Nuorten Luonto

Tassunjäljillä

Julkaistu: 9.2.2017

Olen aina rakastanut luontoa ja ulkona kulkemista. Koirani on kulkenut kanssani pennusta lähtien metsissä, soilla ja pelloilla ja olemme tottuneet retkeilemään yhdessä. En juuri edes muista, millaista on kulkea yksin luonnossa, sillä olemme niin erottamaton pari. Koiran kanssa ulkoilu on uskomattoman vapauttavaa ja rentouttavaa. Se kulkee luonnossa täysin aistiensa varassa ja auttaa ihmistä irrottautumaan mielensä sisältä siihen hetkeen ja paikkaan. Ajantaju ja arkihuolet unohtuvat, kun aistit aukeavat kaikelle ihanalle ja ihmeelliselle, mitä luonto tarjoaa.

Nautin katsella koiraani kävellessämme, sillä se näkee, haistaa ja kuulee asioita, joita minä voin vain arvailla sen reaktioita seuratessani. Sen lisäksi kaikki negatiiviset ajatukset häviävät mielestäni, sillä koiran energia on puhtaan positiivista – se elää hetkessä, eikä murehdi mennyttä tai tulevaa. On myös jännittävää kulkea koiran perässä ja antaa sen johdattaa. Koskaan ei tiedä, minne sitä sattuu päätymään ja välillä tulee pyörittyä ympyrää jonkin kaiketi mielenkiintoisen hajun ympärillä.

Koirani on opettanut minua nauttimaan luonnosta kaikissa olosuhteissa. Ei niin, että sekään nauttisi kaatosateesta tai kovista pakkasista, mutta ulos lähdetään siitä huolimatta kun vaihtoehtoa ei ole. Kaikilla on omat aikataulunsa, eikä sään voi olettaa muuttuvan niiden mukaan. Päätin siis joskus taannoin, että en jää odottamaan täydellistä säätä – sitä saisi sitten odottaa mahdollisesti koko loppuelämän. Sen sijaan pidän huolen siitä, että teen kaikkeni, jotta nautin ulkoilusta aina sen hetkisissä olosuhteissa niin paljon kuin mahdollista.

Teksti ja kuva: Siiri Rantala

Ympäristötietoutta Chileen ja takaisin

Julkaistu: 11.1.2017

Rodrigo Poliche ihailee 4000 vuotta vanhaa lehtikuusta Chilessä.

Luonto- Liiton vieraana kävi chileläinen ympäristövaikuttaja Rodrigo Poliche. Hän koordinoi luonnonsuojeluprojekteja ja lajistokartoituksia Patagoniassa, kotikylänsä Caleta Tortelin lähistöllä. Rodrigo on myös elokuvaohjaaja: hän on tehnyt lyhytvideoita ja kaksi suurempaa luontodokumenttia, jotka ovat nimeltään Isla de los Muertos ja Katalalixar.

Mikä toi chileläisen ympäristöaktivistin Suomeen?

Rodrigo Poliche

Rodrigo Poliche on löytänyt Chilen eteläosista hienon koskemattoman alueen, josta on löytynyt uusia eliöitä ja kasvilajeja. Esimerkiksi lihansyöjäkasvi ja myrkyllinen hämähäkki suurine seitteineen. Tarvitaan lisää varoja, jotta kartoitustyö voi jatkua ja ennennäkemättömiä lajeja löytyä. Ymmärryksen ja tiedon lisääminen ympäristöasioissa on myös Polichen tähtäimessä tuleville vuosille. Tarkoituksena on tehdä kampanjoita ja yhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa. Tätä varten hän vierailee nyt Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Englannin kielen taidon lisääminen on olennaista koko Chilessä. Häntä kiinnostaa myös paljon suomalainen koulutusjärjestelmä ja valtion nopea kehittyminen.

Mikä yhdistää Chileä ja Skandinaviaa?

Chilestä on löydetty 4000 vuotta vanha lehtikuusi, joka on ikoninen Chilelle ja kotoperäinen laji Patagonian alueella, vaikka se on nyt vaarantunut. Lehtikuusi löydettiin Chilen ja Argentiinan rajalta vuorelta rotkojen partaalta. Ruotsissa Fulufjället luonnonpuistossa sijaitsee kaikkien aikojen vanhin elävä kuusi, joka on noin 9550 vuotta vanha. Ikä on määritelty radiohiilitutkimuksen kautta juurista. Rodrigoa kiinnostaa tämä fakta ja lajien samankaltaisuus maantieteellisestä sijainnista huolimatta. Chilessä monet tutut skandinaaviset lajit ovat eksoottisia. Esimerkiksi muurahaisia ei esiinny Chilen Patagonian alueella ollenkaan. Chilen talvi on myös samankaltainen kuin Skandinaviassa ja lunta sataa melko paljon. Suomi on enemmän omavarainen veden saannin ja metsänhoidon suhteen, eikä ulkopuolisia yrityksiä ole rajojen ulkopuolelta hallitsemassa tuotantoa, kuten Chilessä.

