Nuorten Luonto

Suden puolesta, kaatolupia vastaan

Julkaistu: 29.1.2015

Suden asema metsiemme oikeutettuna alkuperäisasukkaana on ollut maassamme retuperällä jo kohtuuttoman kauan. Viimeaikaisesta susikannan kasvusta huolimatta susi on Suomessa edelleen uhanalainen ja tilanteen kohentaminen vaatii suojelun kehittämistä.

Valitettavasti ainakaan maa- ja metsätalousministeriön laatima uusi sudenhoitosuunnitelma ei hukkaamme auta. Sen sijaan, että uhanalaisen suden suojeluun suhtauduttaisiin vakavasti, ministeriö panostaa suden kaatolupien lisäämiseen.

Uhkaavan tilanteen vuoksi Luonto-Liiton susiryhmä järjesti usean muun ympäristö- ja eläinjärjestön kanssa mielenosoituksen tammikuun lopussa Helsingissä. Kiasman edustalla kokoontunut mielenosoitus marssi kulkueena kaupungin keskustan läpi maa- ja metsätalousministeriön toimistolle Kruununhakaan.

Ministeriöllä susiryhmän puheenjohtaja Tea Tawast luki mielenosoituksen järjestäjien yhteisen kannanoton suden suojelun puolesta, jossa kritisoitiin sudenkaatolupien myöntämistä uhkana Suomen susikannalle ja vaadittiin rakentavampaa susipolitiikkaa. Kannanotosta oli laadittu myös kirjallinen versio, joka luovutettiin mielenosoituksen vastaanottaneelle ministeriön edustajalle.

Oman puheenvuoronsa piti myös Salakaadot seis -kampanjan suojelija, toimittaja ja kirjailija Roman Schatz. Hänen mielestään sudet ja ihmiset mahtuvat hyvin elämään Suomessa rinnakkain, kunhan perusteettomasta kielteisyydesta vain päästään yli.

Maa- ja metsätalousministeriöllä vierailun jälkeen kulkue jatkoi vielä Aleksanterinkatua pitkin Kolmen sepän patsaalle, jossa mielenosoitus päätettiin. Arviolta 250 osallistujaa muodosti banderolleineen ja kyltteineen näyttävän kulkueen. Kuuluvuuden puolestaan takasi Rhythms of Resistance -rumpuryhmä, nasevat iskulauseet ja tietenkin yhteisulvonta.

Myös Joensuussa ja Tampereella järjestettiin samana päivänä mielenosoitukset suden suojelun puolesta. Mielenosoitusten järjestäjinä toimivat Luonto-Liiton lisäksi Animalia, Maan ystävät, Oikeutta eläimille, Vegaaniliitto ja Tampereella Suomen Susi.

Mielenosoitus pelasti 200-vuotiaan metsän

Julkaistu: 27.1.2015

Keuruun entinen varuskunta-alue vapautui kaikkien käyttöön vuodenvaihteessa. Metsähallitus yritti varmistaa, etteivät seudun asukkaat pääse Rautovuoren metsistä nauttimaan. Metsään on Keuruun keskustasta linnuntietä vajaa kolme kilometriä.

Luonnonsuojeluliiton kartoittajat kävivät alueella heti, kun sinne pääsi. Keski-Suomen ja koko eteläisen Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen laaja, yhtenäinen ja luonnoltaan rikas metsäalue on säästynyt metsätaloustoimenpiteiltä vuosikymmenten ajan.

Metsähallitus aloitti alueella hakkuut tammikuussa luontojärjestöjen suojeluesityksestä välittämättä. Hakkuita oli suunniteltu noin 50 hehtaarin alueella.

Luonnonsuojelijoiden ja paikallisten asukkaiden mielenosoitus sai Metsähallituksen kuitenkin pysäyttämään sikailuhakkuunsa ja lupaamaan, että alueella tehdään kunnolliset kartoitukset ja alueen käytöstä neuvotellaan luontojärjestöjen kanssa.

