Nuorten Luonto

Kosmologi ja aktivisti

Julkaistu: 24.11.2015

Syksy Räsäsen koulutustausta ei ole aktivistille se tyypillisin. Hänen oppialansa on teoreettinen fysiikka, tarkemmin kosmologia.

Kosmologia on fysiikan osa-alue, joka tutkii maailmankaikkeuden luonnetta ja historiaa. Tarkasteltavana voi olla esimerkiksi kysymys maailmankaikkeuden laajenemisesta tai hiukkasista, joita maailmankaikkeudessa on. Kosmologi käyttää työssään tietoa, jota saadaan esimerkiksi satelliittien ja teleskooppien kautta.

Räsänen kuitenkin korostaa, ettei hän ole avaruustutkija.

– Avaruustutkimuksessa ollaan kiinnostuneita taivaankappaleista, kuten planeetoista. Kosmologiassa nämä tutkimuskohteet ovat vain välineitä, joitten avulla yritetään ymmärtää koko maailmankaikkeutta, hän selittää eroa.

Fysiikasta löytyy tutkimussuuntia, jotka tuottavat tärkeää tietoa luonnonsuojelun kannalta.
– Tällaisia ovat esimerkiksi ilmakehäfysiikka, ilmastofysiikka ja pienhiukkasfysiikka, jossa Helsingin yliopisto on muuten maailman parhaita, Räsänen luettelee.

Kosmologia ei kuitenkaan kuulu tähän sarjaan, vaan sen kysymyksenasettelut ovat teoreettisempia.

– Kosmologiasta ei voi luvata käytännön sovelluksia, Räsänen toteaa.

Vastalääke maailmantuskalle

Oman ammatin teoreettinen korkealentoisuus ei kuitenkaan estä Räsäsen ajatuksia nikkaroimasta myös käytännöllisempien yhteiskunnallisten kysymysten parissa. Hän kertoo oman aktivisminsa alkaneen opiskeluaikana. Yhdeksi kimmokkeeksi havahtumiselleen hän mainitsee vasemmistolaisen kielitieteilijä Noam Chomskyn kirjoitukset, joita julkaistiin Yliopisto-lehdessä.

Räsänen on puhunut julkisuudessa ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Erityisesti Palestiinan tilanne on hänelle tärkeä.

– Haluan edistää sellaista maailmaa, joka olisi oikeudenmukainen eläimille ja ihmisille, niin nykyisille kuin tuleville.

Tämän sanottuaan hän täsmentää nopeasti, etteivät erilaiset oikeudenmukaisuuskysymykset ole toisistaan irrallaan. Lähemmin katsoessa näkee, miten eri asiat ovat riippuvaisia toisistaan. Ympäristön tuhoutuminen voi esimerkiksi liittyä alkuperäiskansojen oikeuksiin tai ihmisoikeusrikkomuksiin.

Me kaikki vaikutamme

Jokainen vaikuttaa yhteiskuntaan, vaikka ei olisi siitä tietoinen.

– Tällä hetkellä normaali elämämme perustuu epäoikeudenmukaisuuteen, Räsänen toteaa ja viittaa tällä erityisesti kuluttamiseen.

– Esimerkiksi kännykän raaka-aineita tulee muun muassa Kongosta, jossa raaka-ainevarantojen hallinta aiheuttaa julmia konflikteja. Kännyköitä kootaan niin kurjissa oloissa, että tehdastyöläisten sopimuksiin saatetaan kirjata kielto tehdä itsemurha, Räsänen listaa.

Hän myös tarjoaa saman tien ratkaisun.

– Muuta omaa vaikutustasi yhteiskuntaan. Meidän hyvinvointimme ei ole pakko rakentua toisten polkemiselle.

Räsäsen aktivismia ajaa velvollisuudentunne.

– Minulla on velvollisuus auttaa kanssaihmisiä, joilla on asiat huonosti. Maailmanmenosta voi tulla ahdistunut ja turvaton olo. Siihen aktiivinen toiminta on parasta lääkettä. Jos ryhtyy toimimaan asioitten muuttamiseksi, ei enää ole sivustakatsoja, vaan vaikuttaja.

Hän myös korostaa, että Suomessa on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa. Meillä on sanan- ja kokoontumisenvapaus ja toimintavaihtoehtoja löytyy.

– Täällä on paljon järjestöjä joissa toimia ja uuden perustaminen on todella helppoa. Eikä ketään tulla yöllä pidättämään kotoa siksi, että tämä on poliittisesti aktiivinen.

