Nuorten Luonto

Petolähettiläillä ennakkoluuloja vastaan

Julkaistu: 16.5.2016

Suden kellertävät silmät tuijottavat valkokankaalta iloisesti pulputtavaa luokkahuonetta. On alkamassa Luonto-Liiton petolähettilään Nina Harjun pitämä susiaiheinen oppitunti Kytöpuiston koulun kuudesluokkalaisille Vantaalla. Petolähettiläsvierailulla kerrotaan sudesta ja sen suojelusta, opitaan muun muassa ymmärtämään suden eleitä ja käyttäytymistä sekä kumotaan susiin liittyviä myyttejä.

Tunnin aluksi Harju kysyy oppilailta, kuinka paljon he arvelevat susia Suomessa olevan. Moni käsi nousee salamana pystyyn, arvioita heitellään aina sadoista tuhansiin. Kun Harju paljastaa Luonnonvarakeskuksen arvion helmikuulta 2016 olevan 200–235 yksilöä, moni yllättyy. Susien määrää hahmotetaan vertaamalla sitä esimerkiksi toisten petojen ja oman koulun oppilaiden määrään.

Yksi petolähettiläsvierailun tavoitteista on kertoa luotettavaa tietoa sudesta ja sen käyttäytymisestä. Harju lähestyy aihetta vertaamalla susia monelle tutumpaan kotikoiraan. Geneettisesti susi ja koira ovat hyvin samanlaisia ja osa koirista näyttääkin sudelta. Mistä ne sitten erottaa toisistaan? Hännästä, tietää yksi oppilas.

– Olen ollut koko ikäni koiraihminen ja sitä kautta kiinnostuin myös sudesta. Olen tarkkaillut koirien arvojärjestystä ja käyttäytymistä laumassa ja sama kiehtoo myös susilaumoissa, Harju kertoo.

Susien koiramaisuus tulee hyvin esille susilauman elämästä kertovalla videolla. Kun pienet pörröiset sudenpennut temmeltävät ja leikkivät kuvassa, moni oppilas huokaa ihastuksissaan – aivan kuin koiranpentuja!

Turhasta susipelosta eroon

Kun Harju kertoo susista, hän puhuu paljon käsillään. Into tarttuu myös oppilaisiin, jotka viittaavat ja kysyvät paljon, muun muassa susien jäljet ja vaarallisuus askarruttavat. Harju kertoo, ettei sutta kannata turhaan pelätä. Vaikka hän on yli kymmenen vuotta kiertänyt metsiä ja koettanut nähdä suden, on hän nähnyt vain yhden vilaukselta.

Harju kertoo susista faktapohjaisesti ja purkaa ennakkoluuloja ja myyttejä, joita suden vaarallisuuteen liittyy. Oppitunnilla myös pohditaan, mistä susiviha oikein kumpuaa.

Erityisesti susien salametsästys herättää keskustelua oppilaiden joukossa. Harju kertoo esimerkkitapauksena Auli-tutkimussudesta, joka ehti lyhyen elämänsä aikana nousta Luonto-Liiton susiryhmän Salakaadot seis -kampanjan keulakuvaksi.

– Auli oli kaunis ja kuvauksellinen susi. Se ammuttiin tammikuussa 2012 susijahdin yhteydessä, vaikka juuri tutkimussusia on ankarasti kielletty tappamasta ja sillä oli leveä, kirkkaankeltainen panta merkkinä kaulassa. Tapahtuman jälkeen Aulin lauma, jossa oli myös pentuja, hajosi.

Kun Harju muistelee, ettei tekijälle tullut mitään tuomiota teosta, eturivien oppilaat ihmettelevät ääneen. Epäusko nousee päällimmäiseksi tunteeksi kommenteissa, ja eräs poika tiivistää varmasti monen ajatukset: kuinka tyhmiä me ihmiset oikein olemme? Sitä saa ihmetellä.

Lapsissa tulevaisuuden toivo

Harju on toiminut pitkään Luonto-Liiton susiryhmässä ja on ollut paljon tekemisissä eri asiantuntijoiden, tutkijoiden ja päättäjien kanssa. Hän on ollut puhumassa sudesta eri tapahtumissa ja häntä on haastateltu lehtiin, televisioon ja radioon. Susikeskustelu on siis tullut monelta kantilta tutuksi.