Lue lisää Luonto-Liiton metsäryhmän blogista.

Elämää petojen kanssa

Julkaistu: 21.1.2015

Meeri Koutaniemen näyttely kertoo bhutanilaisista ja heidän arvostavasta suhtautumisestaan villieläimiin ja luontoon. Näyttely kyseenalaistaa myös suomalaisten petoasenteet.

Ihmiset ja pedot ovat eläneet toistensa rinnalla jo aikojen alusta saakka. Kun ihminen nosti itsensä kaikkien eläinten valtiaaksi, tuo lajien välillä vallinut harmonia kuitenkin muuttui.

Tästä kertoo nykypäivänä hyvin esimerkiksi Suomessa susia kohtaan tunnettu kauna. Kauna joka ei ole vieläkään kadonnut, vaikka metsissämme jolkottavat karvaturvat lähestulkoon hävitettiin vuosien 1800–1972 välillä. Tuolloin hukkia tapettiin maassamme tuhatmäärin. Tänä päivänä metsissämme arvioidaan olevan jäljellä enää noin muutama sata sutta.

Kaikkialla tilanne ei ole kuitenkaan näin surkea. Siitä kertoo esimerkiksi Meeri Koutaniemen taidenäyttely, jossa hän käsittelee villieläinten ja ihmisten välistä suhdetta Itä-Himalajan Bhutanissa.

Bhutanissa ihmiset arvostavat luontoa vieläkin juuri sen itseisarvon takia, eivätkä niinkään oman hyötynsä vuoksi.

Vaikka Bhutanin asukkaat kohtaavatkin villieläimiä tilanteissa, jotka eivät aina pääty ihmisten kannalta hyvin, tahtovat he silti säilyttää luontonsa juuri sen monimuotoisuuden vuoksi. Bhutanilaiset tietävät, että suurin osa villieläimistä välttelee heitä yhtä hanakasti kuin he niitä.

Samalla tavalla tavalla kuin ihmisten keskuudesta löytyy häiriintyneitä yksilöitä, löytyy tällaisia tapauksia myös muun eläinkunnan joukosta. Yhden tai kahden hankaluuksia aiheuttavan yksilön takia on ahdasmielistä tuomita koko lajia.

WWF:n bhutanilaisille antama tuki, jonka on tarkoitus ehkäistä villieläinten ja ihmisten välisiä konflikteja, on rohkaissut heitä entisestään elämään sovussa villin luontonsa kanssa.

Silminnäkijät – Meeri Koutaniemen kuvia ihmisen ja luonnon kohtaamisesta
-valokuvanäyttely kiertää ympäri Suomea talven aikana. Katso Facebookista tarkemmat aikataulut ja paikkakunnat.

Poliittista peliä uhanalaisella suoluonnolla

Julkaistu: 3.1.2015

Miten käy soidensuojelun täydennysohjelmalle?

Kuusi vuotta työtä, hallituspuolueita sitova kirjaus hallitusohjelmassa, yli tuhat suojeluharkinnassa ollutta suota, useita henkilötyövuosia maastoselvityksiä sekä laajapohjainen työryhmä, jossa oli mukana muun muassa maanomistaja- ja suojelujärjestöjä.

Tavoitteena oli suojella vähintään 100 000 hehtaaria uhanalaista suoluontoa luonnontieteellisin valintaperustein, jotta käytettävissä olevilla rahoilla turvattaisiin mahdollisimman paljon suomalaisen suoluonnon monimuotoisuutta. Edessä oli vielä maanomistajien kuuleminen, jonka perusteella tehtäisiin lopulliset päätökset suojeluun päätyvistä soista.

Näin sen piti mennä, kunnes väliin tuli uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok), joka päätti jäädyttää suojeluohjelman valmistelun ja sai luontoväen tyrmistymään. Mikä on ympäristöministerin motiivi keskeyttää loppusuoralla olevan ohjelman toteutus? Ei ainakaan huoli suoluonnon tulevaisuudesta. Jopa puoluetoverit kritisoivat voimakkaasti ratkaisua.