Tiedettä sirkuksen keinoin

Syksy Räsänen on aktiivinen tieteen popularisoija. Hän pitää blogia Ursan sivuilla, kirjoittaa kolumneja lehtiin sekä antaa usein haastatteluja eri tiedotusvälineille.

Räsäsen mielestä on tärkeää, että tieteellistä tietoa esitetään tavalla, jonka suuri yleisökin voi ymmärtää. Esimerkiksi kosmologiassa on kyse niin abstrakteista asioista, että maallikoita varten tarvitaan ”rautalankamalleja”. Hän näkee blogikirjoitukset, haastattelut ja yleisöluennot myös tapana korvata yhteiskunnalle sen tarjoama akateeminen koulutus sekä yhteisistä varoista kustannetut tutkimusresurssit.

Keskivertoa kekseliäämmän tieteen kansantajuistamisen Räsänen toteutti Tanssiteatteri Hurjaruuthin kanssa 2013. Hän oli Talvisirkus Kosmoksen toinen käsikirjoittaja. Esitys käsitteli maailmankaikkeuden historiaa ja oli valtava menestys. Nykysirkuksen keinoin kerrottiin esimerkiksi alkuaineitten synnystä, galaksien etääntymisestä toisistaan ja pimeästä energiasta.

– Olisi kiva tehdä jotain vastaavaa uudestaankin. Esimerkiksi modernin tanssin tai fyysisen teatterin keinoin, hän pohtii.

Räsänen työstää parhaillaan Lähi-itää käsittelevää faktateosta Israelin apartheid. Kirja on kaavailtu julkaistavaksi ensi vuoden aikana. Ehkäpä sen jälkeen olisi tilaisuus saattaa loppuun jo aiemmin aloitettu kirjaprojekti, maailmankaikkeuden historiaa käsittelevä lastenkirja.

Oikeus päättää – Energiantuotannon omistus ja ilmastoaktivismi

Julkaistu: 19.11.2015

Kirjassaan Tämä muuttaa kaiken – Kapitalismi vs ilmasto Naomi Klein nostaa energiantuotannon ja -jakelun yhdeksi ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeimmistä kysymyksistä. Kleinin mukaan yksityistettyjen ja yhtiöitettyjen energiayhtiöiden saattaminen takaisin demokraattisen päätöksenteon piiriin voi nopeuttaa siirtymistä uusiutuvalla energialla toimivaan yhteiskuntaan. Nykyisessä mallissa suurten energiayhtiöiden voitot näyttävät menevän ilmastotavoitteiden edelle.

Kysymys energiantuotannon omistamisesta ja hallinnasta on noussut ympäristöpolitiikan ja ilmastoaktivismin keskiöön. Saksassa paikalliset järjestöt kampanjoivat saadakseen energiaverkot takaisin kuntien hallintaan. Suomessa kysymykset kuntalaisten vallasta ja vaikutusmahdollisuuksista kaupungin energiayhtiöön ovat nousseet esiin Hiilivapaa Helsinki -kampanjassa.

Hampurissa onnistuttiin, Berliinissä ei

Kirjassaan Klein nostaa Saksan hyväksi esimerkiksi tällaisesta kehityksestä ja viittaa erityisesti energiaverkkojen uudelleenkunnallistamiseen tähtääviin liikkeisiin Hampurissa ja Berliinissä.

Hampurissa kansalaisliike sai kunnan ostamaan sähkönjakeluverkkonsa takaisin ruotsalaiselta energiayhtiö Vattenfallilta. Berliinissä asiasta järjestettiin äänestys, jossa 83 % äänestäneistä kannatti aloitetta energiaverkon palauttamista kunnan omistukseen. Äänestysprosentti ei kuitenkaan ylittänyt tarvittavaa 25 % kynnystä, joten aloite ei johtanut toimenpiteisiin.

Berliinin liikkeen aktiivina toimivan Stefan Taschnerin mukaan hampurin liikkeen onnistumisen mahdollisti paremmin muotoiltu ja selkeämpi kysymyksenasettelu. Hampurissa kampanja keskittyi sanomassaan demokraattiseen kontrolliin, kun taas Berliinissä erilaisista taustoista tulevat järjestöt halusivat saada erilaisia heille tärkeitä kysymyksiä asian puolesta kampanjoivan koalition tavoitteisiin.