Myös kouluvierailuja Harju on tehnyt jo kuusi vuotta eri puolilla Uuttamaata ja Varsinais-Suomea. Alun perin häntä pyydettiin muuten vain kouluun puhumaan, mutta toiminta vei mennessään, ja pian Harju kouluttautui virallisesti Luonto-Liiton petolähettilääksi.

– Viihdyn hyvin lasten ja nuorten kanssa. Heidän kanssaan on ilo keskustella, koska heillä on mielenkiintoisia, ennakkoluulottomia ajatuksia. Aikuisten ja samojen vanhojen naamojen kanssa keskustelu sen sijaan kiertää kehää, Harju sanoo ja myöntää itsekin jumiutuneensa tiettyihin uriin.

Harjun mielestä on surullista, että vaikka kuinka työtä susien suojelemiseksi tehdään, tuntuu susien asema muuttuvan vain yhä tukalammaksi. Susivihan ja huonon susipolitiikan myötä susien tilanne Suomessa on aivan EU:n alueen häntäpäätä.

Työskentely lasten ja nuorten parissa on kuitenkin valanut uskoa tulevaan. Harju näkee, että juuri lapsissa on se vaikuttamisen mahdollisuus, jolla muutos saadaan lopulta aikaan.

– Jaksan uskoa tulevaan. Kun nämä lapset ovat tulevaisuudessa päättämässä, ovat asiat paremmin.

Kouluvierailulla vaihtelua oppitunteihin

Ennen välituntikellojen soittoa oppilaille jaetaan vielä susitarroja. Moni tulee hakemaan niitä useamman kerran lisää kavereillekin vietäväksi. Oppilaat myös jäävät keskustelemaan: yksi kertoo tykkäävänsä piirtää susia ja olevansa muutenkin eläinrakas, toinen piti oppituntia mielenkiintoisena ja opettavaisena. Osa pohtii, että biologian oppikirjassa oli väitetty susia olevan enemmän Suomessa, vähäinen määrä tuli yllätyksenä.

Kytöpuiston koulun opettaja Marika Rodgerson löysi kouluvierailun mahdollisuuden sähköpostiin tulleen mainoksen kautta.

– Kiva saada ulkopuolinen välillä pitämään tuntia. Olen itsekin kiinnostunut luonnosta ja haluan hälventää ennakkoluuloja susia kohtaan. Tilasin kouluvierailun, koska uskoin aiheen kiinnostavan monia oppilaita. Samalla oli kiva tutustua myös Luonto-Liiton toimintaan, Rodgerson kertoo.

Luonto-Liitto järjestää petoaiheisten kouluvierailujen lisäksi metsä- ja Itämeri-aiheisia vierailuja, jotka tukevat koulujen kestävän kehityksen kasvatusta lisäämällä lasten ja nuorten tietämystä ympäristöasioista, haastamalla ajattelemaan ja kannustamalla toimimaan luonnon puolesta omassa arjessa. Lapset ja nuoret saavat pohtia ympäristökysymyksiä ja muodostaa niistä omat perustellut näkemyksensä. Vierailijoina toimivat Luonto-Liiton kouluttamat lähettiläät.

Syksyn 2016 vierailut ovat nyt tilattavissa! Vierailut ovat kouluille maksuttomia. Tutustu aiheisiin ja tilaa vierailu: www.luontoliitto.fi/kouluille/kouluvierailut.

Kallis unelma kaivoksesta

Julkaistu: 28.4.2016

Talvivaaran kaivoksesta kertova dokumentti Nälkämaan Sampo kuvaa kaivosyhtiön matkan unelmasta konkurssiin yhteisön, teollisuuden ja hallinnon vuorovaikutuksena.

Nikkelikaivoksen piti tuoda Sotkamoon työpaikkoja, omistajilleen vaurautta ja vientiin mineraaleja – tehokkaasti ja turvallisesti uusilla ympäristöystävällisillä menetelmillä. Sen sijaan seurauksena oli vakavia ympäristöongelmia, suuria taloudellisia tappioita ja reilusti mainostettua alempia tuotantomääriä. Nyt tappiollinen kaivos on Suomen valtion omistuksessa, kuusi lähijärveä pahasti saastunut ja entisiä johtajia syytetään ympäristörikoksista.