Selitykseksi ministeri ilmoitti, että hän haluaa selvittää, miten ohjelmassa voitaisiin edetä vapaaehtoisuuden pohjalta. Grahn-Laasonen vetosi siihen, että ohjelman mahdollistamat pakkolunastukset saisivat ihmiset vastustamaan kaikkea luonnonsuojelua.

Tämä kaikki tapahtui juuri ennen kuin maanomistajien kuulemisen oli tarkoitus alkaa. Siis prosessin, jossa mielipiteitä suojelusta ja vapaaehtoisesti suonsa suojelevien maanomistajien määrä oli tarkoitus selvittää. Työryhmän mukaan koko ohjelman valmistelun aikana kielteinen palaute maanomistajilta oli ollut harvinaisen vähäistä, ja suurin osa vaikutti jo olevan lähdössä suojeluun mukaan vapaaehtoisesti. Niin työryhmä, luontojärjestöt kuin media olivat syystäkin ihmeissään.

Mistä soidensuojeluohjelmassa on kyse?

Soidensuojelun täydennysohjelma on luonnonsuojelulain mukainen suojeluohjelma. Sen tavoitteena on turvata uhanalaisten suotyyppien ja -lajien tulevaisuus. Vuonna 2010 valmistunut Suomen lajien uhanalaisuusarvio kertoo varsin huolestuttavan viestin suolajien nykytilasta ja tulevaisuudesta. Esimerkiksi puolet suolintulajeistamme arvioitiin uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Erityisen huono tilanne on Etelä-Suomessa, jossa soista on suojeltu vain pari prosenttia ja kahta lukuun ottamatta kaikki suotyypit on luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Soiden suojelulla on siis kiire.

Soidensuojelun täydennysohjelma paikkaa myös metsien monimuotoisuuohjelma METSOn puutteita. Soidensuojeluohjelmaa varten on kartoitettu runsaasti esimerkiksi korpikohteita ja suometsämosaiikkeja. Puustoisia soita pitäisi suojella myös METSO-ohjelmassa, mutta syystä tai toisesta niitä on tarjottu ohjelmaan vain vähän.

Miksi pelkkä vapaaehtoisuus ei riitä?

Suot ovat aina vesitaloudellisia kokonaisuuksia, eli yhden suon osanvesitalouden muuttaminen esimerkiksi ojittamalla vaikuttaa koko suoalueeseen. Suot pitää siksi suojella kokonaisina.

Varsinkin Etelä-Suomessa yksittäinen suo sijaitsee tyypillisesti useiden, jopa kymmenien eri maanomistajien mailla, ja aina joukosta voi löytyä joku suojelua vastustava, vaikka yleinen mielipide olisi suojelun puolella. Lisäksi pelkkään vapaaehtoisuuteen perustavassa suojelussa kohteet joudutaan valitsemaan tarjonnan mukaan, jolloin paljon tärkeitä kohteita jää vaille suojelua.

Soidensuojeluohjelmassa lähtökohtana onkin ollut valita suojeltavat alueet huolella, jotta suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta kaikkein tärkeimmät kohteet saataisiin suojaan. Soidensuojelu on tehtävä soiden uhanalaisten lajien, ei ihmisten tai poliittisten pisteiden kalastelun ehdoilla.

Viivästyksiin ei ole varaa

Soidensuojelun täydennysohjelma pitää toteuttaa viipymättä. Jos asiassa jäädään vielä jahkailemaan, on edessä äkkiä tilanne, jossa valtioneuvosto ei tee enää periaatepäätöstä ennen kevään eduskuntavaaleja. Tämä olisi ohjelman kannalta kohtalokasta. Mielipidetiedustelujen perusteella ainakin nyt näyttää siltä, että seuraava hallitus koostuu puolueista, joiden agendalla soidensuojelu ei ole korkealla. Päinvastoin suot nähdään vanhakantaisesti raaka- aineresursseina, jotka pitää ottaa ”hyötykäyttöön”.