– Keskustelu energiaverkon omistuksesta on mahdollista kytkeä moneen eri kysymykseen. Kyse on niin ilmastonmuutoksen torjunnasta, demokraattisesta hallinnasta, uusiutuvien käytön lisäämisestä kuin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudestakin ja sähkön hinnastakin. Kampanjalle näin erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet ovat sekä uhka että mahdollisuus, Taschner toteaa.

Kunnallistaminen helpottaa uusiutuviin siirtymistä

Vaikka kampanjassa oli kyse sähköverkon omistamisesta, eikä niinkään siitä, miten sähkö tuotetaan, aktivistit näkevät sähköverkon kunnallistamisen tärkeänä askeleena kohti 100 % uusiutuvalla energialla toimivaa Berliiniä.

Esimerkiksi Münchenin kaupunki, joka ei koskaan myynyt sähköverkkoaan, suunnittelee siirtyvänsä 100 % uusiutuviin energianlähteisiin vuoteen 2025 mennessä.

Berliinissä kampanjan painoarvo on vähentynyt sen jälkeen kun aloitetta sähköverkon kunnallistamisesta ei saatu läpi äänestyksellä.

Taschnerin mukaan kampanja kuitenkin onnistui osoittamaan, että asia kiinnostaa kansalaisia ja pakotti kaupungin perustamaan pienen kunnallisen energiayhtiön ja selvityskomitean.

– Asiantuntijoista kasattu selvityskomitea, jonka jäsen itsekin olin, päätyi suosittelemaan sähköverkon takaisinostoa. Onnistuimme myös osoittamaan poliitikoille, että pystymme tarvittaessa saamaan suuren määrän ihmisiä liikkeelle – ja pystymme siihen yhä, kertoo Taschner.

Saksassa on yksityistämisaalto on kääntymässä ja kunnat ovat ostaneet 170 tapauksessa energiaverkkojaan takaisin.

 Helsingin energiantuotanto kampanjoinnin kohteena

Kaupunkien energiantuotantoon vaikuttamaan pyrkiviä kampanjoita ei tarvitse hakea Saksasta saakka.

Hiilivapaa Helsinki –kampanjan keskiössä on kunnallinen energiayhtiö Helen ja sen omistamat hiilivoimalat. Kampanjan tavoitteena on, että Helsingin kaupungin kivihiilivoimalat suljettaisiin ja energiantuotannossa siirryttäisiin hajautetumpaan energiantuotantoon ja uusiutuviin energianlähteisiin. Helsingissä kaupunginvaltuutetut ovat kampanjan keskiössä, koska päätöksen Hanasaaren hiilivoimalaitoksen sulkemisesta tai peruskorjauksesta tekee viime kädessä Helsingin kaupunginvaltuusto.

Helen on 100 % Helsingin kaupungin omistama yhtiö, joka yhtiöitettiin vuoden 2015 alussa. Tämän seurauksena yhtiön hallitukseen tuli poliitikkojen lisäksi myös ulkopuolisia hallitusammattilaisia elinkeinoelämästä.

– Emme kampanjassamme ottaneet tähän omistusjärjestelyyn ollenkaan kantaa, vaan olemme keskittyneet tulossa oleviin energiainvestointeihin ja niihin vaikuttamiseen, kertoo kampanjakoordinaattori Hanna Hakko Maan ystävistä.

Hän kuitenkin näkee Helenin yhtiöittämisessä myös ongelmia:

– Jotta kuntalaiset Helenin viimekätisenä omistajana voisivat arvioida yhtiön toimintaa ja esityksiä, pitäisi näistä asioista olla saatavilla mahdollisimman paljon taustatietoja. Tässä on paljon toivomisen varaa, sillä Helen pitää taustamateriaaleista tiukasti kiinni liikesalaisuuteen vedoten. Usein tuntuu, että edes valtuutetut eivät lopulta saa kovin tarkkoja tietoja päätöksentekonsa pohjaksi.

Yhtiöittäminen muuttaa vaikutusmahdollisuuksia

Millä tavoin energiantuotannon ja -jakelun omistus sitten vaikuttaa kansalaisten ja liikkeiden toimintamahdollisuuksiin ja -tapoihin?

– Esimerkiksi Espoossa energiantuotanto on myyty Fortumille. Varmasti tarvittasiin erilaista vaikuttamista (kuin Helenin tapauksessa), kun asiat eivät ole enää demokraattisen päätöksenteon piirissä. Ehkä vaikuttaminen voi tällaisessa tapauksessa toimia tehokkaammin julkisuuden kautta, Hanna Hakko pohtii.