Miten tähän päädyttiin? Nälkämaan Sampo ei selitä, vaan näyttää. Se kuvaa puhetta julkisissa tilaisuuksissa: yhtiön edustajia selittämässä kaivoksen toimintaa lähialueiden asukkaille, aktivisteja hiillostamassa poliitikkoja, poliitikkoja ja yrityksen edustajia yhdessä vakuuttamassa Talvivaaran etuja sijoittajille.

Dialogissa kiinnostavinta on sen puute. Paikallisten aktivistien valitukset ympäristö- ja terveysongelmista käännetään yhtiön PR-ongelmiksi tai kuulemistilaisuuksista huolimatta yksinkertaisesti ohitetaan, eikä virallisissa puheissa luovuta uskosta Talvivaaran tulevaisuuteen edes väistämättömän konkurssin edessä. Monesti tärkeämpää kuin se mitä sanotaan, on se mitä jätetään kertomatta, oli se sitten kaivoksen todellinen laajuus tai uuden menetelmän yksityiskohdat. Puhetapojen törmäyksistä ja silkasta valehtelusta syntyy paljon mustaa huumoria.

Kiinnostavaa on myös, mitä on päästy kuvaamaan ja mitä ei. Kuvausryhmä on päässyt aktivistien mukaan ottamaan näytteitä saastuneista järvistä, muttei seuraamaan yhtiön vastaavia toimia. Vielä suljetumpina pysyvät hallinnon taustat. Miten Talvivaara saa, menneistä laiminlyönneistään huolimatta, ympäristöluvat toisensa jälkeen? Miten yhtään Talvivaaraa valvonutta viranomaista ei päädy syytteeseen, kun yrityksen johtoa syytetään ympäristörikoksista? Ja nyt, kun valtio omistaa yhtiön, miksi tehdään asioita ennen kuin niiden ympäristölupia on käsitelty?

Tarina suuryrityksestä ja sen toimia vastustavista paikallisista aktivisteista olisi helppo tulkita tarinaksi taloudellisen voitontavoittelun ja ympäristöarvojen välisestä ristiriidasta. Tappiollinen Talvivaara näyttäytyy kuitenkin tarinana keski-ikäisten taloudellista valtaa omaavien miesten suuresta teollisuusunelmasta, sen törmäämisestä todellisuuteen sekä kalliista hinnasta niin Suomen luonnolle kuin kansalaisille.

Mika Koskisen ohjaama Nälkämaan Sampo saa ensi-iltansa elokuvateattereissa 6.5.2016. Lisätietoa elokuvan Facebook-sivulla.

Kevään tuntua Nuuksiossa

Julkaistu: 20.4.2016

Päivä maaliskuun lopulla on sumuinen mutta raikas, kosteus takertuu pipon alta pilkottaviin hiussuortuviin. Märän sammalmättään tuoksu kutkuttelee hajuaistia ja linnut visertävät metsän siimeksessä. Kevätseurantaretkellä arki unohtuu, kun luonnon tarkkailu vie mennessään.

Harmaasta säästä huolimatta Luonto-Liiton kevätseurantaretki on houkutellut neljätoista ulkoilijaa tutkimaan kevään merkkejä Suomen luontokeskus Haltiaan Espoon Nuuksioon. Noin tunnin pituisella retkellä tarkkaillaan luontoa retken ohjaajien Anni Virolaisen ja Heikka Marttila-Tornion opastuksella.

Eri-ikäisistä reippailijoista koostuva joukko kerääntyy tutkimaan puun oksalta roikkuvaa naavaa. Merkki puhtaasta ilmanlaadusta, kuten ohjaajat huomauttavat. Kevätseurantaretken tarkoitus on tarjota matala kynnys ja mahdollisuus lähteä ulos metsään. Samalla opitaan kiehtovia faktoja keväisestä luonnosta.

– Tämä on luonteva ja rento tapa lähteä luontoon. Retkellä keskustellaan ja saa esittää kysymyksiä samalla, kun saadaan raitista ilmaa ja liikuntaa, Virolainen kertoo.