Rodrigo mainitsee muutaman ympäristöongelman Chilessä, kuten maan etäisyyksien suuruuden, hallinnolliset ja taloudelliset ongelmat sekä raskasmetallikaivokset, jotka sairastuttavat ihmisiä kaivosalueilla. Padot eivät ole hyväksi ekosysteemeille alueilla, joista löytyy yhä tuntemattomia lajeja. Merialueilla ongelmia aiheuttavat esimerkiksi kalateollisuuden mereen dumppaamat kuolleet kalat, jotka aiheuttavat mädäntyessään muun merieliöstön menehtymistä. Yksi uusimmista ongelmista on 300 valaan joukkokuolema, johon ei tiedetä vielä syytä.

Rodrigo ottaa myös kantaa ilmastonmuutoksen, jonka hän väittää olevan luonnollinen ilmiö säiden muuttuessa. Hän kritisoi maailman politiikkaa, jonka mukaan ihmiskunta aiheuttaa ilmastonmuutosta. Yhtä mieltä olemme kuitenkin siitä, että taloustilanne heikkenee, jos luonnonvaroja käytetään huolettomasti eikä tuleviin muutoksiin varauduta riittävästi.

Lisätiedot:

Lyhytvideot: https://vimeo.com/user27818958

Aysén films -elokuvayhtiön Facebook-sivut https://www.facebook.com/Ays%C3%A9n-films-1570804956489288/

Stella Siitonen

Kirjoittaja on ympäristökasvatuksen ja Talviseuranta-kampanjan harjoittelijana Luonto-Liitossa

Saimaannorpan joulu

Julkaistu: 23.12.2016

Heta Nääs

Luontopolulla: Näin järjestät turval­lisen talviretken

Julkaistu: 9.12.2016

Teksti ja kuvat: Teemu Saloriutta

Hyvin suunniteltu hiihtoretki sopii myös aloittelijoille, mutta yllättäviin sattumuksiin täytyy varautua.

Pönttövaara, Lieksa. Lunta on pyryttänyt vuorokauden läpeensä. Taksimatkamme oli määrä päättyä sadan metrin päähän leiripaikasta, mutta valtaisa pyry on tukkinut kaikki pikkutiet. Edessä on 9 kilometrin hiihto pilkkopimeässä lumimyrskyssä.

Osa 15 hengen ryhmästämme ei ole hiihtänyt vuosikausiin. Mukana on kymmeniä kiloja painava puolijoukkueteltta kamiinoineen. Pehmeä nuoskalumi tarttuu suksenpohjiin.

Seuraamme tietä, joka on muuttunut umpihangeksi. Tuuli ulvoo kuin susilauma, ja välillä väistelemme myrskyn kaatamia puita. Näkyvyyttä on pyryssä tuskin puolta metriä. Suunnistus perustuu tienhaarojen laskemiseen: kun aavistus reunan lumivallista katoaa, kyseessä on ehkä risteys.

Tuskallisen hitaiden kilometrien jälkeen löydämme oikean retkipolun. Juuri kun huokaisemme helpotuksesta, polku päättyy jokeen. Pimeästä virrasta löytyy onneksi matala kohta, eikä saappaita tarvitse riisua. Ahkioiden kantaminen hyisen veden yli vaatii silti keskittymistä.

Kun kaikki on saatu turvallisesti perille, hengitän syvään ja totean, etten enää ikinä järjestä talviretkeä.

Aloittelijat mukaan

Talviretket voivat joskus muuttua edellä kuvatuksi kärsimyshiihdoksi, mutta yleensä ne ovat lumoavia kokemuksia. Pakkasesta ja lumesta nauttimisen ei tarvitse olla pelkästään kokeneiden vaeltajien etuoikeus, vaan huolellisesti suunniteltu reissu voi sopia mainiosti myös aloittelijoille. Järjestäjän on vain varauduttava useampiin yllätyksiin kuin sulan maan aikaan.

