jotka tiedät myrkyttömiksi. Kerää vain terveitä ja hyvännäköisiä kasveja. Noudata jokamiehenoikeuksia ja kunnioita luontoa ja sen asukkeja.

Kasvien poiminta on paras tehdä aamulla ja kuivalla säällä. Aamuisin kasvien sanotaan hengittävän sisään, ja päivällä tapahtuu uloshengitys. Keruupaikka on tärkeää valita tarkasti. Ei liikenteen lähellä pakokaasujen ja myrkkyjen vuoksi, muttei myöskään runsaasti lannoitetuilta paikoilta, jolloin esimerkiksi nokkosten kohdalla nitraattipitoisuus kasvaa huomattavasti.

Kotona yrtit puhdistetaan ja käsitellään heti keruun jälkeen. Säilymisen ja aromien kannalta kuivaus on paras ja vaivattomin tapa. Kasvit levitetään leivinpaperin tai ritilän päälle ilmavasti ja annetaan kuivua. Ilmankosteudesta riippuen kuivaus kestää 2-4 päivää, jonka jälkeen yrtit varastoidaan lasipurkkeihin ja säilytetään pimeässä.

Nauti luonnon antimia ympäri vuoden

Aloittelijan on hyvä aloittaa maitohorsmasta, nokkosesta, voikukasta, vuohenputkesta tai siankärsämöstä. Keväällä poimitaan talteen nokkosia, voikukkaa ja vuohenputkea. Keskikesän poimittavia kasveja ovat esimerkiksi koivunlehdet, maitohorsma, nokkoset, siankärsämön kukat, vadelman lehdet ja voikukka. Syksyllä kerätään juuret voikukasta, maitohorsmasta sekä osmankäämistä.

Kun illat viilentyvät, mikä onkaan ihanampaa kuin hörppiä pehmeäaromista maitohorsmateetä ja syödä voikukalla päällystettyjä leipiä? Samalla voi muistella aurinkoista kesäpäivää, jolloin viisas hortoilija keräsi luonnon tarjoamat aarteet talteen.

Fermentointi eli teeksi hiostaminen

Hiostuksessa kasvin parkkiaineet hajoavat ja muuttuvat aromikkaiksi ja terveellisiksi. Erityisesti vadelman, mansikan, mesiangervon ja horsman lehdille menetelmä on hyvä

Anna lehtien nahistua ja kuivua huoneenlämmössä noin 4–5 tuntia keräämisen jälkeen. Puristele lehdistä tiiviitä palloja ja laita ilmatiiviisen lasipurkkiin. Anna hiostua lämpimässä paikassa muutama päivä. Lehdet muuttuvat rusehtavan värisiksi. Poista hiostuneet lehdet purkeista ja levitä ne kuivumaan mietoon huoneenlämpöön muutamaksi päiväksi. Tee on valmista pakattavaksi ja nautittavaksi, kun lehdet ovat rutikuivia. Ihana tapa säilöä kesä purkkiin!

Tiesitkö:

Maitohorsmaa ei suotta kutsuta tulikukaksi. Pioneerikasvina sitä tavataan ensimmäisten joukossa metsäpalon jättämillä aukeilla. Se valtaa nopeasti itselleen tilaa leviämällä tehokkaasti siementensä ja juurakkonsa avulla. Toukokuun lopulla nousevat versot ilahduttavat villivihannesten keräilijää.

Tiesitkö?

Hortoilu-termi on Raija ja Jouko Kivimetsän keksimä vuonna 2001. Horta-sana pohjautuu kreikan kieleen, ja tarkoittaa kaikkea villiä vihreää luonnosta löytyvää syötävää.

Kuvassa esiintyvästä ketunleivästä saat runsaasti makua ja villiä virtaa salaattiin.

Lue lisää maitohorsmasta täältä!