Jalat lipsuvat sulavalla lumella ja kengät uhkaavat kastua solisevaa metsäpuroa ylittäessä – mikäs sen konkreettisempi tapa kokea keväinen luonto kuin märät sukat! Reitin varrella pysähdytään ihmettelemään muun muassa puunrungosta törröttävää valtavaa pakurikääpää, lahoavaa kantoa sekä kivenlohkareen pinnassa kasvavaa jäkälää.

Ohjaajat osoittavan kiehtovia yksityiskohtia aina mättäistä puiden latvoihin. Moni näistä jää kiireisen arjen keskellä havaitsematta, kun mieli on täynnä tekemättömiä tehtäviä ja nenä kiinni älypuhelimen näytössä. On virkistävää jättää kaikki muu ja suunnata koko keskittyminen vaihteeksi ympäröivään luontoon.

– Vähän kun avaa silmiä ja katsoo kännykän ohi, löytää vaikka kuinka siistejä juttuja. Ulos lähtemiseen ei tarvitse paljoa varusteita eikä välttämättä tarvitse lähteä edes kauas. Ympäristöä voi havainnoida missä vain, Virolainen vinkkaa.

Retkeläiset kokoontuvat vielä lumen peittämän suon laitaan. Mikäs talventörröttäjä se tuolta pilkistää? Erään reippailijan saapas sujahtaa lumen läpi suon silmäkkeeseen, mutta se ei menoa haittaa. Löytääpä toinen retkeilijä kohmeisia karpaloitakin makupalaksi. Koko joukko seisoo hetken suolla aivan hiljaa ja kuulostelee. Näön lisäksi luontoa kannattaa havainnoida muillakin aisteilla.

– Keväässä parasta on, kuinka se iskee kaikkiin aisteihin samalla, kun luonto herää talven jäljiltä, Marttila-Tornio sanoo.

Metsä on rauhallinen. Polun varrella olevalla kivikolla voisi aurinkoisena päivänä kohdata kyyn, mutta vielä käärmeet piilottelevat uteliailta katseilta suojassa. Ohjaajat kertovat, että aamupäivän toisella retkellä puussa havaittiin kaksi ruokailevaa pyytä. Tällä kertaa onni ei ole matkassa eivätkä linnut näyttäydy. Tiaisten jatkuva iloinen sirkutus kuitenkin kielii, että siivekkäilläkin on jo kevättä rinnassa.

Helsinkiläinen Maarit Piippo on luontokeskus Haltiassa ensimmäistä kertaa. Hän on tyytyväinen ohjattuun retkeen ja siihen, että voi esittää kysymyksiä asiantunteville ohjaajille.

– Luonnossa tulee käytyä aivan liian harvoin, joten oli mukava lähteä nyt metsään haukkaamaan kunnolla happea. Tuli kyllä tarpeeseen. Pidän keväästä, koska valon määrä lisääntyy, Piippo sanoo.

Retki on ohi hujauksessa. Kaikki rupattelevat pirteästi suunnatessaan takaisin kuka mihinkin arjen askareisiinsa. Luonto ja ulkoilu tekivät kuitenkin vaikutuksensa – mieli on virkeä ja huoleton.

Lisätietoa tulevista kevätseurantaretkistä Kevätseurannan nettisivuilla: http://www.kevatseuranta.fi/kevatretket-ja-tapahtumat/

Malttia metsäbiomassan käyttöön

Julkaistu: 19.4.2016

Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys ilmastopäästöjen leikkaamisesta ja siitä, että fossiilisia polttoaineita pitää korvata uusituvalla energialla lähivuosikymmeninä. Myös maamme nykyisestä hallitusohjelmasta löytyy suunnitelma luopua kivihiilen käytöstä ja puolittaa öljyn käyttö 2020 -luvulla. Sipilän hallitus on myös linjannut tavoitteekseen lisätä uusiutuvan energian käyttöä niin, että sen osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosenttiin.