Aloittelijoille suunnatulla retkellä hyvä vaihtoehto on viettää useampi yö samassa tukikohdassa, jolloin hiihtämistä voi rauhassa opetella kevyen päivärepun kanssa. Hiihtotaito ei ole nykyihmisille äidinmaidon mukana periytyvä ominaisuus. Varsinkin pitkät metsäsukset yhdistettynä painavaan kantamukseen voivat tuottaa vaikeuksia.

Yöpyminen kylmässä teltassa on kovilla pakkasilla karua puuhaa. Mukavampi vaihtoehto on hyödyntää vuokrakämppiä, autiotupia tai kamiinatelttaa. Autiotupia käytettäessä mukana tulee olla kaiken varalta teltta ja lämmin makuupussi.

Kamiinateltan saa kovallakin pakkasella plussan puolelle, joten edes oikeaa talvimakuupussia ei tarvita. Tällöin polttopuutilanne on syytä varmistaa etukäteen. Valtion mailla puuhuollosta vastaa Metsähallitus, muualla usein kunta.

Retkikohdetta valitsemaan

Vuodenvaihteessa lumiraja kulkee usein linjaa Oulu–Joensuu. Leutoina talvina kunnon hiihtokelit ovat pahimmillaan löytyneet vasta Ylitornio–Suomussalmi-linjan pohjoispuolelta. Helmikuulle tultaessa suurin osa maastamme on onneksi lumen peitossa.

Lapin eteläpuolelta on lähes mahdotonta löytää kolkkaa, jonne ei pääsisi parin kilometrin päähän tietä pitkin. Talvella saavutettavuutta on vaikea päätellä, sillä pieniä teitä ei aurata säännöllisesti. Auraustilannetta voi yrittää kysyä Metsähallitukselta, kunnan asiakaspalvelusta tai maanomistajalta. Lapissa monet retkikohteet sijaitsevat pääteiden tai matkailukeskusten liepeillä, joten niille matkustaminen onnistuu varmemmin.

Reittisuunnitelmassa tärkeintä on aikataulun väljyys. Lumen tarttuessa suksenpohjiin tai maaston muuttuessa hankalaksi voi hiihtovauhti jäädä alle kilometriin tunnissa. Yli kymmenen kilometrin siirtymät ovat turhan pitkiä, ja välipäiviä jättämällä saa pelivaraa yllätysten varalle.

Isompien jokien ja järvien ylityksiä kannattaa alkutalvesta välttää. Avosuot sen sijaan ovat yleensä turvallista, helppoa ja tasaista hiihtomaastoa. Korkeuserot nostavat retken vaikeusastetta huomattavasti etenkin ahkion kanssa liikuttaessa.

Varusteet kuntoon

Latujen ulkopuolella tarvitaan leveitä ja pitkiä metsäsuksia, joihin saa kiinni lämpimät talvisaappaat. Sauvojen on oltava leveäsompaiset, etteivät ne humahda kokonaan syvään hankeen.

Välinerikkoja sattuu lähes jokaisella talviretkellä. Sauvoja menee poikki usein, suksia hieman harvemmin. Isossa porukassa varasuksipari on paikallaan. Perinteisiin kantajousellisiin eräsiteisiin on helppo ottaa varaosia mukaan.

Ainakin osalle lähtijöistä kannattaa ottaa rinkan sijaan ahkiot, sillä niissä painavampikin kuorma kulkee melko mukavasti. Ahkioiden vetoaisojen katkeamisiin on hyvä varautua vähintään ilmastointiteipillä.

Muista varusteista tärkeimpiä ovat vaatteet. Aloittelijan voi olla vaikea hahmottaa, kuinka ohuesti pitää pukeutua, jottei hikoile hiihtäessä. Toisaalta pysähtyessä tarvittavat taukovaatteet voivat näyttää naurettavan paksuilta – jättimäisistä talvisaappaista puhumattakaan.

Parhaatkaan varusteet eivät suojaa kylmältä, jos niitä käyttää väärin. Retkenvetäjällä on vastuu vahtia, että ensikertalaiset toimivat oikein. Esimerkiksi kuivien sukkien vaihtaminen on tärkeää paleltumien estämiseksi. Jo uusi ympäristö ja välineiden hallinta vaativat paljon huomiota, eikä kehon ääripisteiden paleltumista välttämättä itse huomaa.

Kaikista vaaroista ja yllätyksistä huolimatta talviretkiä voi ja pitää järjestää myös vähemmän kokeneille vaeltajille. Talvisen erämaan hiljaisuus ja pimeys ovat vaikuttavinta, mitä kaupungin mainosvalojen vangit voivat Suomen luonnossa kokea.