#suojellaansuot!

Luonto-Liitto käynnisti ympäristöministerin toimiin pettyneenä #suojellaansuot-kampanjan, jossa ministeri Sanni Grahn-Laasosta vaaditaan lopettamaan viivyttely ja huolehtimaan soidensuojelun täydennysohjelman toteutuksesta hallitusohjelmassa sovitulla tavalla, vuosia kestäneen asiantuntijavalmistelun mukaisesti. Kampanjaan liittyvää kuvamateriaalia kannattaa käydä katsomassa Luonto-Liiton Facebook-sivuilta ja Twitteristä hashtagilla #suojellaansuot.

Katso video turpeenkaivuun uhkaamalta Humppilan ja Urjalan rajalla sijaitsevalta Kaitasuolta: http://vimeo.com/109973442

Salainen sopimus suuryritysten asialla

Julkaistu: 3.1.2015

Järjestöt jännittävät vastustetun kauppasopimuksen kohtaloa.

Salassa valmisteltu transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuusssopimus eli TTIP-sopimus huolestuttaa kansalaisia. Monet tutkijat ja järjestöt vastustavat sopimuksen solmimista ja kampanjoivat näkyvästi sitä vastaan. Järjestöt ovat antaneet julkilausuman sopimuksen ongelmista ja osallistuvat myös mielenosoituksiin.

– Halusimme ottaa kantaa TTIP-sopimukseen, koska sen ympäristövaikutusten on arvioitu olevan vahvasti negatiivisia. Olemme ehdottomasti sitä mieltä, että ympäristönsuojelua ei voi uhrata taloudellisten intressien tieltä. Luonnolla on itseisarvo, Luonto-Liiton puheenjohtaja Pia Pässilä sanoo.

Luonto-Liitossa ollaan huolestuneita myös siitä, miten sopimus vaikuttaa nyt kasvavien sukupolvien mahdollisuuteen luoda uutta ympäristösääntelyä tulevaisuudessa ja näin vaikuttaa suoraan omaan hyvinvointiinsa.

– Emme voi pysyä hengissä syömällä seteleitä, vaan tarvitsemme jatkossakin elämiseen puhtaan luonnon ja sen antimet.

Voitontavoittelun suojelua ympäristönsuojelun sijaan

Sopimukseen kuuluu investointisuoja, joka tarjoaa yrityksille mahdollisuuden nostaa kanteen valtioita vastaan kansainvälisessä tuomioistuimessa sillä perusteella, että jokin laki heikentää yritysten mahdollisuutta tuottaa voittoa.

– Tällaisia voittoa heikentäviä lakeja voisivat olla monet kuluttajansuojaa ja ympäristönsuojelua tukevat lait. Kuten vaikkapa kaivostoiminnan kieltäminen jollakin alueella, jotta sen arvokkaat luontokohteet säilyisivät.

Sopimus voisi myös mahdollistaa Euroopassa aiemmin kiellettyjen tuotteiden myymisen.

Esimerkiksi markkinoille päätyisivät geenimuunnellut tuotteet sekä lihatuotteet, jotka on steriloitu kloorilla tai joiden tuotannossa on sallittu antibioottien syöttäminen tuotantoeläimille ilman diagnosoitua sairautta. Sopimuksella olisi tuhoisia seurauksia kestävän tuotantotavan pyrkimyksille. Lisäksi se heikentäisi kuluttajansuojaa.

– Käytännössä sopimus vaikuttaisi siten, että valtiot voisivat jättää säätämättä sellaisia lakeja, joiden se pelkää aiheuttavan kanteita ja korvausten maksamista yrityksille. Ympäristön, eläinten ja työntekijöiden oikeuksia ei olisi enää varaa suojella lakien avulla.

Lähetä viesti päättäjille!

Kansalaistoiminnalla voidaan välittää neuvottelijoille vahva viesti, että emme hyväksy salassapitoa.