Tavoitteet fossiilista polttoaineista luopumisesta  ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamisesta ovat hyviä ja kannatettavia. Suomessa ilmastotavoitteet on kuitenkin suunniteltu toteutettavaksi pitkälti metsäenergian käyttöä lisäämällä. Tämä herättää ympäristöjärjestöissä huolta sekä monimuotoisuuden suojelun että todellisten ilmastopäästöjen vuoksi.

Tavoitteet uusiutuvan energian käytön lisäämisestä tarkoittavat, että  Suomen metsiin kohdistuu entistä moninaisempia käyttöpaineita. Puuta tarvitaan edelleen rakentamiseen ja paperintuotantoon ja tämän lisäksi sitä halutaan polttaa lämmöksi tai korvata sillä fossiilisia polttoaineita liikenteessä.  Metsäbiomassan käytön voimallinen lisääminen energiantuotannossa ja muut metsien käyttöpaineet uhkaavat lisätä metsiemme hakkuita huomattavasti.

Hakkuiden lisääminen on vakava uhka metsäluontomme monimuotoisuudelle. Yli kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä ja vanhojen metsien väheneminen on aiheuttanut monien lajien harvinaistumista. Metsien käyttö puubiomassaksi heijastuisikin myös metsäluontoomme ja voisi johtaa yhä useampien metsälajien harvinaistumiseen ja jopa joidenkin lajien katoamiseen Suomesta.

On myös syytä huomata, että metsäbiomassa ei ole uusiutuvuudestaan huolimatta ilmastoneutraalia, vaikka se tällä hetkellä lasketaankin nollapäästöiseksi.

Puuta poltettaessa vapautuu puun kasvun myötä sitoutunutta hiiltä ja tämän hiilidioksidin sitoutumien takaisin ilmakehästä vie kauan, Suomen oloissa 80 tai yli sata vuotta. Bioenergiaksi päätyneen metsän hiilivarasto ei nouse pitkään aikaan samalle tasolle kuin jolla se olisi ilman hakkuita. Suunniteltu metsäenergian käytön lisääminen saattaisikin päästöjen vähentämisen sijasta jopa kasvattaa Suomen ilmastopäästöjä seuraavien vuosikymmenten aikana. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta olisi kuitenkin tärkeää saada päästöt alas jo aivan lähivuosina.

Metsäbiomassan energiakäyttö ei ole yksinkertainen kyllä tai ei kysymys. Ilmastovaikutukset vaihtelevat suuresti riippuen siitä mitä poltettava puuaines on. Puuperäinen bioenergia, joka pohjautuu hakkuutähteisiin ja harvennuspuihin, voi olla osa Suomen energiantuotantoa. Metsiä ei kuitenkaan tule vetää sileiksi ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä ja merkittäviin metsäenergian käytön lisäyksiin ja uusiin metsäbiomassaan perustuviin energiainvestointeihin tulisi suhtautua kriittisesti. Olisi erittäin tärkeää asettaa yläraja metsien käytölle ja jättää nykyistä suurempi osa metsistä kokonaan talouskäytön ulkopuolelle. Erityisesti vanhat ja lajistoltaan monimuotoiset metsät tulisi rajata pois talouskäytöstä.

Puuperäisen bioenergian korostumisen taustalla lienee vanha ajatus metsäsektorista Suomen talouden tukipilarina. Nyt pitäisi kuitenkin viedä ajatukset uusille urille. Suomessa sähkön, lämmön- ja  liikennepolttoaineiden tuotantoon olisi olemassa puuperäistä bioenergiaa fiksumpia ja kestävämpiä ratkaisuja, kuten tuulisähkö ja pohjoismainen kestävästi tuotettu vesivoima, kiinteistökohtaiset aurinko- ja maalämpöjärjestelmät, biokaasun tuotanto sekä liikenteen sähköistäminen. Tarvitsemme rohkeampia visioita ja keskustelua siitä, kuinka Suomelle luodaan aidosti kestävästä energiajärjestelmä. Todelliseen kestävyyteen kuuluu päästöjen vähentämisen ohella myös energian käytön kohtuullistaminen.

Luonto-Liiton koulukiertueet vauhdissa!