Ilmastonmuutos iskee pohjoisen talveen

Julkaistu: 9.12.2016

Teksti: Heikka Marttila-Tornio

Kuvat: Teemu Saloriutta

Hanget, kirpeät pakkaset, lumiset metsät ja jäiset järvet. Niistä on kunnon talvi tehty. Valitettavasti nämä talven aarteet tulevat olemaan harvinaisempaa herkkua, mikäli maapallon keskilämpötila jatkaa kasvuaan. Muutokset tulevat vaikuttamaan moniin lajeihin, mukaan lukien meihin ihmisiin.

Suomen ilmastoa seurattu pitkään

Ilmastonmuutos on globaali ympäristöongelma, jonka pitkän tähtäimen vaikutuksia on vaikea ennustaa. Se tiedetään, että ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat näkymään selkeimmin pohjoisilla maa-alueilla. Suomen keskilämpötilan arvioidaan nousseen noin kahdella asteella 1800-luvun puolivälistä lähtien.

– Suomella on tarkka mittaushistoria lämpötilasta ja vesisateesta. Näitä mittauksia yhdistelemällä ja tutkimalla voidaan seurata pitkän aikavälin muutoksia. Myös Itämeren jääpeitettä, jäiden lähtöä joista ja lumipeitettä on seurattu Suomessa jo pitkään, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kirsti Jylhä sanoo.

Ilmatieteen laitos tutkii säätä ja ilmastoa Suomessa ja on arvioinut erilaisten ilmastomallien perusteella koko maapalloa koskevan ilmastonmuutoksen vaikutusta Suomeen.

– Arviot pohjautuvat fysiikan lakeihin, jotka säätelevät maapallon ilmastoa. Suomen ilmastoa on arvioitu noin 30 erilaisen mallin avulla, Jylhä sanoo.

Talvet myllerryksessä

Suomen kaltaisilla alueilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat huomattavia. Jo viime vuosina Etelä-Suomessa talvet ovat olleet lauhoja ja vähälumisia. Erityisesti alkutalvi on aikaisempaa lämpimämpi.

– Suomessa keskilämpötila kohoaa enemmän kuin maapallolla keskimäärin, koska pohjoiset maa-alueet lämpenevät voimakkaammin. Jos maapallon keskilämpötila nousee kahdella asteella, tarkoittaa se Suomessa yli kolmea astetta, Jylhä kertoo.

Lämpötilojen nousu näkyy etenkin talvisin. Vaikka talvella lämpötilojen luonnollinen vaihtelu on selkeästi suurempaa kuin kesällä, ennustetaan, että juuri talvilämpötilojen nousu tulee olemaan suurempaa kuin muina vuodenaikoina. Lehtien puhkeaminen keväällä aikaistuu ja lauhat ilmat syksyisin jatkuvat pitempään.

Jylhän mukaan lämpötilan nousun lisäksi Suomen talvessa tulee tapahtumaan muitakin muutoksia. Vesisateiden lisääntyminen, lumipeitteen muuttuminen epävarmemmaksi ja routa-ajan lyhentyminen ovat merkkejä muuttuvasta ilmastosta.

Monet lajit riippuvaisia talvesta

Maamme lajit ovat sopeutuneet kylmätalvisiin oloihin ja ne selviävät kovistakin pakkasista. Ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa suuria haasteita näiden lajien selviämiselle. Esimerkiksi saimaannorppa, metsäjänis ja kuusi tulevat todennäköisesti kärsimään ilmastonmuutoksesta. Suojaavan lumipeitteen vähentyminen haittaa myös muun muassa kanalintujen ja horrostavien lajien elämää. Leudommat talvet toisaalta toivottavat tervetulleiksi lajeja, jotka eivät muuten viihtyisi täällä.

– Eteläisempien kasvien ja eläinten olosuhteet paranevat, kun taas esimerkiksi pohjoiset lajit joutuvat yhä ahtaammalle, Jylhä kertoo.

Uusien lajien saapuminen ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä asia, sillä uhkana voi olla kilpailu alkuperäisten lajien kanssa. Myös esimerkiksi tauteja levittävät lajit, kuten

puutiainen leviävät yhä pohjoisemmaksi ilmaston lämpenemisen myötä.

Vaikutukset yhteiskuntaan

Vähälumisuus vaikuttaa suoraan myös meidän ihmisten elämään. Vähentynyt lumipeite ei haittaa ainoastaan talviurheilun harrastajia. Pilvisyyden uskotaan lisääntyvän juuri talviaikaan. Yhdessä vähäisen lumipeitteen kanssa pilvisyys tekee talvista yhä pimeämpiä.  