– Salailu käy sitä vaikeammaksi, mitä enemmän asiasta pidetään meteliä. Asiaan voi vaikuttaa esimerkiksi osallistumalla mielenosoituksiin, kirjoittamalla päättäjille ja sanomalehtiin sekä tietenkin välittämällä tietoa eteenpäin lähipiirissä.

Luonto-liiton ja yhdeksän muun järjestön kannanotto sopimusta vastaan löytyy osoitteesta ttipinfo.wordpress.com/2013/12/19/julkilausuma/

Lisää tietoa sopimuksesta sekä sitä vastaan järjestetyistä tapahtumista löytyy TTIP – verkoston sivuilta ttipinfo.wordpress.com.

Vihreän bisneksen monta muotoa

Julkaistu: 3.1.2015

Ekologinen yritys saa asiakkaiden arvostuksen. Vastuulliseen liiketoimintaan on lukuisia vaihtoehtoja: yksi perustaa ekokampaamon, toisen yritys on hiljaisesti vihreä. Kolmas markkinoi ja luottaa säännöstöihin.

Nykymarkkinoilla vihreys on valttikortti. Huono halpatuotanto ei enää riitä, vaan valveutunut kuluttaja vaatii kierrätysmateriaaleja, kestävyyttä ja luonnon kunnioittamista. Mainokset jakavat tietoa kulutuksen vastuusta, ja yritykset kehittävät toimintaansa pyrkiessään ekologisuuteen. Moni onnistuu.

Nuorten Luonto tutustui kolmen erilaisen ja erikokoisen yrityksen ekologisuuteen ja vastuullisuuteen. Yrityksiä ja niiden toimintaa kommentoi ekologiseen ja eettiseen kuluttamiseen ja vaatteisiin erikoistunut vaatesuunnittelija Anniina Nurmi.

Käytetty armeijatavara myy uutta paremmin

Varusteleka on tunnettu kestävästä armeijatavarasta. Hiljainen vihreys on Varustelekan valtiaan, Valtteri Lindholmin, tietoinen valinta.

– Kategorisesti meillä on kielletty kaikki, mikä tuhoaa luontoa. Tärkein pointti on, että me ei olla ekokauppa, mutta taustalla on paljon vihreää ajattelua, Lindholm kertoo.

Lindholmin mukaan harhaanjohtavat ekomainokset ja viherpesu eivät kuulu Varustelekan taktiikkaan, vaan epärehellisesti mainostaviin yrityksiin halutaan tehdä selkeä ero.

Varusteleka näkee rahallisesti vaivaa ekologisuuden eteen. Esimerkiksi jätehuolto on kallista, mutta lajittelun tärkeys korvaa hinnan. Nykyisissä toimitiloissa ei aluksi ollut mahdollisuutta kierrättää pahvia, mutta hinnasta ja hankaluudesta huolimatta pahvinkierrätyspiste hankittiin.

Myös käytetyn myyminen voi olla tuotollisesti haastavaa, mutta Lindholmin mielestä se kannattaa.

– Uudet vaatteet menevät helposti kaupaksi ja niistä saa paljon rahaa. Käytettyä myydään halvemmalla. Vaikka siitä jää vähemmän käteen, myymme sitä silti. Edelleen Varustelekalla myydään enemmän kierrätysvaatteita kuin uusia.

Lindholm ei kannata jatkuvaa ostelua. Hänelle on äärimmäisen tärkeää, että tuote kestää kuluttajalla jopa eliniän. Varustelekalla riittää asiakkaita, vaikka heille myisi vuosikymmeniä kestävän tuotteen. Jos ostaa ikuiset maiharit, voi ostaa ikuisen repunkin. Lindholmin mukaan Varustelekan moraali ei riitä halpaan ja huonoon.

– Käytetyt tavarat on tehty niin paljon paremmin. Me panostamme siihen, että kama oikeasti kestää.

Tulevaisuudessa käytetty armeijatavara loppuu. Silloin Lindholm tahtoo käydä käsiksi käytettyihin ylijäämätuotteisiin, jotka ovat liian huonoja myytäväksi. Niistä luodaan uutta, kestävää designia.