Julkaistu: 14.4.2016

Kaikki kevään 2016 koulukiertueemme ovat parhaillaan käynnissä – vielä ehdit mukaan! Järjestämme kouluille vierailuja kolmesta eri teemasta: Itämeri, metsät ja sudet. Kouluttamiemme lähettiläiden tekemät kouluvierailut ovat tärkeä osa Luonto-Liiton ympäristökasvatustoimintaa. Vierailut lisäävät lasten ja nuorten tietämystä ympäristöasioista, haastavat ajattelemaan ja kannustavat toimimaan luonnon puolesta omassa arjessa.

Tämän vuoden painopiste vierailuilla on ihmeellinen Itämeri, sen vedenalainen kiehtova eliömaailma, meremme ainutlaatuisuus ja haavoittavuus sekä se, miten itse kukin voi toimia Itämeren puolesta. Ålandsbankenin Itämeri-projekti myönsi Luonto-Liiton Itämeri-kouluvierailuille 10 000 euron rahoituksen, jonka avulla uudistamme ja laajennamme tänä vuonna Itämeri-lähettilästoimintaamme. Ålandsbanken haluaa Itämeri-hankkeellaan olla esikuvana muille toimijoille ympäri Itämerta ja muistuttaa, että jokainen voi kantaa kortensa kekoon.

Syksyllä 2016 otamme käyttöön uuden toiminnallisen, visuaalisesti kiinnostavan ja osallistavan Itämeri-lähettiläsmateriaalin. Lapsille ja nuorille avataan myös sosiaaliseen mediaan kanava, jonka kautta omat Itämeri-viestit saa näkyville ja kuuluville.

Jatkossa myös alakoulut voivat tilata Itämeri-lähettilään vierailun. Lisäksi vierailuja tehdään edelleen yläkouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Teemme yhteistyötä Natur och Miljön kanssa Barnens Östersjöprotest – Lasten Itämeriprotesti -projektin parissa, ja vierailuja toteutetaan myös ruotsinkielisissä kouluissa. Osa vierailuista voidaan toteuttaa rantaretkiopastuksina.

Luonto-Liiton metsähettilään kanssa voi esimerkiksi lähteä fiilistelemään koulun omaan lähimetsään. Metsälähettiläsvierailu voidaan toteuttaa myös Tapaus Takametsä -draamavierailuna, jossa vahvistetaan lasten ja nuorten uskoa omiin kykyihin muodostaa mielipiteitä ja vaikuttaa konkreettisesti asioiden kulkuun. Metsän Ääni -vierailu puolestaan tarjoaa runsaasti tietoa suomalaisesta metsäluonnosta ja metsiensuojelun kipupisteistä.

Luonto-Liitto on vahvasti sitä mieltä, että myös susi kuuluu Suomen luontoon ja siksi petolähettiläämme kiertävät keskustelemassa kouluissa lasten ja nuorten kanssa tästä tunteita herättävästä, uljaasta petoeläimestämme. Symbioosi ry myönsi tänä vuonna Luonto-Liiton susiryhmälle 1 400 euron luonnonsuojeluapurahan kouluvierailujen toteuttamiseen. Vierailujen tavoitteena on lisätä tietoa sudesta ja samalla lieventää mahdollisia epärealistisia pelkoja, joita suteen liittyy.

Vierailujen ote on kuunteleva, keskusteleva ja arvostava: lapsen ja nuoren omalle äänelle sekä erilaisille näkemyksille annetaan tilaa. Tärkeää kaikilla vierailuillamme on antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus pohtia ympäristökysymyksiä ja muodostaa niistä itse omat perustellut näkemyksensä sekä kannustaa heitä toimimaan luonnon puolesta.

Opettaja, vielä ehdit tilata kouluvierailun  Luonto-Liiton sivuilta kevätlukukaudelle 2016! Syyslukukaudelle vierailut on tilattavissa toukokuusta alkaen. Vierailut ovat kouluille maksuttomia.

Oletko ympäristöasioista kiinnostunut nuori ja haluaisit toimia luonnon äänenä Luonto-Liiton kouluvierailuilla? Ota yhteyttä, niin kerromme lisää, miten pääset lähettilääksi!