Toinen esimerkki uudenlaisesta toimintatavasta on Greenpeacen tarjous ostaa Vattenfallilta sen Saksassa myynnissä olevat ilmastolle kaikkein haitallisimmat ruskohiilivoimalat, jotta ne voitaisiin sulkea mahdollisimman nopeasti.

“Olemme valmistautuneet ottamaan vastuun ilmastosta, terveydestä ja työpaikoista, jos Vattenfall ja Ruotsin hallitus eivät sitä tee. Ruskohiilellä ei ole tulevaisuutta. Mutta me näemme mahdollisuuden tehdä siitä loistavan esimerkin maailmalle, kuinka siirrytään kestävään, uusiutuvaan energiaan”, toteaa Annika Jacobson, Greenpeace Nordicin Ruotsin ohjelmajohtaja tiedotteessa.

Matka Pariisiin jatkuu internetissä

Julkaistu: 28.10.2015

Miten liittyvät toisiinsa uusiin ihmisiin tutustuminen, Pariisin ilmastoneuvotteluista oppiminen, nettikampanjan tekeminen ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen? Varmaan monellakin tavalla, mutta tällä kertaa mielessäni on Matkalla Pariisiin -hankkeen verkkovaikuttamisen koulutus Helsingissä. Ainakin jokainen yllämainituista seikoista löytyi seinältä, jonne kasattiin koulutukseen osallistuneiden tavoitteita.

Koulutus käynnistyi lauantaina mukavasti herkullisella (ja ilmastoystävällisellä!) vegaanilounaalla. Sen jälkeen oli luvassa tutustumista sekä kaksi tietopakettia, joiden aikana valkeni moni asia ilmastoneuvotteluista ja siitä, kuinka verkossa voi vaikuttaa – ja kuinka meihin siellä vaikutetaan.

Koulutus tarjosi vielä jotain paljon oppimistakin tärkeämpääkin. Seuratessaan melkein 20 mahtavan ihmisen työskentelyä, kuullessaan heidän mielipiteitään ja ajatuksiaan sekä nähdessään, kuinka he olivat valmiita toimimaan ilmaston puolesta, syntyi tunne siitä, että tarttumalla toimeen on mahdollista ihan oikeasti saada jotain aikaan! Tunne kehittyi hiljalleen koko viikonlopun ajan ja räjähti päälle seuraavana maanantaina. Ystäväni ovat saaneet kestää koko koulutusta seuranneen viikon jatkunutta motivaatiopuuskaa.

Verkkovaikuttamiskoulutukseen kuului tietenkin myös verkossa vaikuttamista. Kolme koulutusviikonlopussa alkunsa saanutta kampanjaa on parhaillaan käynnissä ja löydettävissä verkosta. Toivottavasti mahdollisimman moni ihminen huomaa ne ja lähtee mukaan tempauksiin, jos ei muuten niin tykkäämällä ja jakamalla. (Vink vink, toivottavasti tunnet painostavan katseeni niskassasi!)

Lähtölaskentana Pariisiin toimii 30 pientä ilmastotekoa -niminen tempaus, joka löytyy helposti Facebookista.

Itse Pariisin tapahtumia taas voi seurata Biojätebussilla Pariisiin -videoblogista, jossa nimestä päätellen taidetaan tehdä matkaa hyvinkin vakavalla mielellä.

Kolmantena on Sukupolvet suojelemassa ympäristöä -kampanja, joka myöskin löytyy Facebookista. Sen tarkoituksena on herättää keskustelua ympäristöasioista ja tuoda myös iäkkäämpien ihmisten ääntä kuuluviin.

Jokainen näistä kolmesta verkkokampanjasta saatiin aikaan parissa tunnissa. Kuvitelkaa, paljonko ehditään vielä saada aikaan ennen kuin ilmastoneuvottelut ovat (toivottavasti onnellisesti) takana. Kuten jo aikaisemmassa blogitekstissä  todettiin: Meidän on koetettava varmistaa, että neuvotteluissa saadaan aikaan sopimuksia, joiden avulla ainoan planeettamme ilmaston lämpeneminen pystyttäisiin pysäyttämään noin 2 asteeseen (tai kuten koulutuksessa opimme ALLE 2 asteeseen).