– Ehkä jossain vaiheessa pääsen ompelemaan jotain kivaa. Tekisin sellaista, joka korvaa kerralla useampia elämän esineitä, jolloin ei tarvitsisi omistaa niin paljoa, Lindholm sanoo.

Anniina Nurmi kehuu Varustelekaa hyvän markkina-aseman saavuttamisesta.

– On hyvä, että Varusteleka on saanut laajan yleisön ja kuluttajakunnan. Yritys on tehty persoonallisella markkinoinnillaan haluttavaksi isollekin yleisölle.

Nurmi kuitenkin pohtii uuden ja käytetyn myynnin suhdetta ja sen esittämistä Varustelekan nettisivuilla.

– He voisivat tuoda enemmän esille, mikä on uutta ja mikä käytettyä.

Muuten kuluttaja voi olla hämillään.

Luonto on voimavara ekokampaajalle

Armeijatavara voi olla ikuista, mutta hiuksia saatetaan muuttaa jatkuvasti. Ekokampaamo Oranssin omistaja Tiina Heinonen tekee hiuksille ihmeitä luonnon avulla.

– Luonto on jalustani ja voimavarani. Se on myös harrastukseni, työni ja elämäni. Ekoyritys on helppo rakentaa tällaiselle pohjalle.

Tavallinen kampaamotyö ei ollut riittävän vihreää Heinoselle. Hän kouluttautui ekokampaajaksi, jotta kuluttajalla olisi mahdollisuus tehdä eettinen valinta. Synteettisiä aineita ei Orassissa käytetä. Sen sijaan yrtit ja muut luonnon aineet kelpaavat hyvin hiustenhoitoon.

– Tilaan myös tukusta sertifioituja tuotteita. Kalusteet ovat kierrätettyjä, sähkö vihreää, asiakkaille tarjottava kahvi ja tee luomua. Paperikassitkin, joihin pakkaan tuotteet asiakkaille, ovat kierrätyspaperia.

Vaikka vihreys on ekokampaamon kantava idea, pyörää ei ole tarvinnut keksiä uudelleen.

– Työni on hyvin samanlaista kuin ennen, mutta luonnon kuormittavuus on ihan eri luokkaa. Esimerkiksi kasviväreistä menee viemäriin reilusti vähemmän luontoa kuormittavia aineita kuin synteettisistä väreistä.

Ekokampaus ei ole pelkkää yrttivesillä pesemistä, sillä suuretkin muodonmuutokset ovat mahdollisia.

– En voi tehdä blondauksia tai permanentteja, mutta kaikkea muuta voin.

Heinosen mielestä yritysten kannattaisi markkinoida ekologisuuttaan enemmän, mikäli valveutuneisuus on aitoa.

– Eko on myyvää. Jos ei oikeasti olla asian takana, niin turha huudella. Viherpesu ei ole kovin eettistä, mutta aidot eettiset teot ovat, Heinonen sanoo.

Ekokampaamo Oranssi on Anniina Nurmen mielestä oikealla asialla.

– Yleisellä tasolla ekokampaamot ovat todella hyvä, sillä kosmetiikassa on kemikaaleja, joille altistutaan. Siihen pitäisi saada muutos. On hyvä, että on toimijoita, jotka tarjoavat vaihtoehtoja.

Vaatemerkki luottaa lukuihin

Monia vaatebrändejä on syytetty ekologisuuden puutteesta: kritiikkiä satelee niin halpatuotannon ongelmista kuin epärehellisestä mainonnasta. Joskus on hankalaa tietää, mikä on vaatemarkkinoilla totuus.

Muotibisneksen superjätti H&M tiedottaa panostavansa vastuullisuuteen läpi tuotantoprosessien. Nuorten Luonnon kysymyksiin vastasi H&M:n viestinnän Tiina Miettinen.