Lisätietoja: Anna Swanljung, koulukiertuevastaava, anna.swanljung(at)luontoliitto.fi / 044 700 6113

Är du svenskspråkig och intresserad av Östersjö-besök? Se även: http://itamerenlapset.fi/sv/ eller kontakta Andrea Weckman, andrea.weckman(at)naturochmiljo.fi

(Kuvat Tapaus Takametsä -metsädraamavierailulta maaliskuulta 2016)

Puuskahdus: Metsä on jokamiehen ja –mielen oikeus

Julkaistu: 6.4.2016

Tammikuussa uutisoitiin, että Helsingin piispa Irja Askola lahjoitti tammikuussa paaville uusmaalaista aarniometsää. Jotkin tahot närkästyivät siitä, ettei metsä ollut hyödyllistä talousmetsää. Miten luonnonmetsille ja talousmetsille määritellään arvonsa? Maailman suurimmat metsät ovat joutuneet kadon alle. Olemme piittamattomia ja julmia sitä kohtaan, mistä olemme peräisin.  

Luonto antaa meille mahdollisuuden elää ja luonnon rajat kuvastavat ihmisyyden rajoja. Kun luonto näyttää meille itsensä, kannattaa meidän ihmistenkin sallia itsemme näkyvänä osana kiertokulkua. Metsä on suomalaisille ympäröivä todellisuus. Metsässä liikkuminen on jokamiehen ja – mielen oikeus.

Maailman metsien epävakaa tila johtaa omiin ongelmiimme. Tekomme vaikuttavat metsän onneen ja näin omaan onneemme. Riuhdommeko kiihtyneinä kärsimystä kohti vain tavoitellaksemme jotain olematonta? Mikä on luontomme, jos kiireeltämme emme huomaa onnellisuuteen vaadittavan rajan ylittymistä? Luovuus on unohdettu ja yksilöllinen vapaus ja varmuus elämästä ovat asetettuina hyvinvoinnin kuvastajiksi. Luonto ei ole vain muutamien omaisuus, vaan ominaisuutena meissä kaikissa. Mihin sulautuu sitten, jos mielentila – metsä – häviää?

Luonto on täynnä elämää, juuri sitä, jota olemme itsekin.  Sulje ovi hetkeksi muulta Maailmaltasi ja avaa se Metsälle. Metsässä ei ole huolissaan, että olisi huolissaan. Luonnossa aikaa ohjaa syklisyys, vuoden- ja vuorokaudenajat. Uudet polut johdattavat uusien havaintojen äärelle. Metsässä ei kuule ihmisten kiirettä. 

Talvi on ollut levon aikaa metsälle, joka on valmis kevääseen. Vie ystävä metsään. Ja mitä muuta pakkaat reppuusi kuin eväät? Mitkä jäljet jätät jälkeesi? Metsään syntyneet jäljet ovat täynnä elämää ja kertovat siitä.  Askel pehmeään on harppaus levolliseen mieleen. Käy jälleen metsään ja riisu kiireen ja stressin painava sekä elämää liian usein hallitseva sotisopa!

Pysähdy, koe ja jatka eteenpäin! Tätä ohjetta noudattaen löytää itsensä läsnä Maailmasta. Huomatessaan erityistä voi painaa sen mieleensä ja tallettaa mukaansa. Kun Maailma ilmenee arvokkaana, toimii sen mukaisesti. Monet olettavat elämän koostuvan pakosta työntyä eteenpäin. Niin ei tarvitse olla, eikä metsäretkellä ainakaan! Metsässä vapautuu turhista paineista.

Laskeudun kosken rantaan. Iloni virtaa kotokoskeni kuohuissa.  Aurinko paistaa sumun läpi sirottaen huurteisen ilman kultaansa. Ilmassa sataa höyryä, jonka kylmyys nostattaa. Se tuntuu kasvoillani. Voin vain olla ja tunnen eläväni eteenpäin.

Kirjoittaja on  agrologiopiskelija Keski-Suomesta.

Puuskahdus-palstalla vaihtuvat kirjoittajat sanovat suorat sanat muun muassa ympäristöpolitiikasta, ympäristön tilasta ja ihmisen suhteesta luontoon. Puuskahduksia julkaistaan sekä Nuorten Luonto -lehdessä että nuortenluonto.fi-sivustolla.