Katsellessani koulutuksen viimeisenä päivänä seinälle koottuja tavoitteita, saatoin hyvillä mielin todeta kaikkien niistä toteutuneen tavalla tai toisella. Tai no, sitä ilmastonmuutosta ei ihan vielä saatu pysäytettyä, mutta se onkin meidän kaikkien yhteinen tehtävämme.

Maahanmuuttajat mukaan toimintaan

Julkaistu: 28.10.2015

Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset, nuoret ja perheet eivät liiku luontoalueilla yhtä paljon kuin muut Suomessa asuvat. Myös luonto- ja ympäristöjärjestöissä on huomattu, että maahanmuuttajat eivät ole toistaiseksi löytäneet mukaan toimintaan.

Luonto-Liitto kehittää ensi vuonna toimintaansa siten, että maahanmuuttajataustaisten lasten, nuorten ja perheiden kynnys tulla mukaan toimintaan ja tapahtumiin madaltuisi.

Vuoden 2016 aikana pilotoidaan esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille ja kantasuomalaisille perheille tarkoitettuja yhteisiä luontoretkiä. Tavoitteena on edesauttaa maahanmuuttajataustaisten perheiden osallistumista luontoharrastustoimintaan ja tarjota tilaisuuksia tutustua suomalaiseen luontoon.  Yhteisten retkien ja muun toiminnan puitteissa maahanmuuttajat ja suomalaiset perheet voivat myös tutustua toisiinsa. Samalla tulevat tutuiksi retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen liittyvät suomalaiset tavat ja käytännöt.

– On tullut esiin, että maahanmuuttajat ei niinkään halua, että heille järjestetään omaa toimintaa. Sen sijaan he toivovat, että voisivat tulla mukaan sellaisiin tapahtumiin, joissa tapaa suomalaisia. Tällaista yhteistä toimintaa haluaisimme erityisesti kehittää, kertoo Luonto-Liiton puheenjohtaja Varpu Määttänen.

Luonto-Liiton tavoitteena on myös kouluttaa lisää maahanmuuttajataustaisia nuoria sekä nuoria aikusia ohjaajiksi luotokerhoihin ja -leireille.

– Toivomme, että saisimme leirinohjaajaksi enemmän maahanmuuttajataustaisia nuoria. Tekisimme mielellämme yhteisyötä maahanmuuttajajärjestöjen kanssa, että tämä onnistuisi. Voisimme esimerkiksi järjestää maahanmuuttajajärjestöjen kanssa yhteisiä koulutuksia ohjaajaksi haluaville, Varpu Määttänen kertoo.

Luonto-Liiton leireille ovat tervetulleita kaikki lapset ja nuoret taustasta riippumatta. Leiriläisen ei tarvitse myöskään olla kokenut luonnossa liikkuja eikä aiempaa luonnontuntemusta tarvita. Ohjaajien kanssa voi keskustella ennen leiriä, jos osallistujilla on erityistoiveita tai kysyttävää esimerkiksi ruokavalion tai toimintatapojen suhteen.

—

Lisätietoja Luonto-Liiton maahanmuuttajille suunnatusta toiminnasta antaa Malva Green, malva.green(at)luontoliitto.fi

Porlan lähimetsällä on toivoa

Julkaistu: 22.10.2015

Kävelen suurten lehtipuiden reunustamaa polkua Porlassa, Lohjalla. Pysähdyn hetkeksi ihailemaan keltaisia vaahteroita. Koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijät pysyttelevät tiukasti polulla, mutta itse sukellan hetkeksi siltä sivuun. Kumarrun tutkimaan lahopuuta, kävelen varovasti metsänpohjalta kurottavien hiirenporrassaniaisten lomasta.

Vaikka Porlan metsä on kapea kaistale tien ja vanhojen kalankasvatusaltaiden välissä, sinne on helppo uppoutua. Korvat havaitsevat kyllä ohiajavien autojen äänet, mutta niin ne poimivat myös puissa hyörivien tiaisten rupattelun, lehtien kahinan tuulessa, lasten äänet ja kala-altailla viihtyvien sorsien äänet. Syksyisessä metsässä on rauhoittava karikkeen ja sienien tuoksu.

Tällaisissa pienissä kaupunkimetsän sirpaleissa tulee harvoin pysähdyttyä. Usein ne ovat läpikulkupaikkoja tai lenkkimaastoja. Tärkeitä sellaisinakin, mutta istuessani hiljaa paksulla kuusimaapuulla mietin miten paljon pienikin metsä kaupungissa voi antaa, kun pysähtyy tarkastelemaan yksityiskohtia.