– Pimeys voi lisätä esimerkiksi kaamosmasennusta ja haitata liikennettä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten suuruus riippuu tietenkin siitä, miten paljon lämpötila nousee. Mikäli Pariisin ilmastokokouksen tavoitteissa ei pysytä, vaikutukset tulevat olemaan suuria, Jylhä arvelee.

Ilmastonmuutoksen seurauksia on vaikea ennustaa tarkasti, koska niihin vaikuttavat monet asiat. Varmuudella niistä voi sanoa vasta jälkikäteen. Jos kasvihuonekaasujen päästöjen kasvu jatkuu, seuraukset maapallolla voivat olla vieläkin vakavampia kuin mitä nyt arvioidaan.

Katoaako talvi kokonaan?

Vaikka vuodenajoista juuri talvi tulee muuttumaan eniten, ovat muutokset erilaisia eri puolilla Suomea. Pohjoisessa lumiset talvet ovat todennäköisempiä kuin etelässä. Myös muut tekijät, kuten rannikon läheisyys, vaikuttavat siihen, millainen ilmasto tulee alueittain olemaan.

– Vie aikaa ennen kuin talvi on Oulun seudulla yhtä lauha kuin nyt Helsingissä.

Talvi tuskin tulee katoamaan kokonaan, mutta muutoksilta ei voi välttyä. Jylhä muistuttaa, että Suomessa yksittäiset talvet voivat kyllä olla runsaslumisia, mutta pitkän aikavälin trendi on selvä: lumen ja jään määrä tulee vähenemään.

Käy tekemässä omaa Talviseurantaa osoitteessa: talviseuranta.fi

Pikalintuopas – muistilista lintujen tunnistamiseen

Julkaistu: 9.12.2016

Teksti: Inka Plit

Kuvat: Teemu Saloriutta

Lintukirjoissa esitellään lajien tuntomerkit mahdollisimman kattavasti. Yleisimpien lajien tunnistaminen tapahtuu kuitenkin yleensä nopeasti: lintuharrastaja saattaa tunnistaa linnun, vaikka se lentäisi vain nopeasti ohi tai päästäisi yhden äänen. Miten se oikein tapahtuu?

Tämä pikalintuopas listaa lyhyesti ja ytimekkäästi tavallisimpien lintulajien olennaiset tuntomerkit, eli kertoo mitä tuntomerkkejä kannattaa ainakin opetella!

Osa 1/4: Talvi

Käyttöohje:

• Tyypillinen paikka: missä lintu useimmiten havaitaan.
• Näkötuntomerkki: mitä kannattaa katsoa, ja miten lajin erottaa samankaltaisista lähilajeista. Tässä oletetaan, että tunnistat linnun ryhmän (esim. ”iso ja musta” palokärjen kohdalla tarkoittaa: iso ja musta tikka). Koko on mainittu vain, jos se on olennainen ero lähilajeista (esim. ”pieni” pikkutikan kohdalla tarkoittaa: pieni muihin tikkoihin verrattuna).
• Äänituntomerkki: mikä ääni kannattaa opetella tuntemaan. Ääni on kirjoitettu auki, jos se on helppoa ja selkeyttää, mistä äänestä on kyse.

Huomaa:

• Taulukko on tiivis muistilista siitä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, ei kattava tuntomerkkien kuvaus. Tutustu sekä taulukossa mainittuihin että muihinkin tuntomerkkeihin ja elinympäristöihin tarkemmin lintukirjan ja äänitteiden avulla.
• Ohjeet on kirjoitettu etelärannikon näkökulmasta. Näkö- ja äänituntomerkit pätevät muuallakin, missä lajeja vain esiintyy.
• Ohjeet ovat kirjoittajan oma näkemys. Joku toinen lintuharrastaja voi kiinnittää huomiota hiukan erilaisiin seikkoihin.
• Tuntomerkeissä on ajateltu kaikkia vuodenaikoja. Esimerkiksi joidenkin talvilintujen kohdalla on mainittu myös laulu, vaikka sitä kuulee vasta keväällä.

Hyviä lintukirjoja:

• Vasta-alkajalle: Linnut – Suomen peruslajisto (Varesvuo ym.)
• Aloittelijalle: Suomalainen lintuopas (Lasse J. Laine)
• Edistyneelle: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut (Svensson ym.)

Hyviä verkkosivuja:

• http://www.xeno-canto.org (ääniä)
• http://www.tarsiger.fi, http://www.lintukuva.fi (kuvia ja ääniä)
• http://www.birdlife.fi (tietoa lintuharrastuksesta)