– Osa H&M:n tarjontaa on olla kestävämpi vaihtoehto yhä tietoisemmille asiakkaille. H&M on työskennellyt tuotantoketjun ympäristövastuun kanssa yli 15 vuoden ajan, Miettinen kertoo.

Vaatebrändi suorittaa tehdastarkastuksia ja Full Audit -ohjelmaa alihankkijoidensa tehtaissa, ja lisäksi yrityksellä on vastuullisuuden Code of Conduct -toimintasäännöt.

Kuuden vuoden sisällä H&M yrittää siirtyä pelkästään ekologisesti kestävän puuvillan käyttöön. Viime vuonna 15 prosenttia puuvillasta oli Better cottonia tai luomua. Puuvilla on H&M:n yleisimmin käytetty kuitu, jonka vuoksi yritys kertoo työskentelevänsä vähentääkseen puuvillanviljelyn sosiaalisesti ja ympäristöllisesti negatiivisia vaikutuksia.

Kierrätysvilla, luomupellava ja Lyocell ovat muita H&M:n käyttämiä vihreitä materiaaleja. H&M:n mukaan he tarjoavat muotia ja laatua parhaaseen hintaan.

– Otamme vastuun siitä, että tuotteemme on valmistettu ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Alhaiset hinnat eivät ole yhtä kuin alhainen laatu. Vaatteen käyttöikä ei ole hinnasta kiinni, Miettinen kertoo.

H&M tavoittelee myös sosiaalista vastuuta, ja yhteisöjen vahvistaminen kuuluu yrityksen päämääriin. Hyvinvointia halutaan lisätä luomalla uusia työpaikkoja ja tekemällä yhteistyötä esimerkiksi Unicefin kanssa.

Lisäksi yhtiö on lanseerannut keräyspalvelun, jossa myymälöihin voi palauttaa ylimääräisiä vaatteita merkistä ja kunnosta riippumatta. Palvelulla yritetään vähentää tekstiilijätteen määrää. Tähän mennessä Suomen myymälöihin on palautunut tekstiilejä yli 124 000 kiloa.

Nurmen mukaan on hienoa, että yritys tekee osansa kaatopaikalle päätyvän jätteen määrän vähentämiseksi, mutta näkee asiassa myös toisen puolen.

– Kun asiakas tuo vaatteita H&M:n keräyspalveluun, hän saa alennuksen uudesta ostoksesta. Näin ollen tulee mielikuva, että kierrätystä tehdään myynninedistämisen takia, ei ekologisuuden. Ja vaikka kierrättäminen on hyvä asia, pitäisi mieluummin pureutua syyhyn eikä seuraukseen. Pitäisi tuottaa vähemmän, jotta kierrätettävääkin olisi vähemmän.

H&M on Anniina Nurmen mukaan niin suuri tekijä, että sen suunnitelmat lisätä luomupuuvillan käyttöä nostavat koko tuotantoa. Materiaalin vaihdos olisi askel eteenpäin.

– Jos mietitään pikavaateketjuja yleensä, niin H&M on tehnyt paljon ekologisuuden eteen.

Mutta vaikka yritys tekee töitä vihreyden eteen ja tiedottaa valinnoistaan nettisivuillaan, on laaja vastuullisuuden kenttä silti saavuttamatta.

– Jos tuotetaan niin paljon, halvalla ja nopeasti, se on ongelma. Halpa ja nopea ei voi ikinä olla oikeasti vastuullista, Nurmi sanoo.

Anniina Nurmi

• ekologisiin ja eettisiin vaatteisiin keskittynyt vaatesuunnittelija
• pitänyt vastuullisen kuluttamisen Vihreät Vaatteet -blogia vuodesta 2008
• palkittiin tänä vuonna Lahden seudun ympäristöpalvelujen Ympäristötekijä-palkinnolla
• suunnittelee Nurmi-vaatemerkkiä
• omistaa yrityksen Nurmi Design, joka tarjoaa suunnittelu- ja asiantuntijapalveluita vastuullisen vaateteollisuuden saralla.