Lohjan järven rannalla sijaitseva Porlan entisen kalaviljelylaitoksen alue on paljon muutakin kuin lähimetsä. Se on upea metsä- ja järviluonnon sekä kulttuurihistorian muodostama lähiluontokokonaisuus, josta moni kaupunki olisi kateellinen. Metsäpolut ja rannan ulkoilureitti ovat kaupunkilaisten ahkerassa käytössä. Monet jäävät kala-altaiden äärelle ihastelemaan vesilintujen runsautta, altaassa uivia karppeja sekä kesäisin ilmassa partioivia sudenkorentoja. Kesäillan hämärryttyä Porla on myös oivallinen paikka tarkkailla lepakoita.

Tällaisen kaupunkiluontokeitaan luulisi olevan turvassa, mutta näin ei ole. Alueen kohtalosta on kiistelty jo vuosikymmenten ajan ja kiista on taas ajankohtainen uuden osayleiskaavan myötä. Kaupunki on suunnitellut alueelle kerrostaloja ja hotellia, mutta kaupunkilaisten vastustuksen takia esityksistä, joissa Porlaa kehitettäisiin luontokohteena ja vesistöntutkimuskeskuksena, on tullut varteenotettavia vaihtoehtoja. Porlalla on siis toivoa. Ilman aktiivista alueen luontoa puolustavaa liikettä Porla, monen muun lähimetsän tavoin, olisi varmasti rakennettu täyteen taloja jo aikaa sitten.

Matka Pariisiin alkaa

Julkaistu: 12.10.2015

Joulukuussa maailman päättäjät kokoontuvat Pariisiin sopimaan uudesta maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta. Näyttää uhkaavasti siltä, että uusi sopimus ei tule olemaan riittävän tiukka että sen avulla ilmaston lämpeneminen voitaisiin pysäyttää siedettävälle tasolla eli noin kahteen asteeseen.

Aktiivista kansalaistoimintaa ilmastoasioissa tarvitaan sekä ennen ilmastokokousta että sen jälkeen. Kokouksen alla tulee huolehtia, että kansalaisten ääntä kuullaan. Esimerkiksi ympäristöministeriön TNS Gallupilla teettämän kyselytutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön tulisi tehdä kaikkensa lämpötilan nousun rajoittamiseksi kahteen asteeseen. Neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että kunnianhimoisia ilmastotoimia tarvitaan pikaisesti. Ilmastonsuojelu ei myöskään pääty Pariisin kokoukseen, oli sen lopputulos mikä tahansa. Kansainvälinen sopimus ei yksin riitä ratkaisemaan ilmastokysymystä – varsinkaan silloin, jos se ei ole riittävän tiukka.

Nyt käynnistyvä Matkalla Pariisiin -blogi on osa Luonto-Liiton Matkalla Pariisiin -hanketta, jossa vahvistetaan nuorten ympäristövastuullista kansalaisuutta sekä opitaan kansalaisvaikuttamisen menetelmiä. Ensisijaisesti 16–29-vuotiaille nuorille suunnattuun hankkeeseen kuuluu kolme koulutusviikonloppua kansalaisvaikuttamisesta sekä mielenosoitusmatka biokaasubussilla Pariisiin seuraamaan ilmastoneuvotteluja paikan päällä.

Pariisissa tarkoitus on osallistua kansalaisyhteiskunnan järjestämiin tapahtumiin ja foorumeihin sekä verkostoitua eri kansalaisjärjestöiden kanssa ympäri maailmaa. Luonto-Liitto ottaa myös osaa Pariisissa 12.12.2015 järjestettävään suurmielenosoitukseen, jossa kansalaiset ympäri maailman tulevat vaatimaan ja kannustamaan neuvottelijoita, jotta nämä saisivat aikaiseksi parhaan mahdollisen ilmastosopimuksen.

Voit seurata matkaamme Pariisiin nuortenluonto.fi-sivun blogista sekä Luonto-Liiton Facebookin, Instagramin ja Twitterin välityksellä.

Lisää ilmastoinfoa löytyy myös osoitteesta: ilmasto.org.

Psst! Luonto-Liiton ilmasto- ja energia toiminta on aktivoitumassa ja uusien ilta järjestetään 22.10.2015. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan toimintaan, ota yhteyttä: auli.elolahti (at)  gmail.com