Nuorten Luonto

Minimalistin vaatekaappi

Julkaistu: 14.5.2014

Yksinkertainen mekko soveltuu niin arkeen kuin juhlaankin.

Elämä ja tyyli selkiytyvät vaatekaapin kriittisen tarkastelun – ja siivouksen – jälkeen.

Tuntuuko siltä, ettei ole mitään päällepantavaa? Ehkä sinulla onkin vaatteita liikaa. Epämääräisestä, kaapista tursuilevasta kasasta vaatteita on hankala löytää suosikkeja. Voi olla vaikea edes hahmottaa, mitä vaatekaapissa itse asiassa edes on, tai miten vaatekappaleet voisivat sopia yhteen.

Muutamallakin vaatteella voi pärjätä. Viidestä yksinkertaisesta vaatekappaleesta saa jo yli kymmenen yhdistelmää, ja samoja vaatteita voi asustaa hyvin eri tavoin eri tilanteisiin. Helpoimmin ovat yhdisteltävissä melko yksinkertaiset vaatteet. Yksinkertaisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa tylsää, eikä kaikkien vaatteiden tarvitse olla mustia tai muuten vain samanvärisiä.

Helpointa on valita jokin neutraali väri (mustan lisäksi sellaiseksi käy vaikkapa armeijanvihreä tai tummansininen) vaatekaapin peruspilariksi, johon on helppo yhdistellä yksittäisiä väripilkkuja. Rohkeampi voi yhdistellä useita voimakkaitakin värejä samaan asuun, kunhan ne ovat samasta paletista.

Kylmä/lämmin-akselin lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ovatko värit kirkkaita, maanläheisiä vai pastellinsävyisiä. Neutraalien sävyjen kanssa toimii (melkein) kaikki. Itsellesi parhaat sävyt löydät vertailemalla erivärisiä vaatteita vuorotellen kasvojesi vieressä. Myös kuviolliset kankaat sopivat minimalistin vaatekaappiin: jos kuvioista löytyy värejä, jotka toistavat muiden vaatteiden sävyjä, ei lopputuloksesta tule kirjavaa.

Erilaisia materiaaleja yhdistelemällä yksivärinenkään asu ei tunnu tylsältä. Viimeisen silauksen (ja hyvän mielen) tuo vaikkapa matkalta tuotu huivi tai tärkeältä ihmiseltä saatu rannekoru. Asusteita vaihtelemalla sama yksinkertainen asu soveltuu niin arkeen kuin juhlaankin.

Minustako minimalisti?

Käy vaatekaappisi kriittisesti läpi. Mitkä vaatteet ovat jatkuvasti käytössä – ja mitkä jäävät kaapin pohjalle? Onko suosikeissasi erityisen kiva väri, materiaali, leikkaus tai joku muu juju?

Entäpä vaatteet, jotka ovat jääneet vähälle käytölle: ehkä ne eivät sovi tyyliisi, persoonallisuuteesi tai elämäntapaasi? Esimerkiksi kääpien perässä konttaavalle puvuston peruspilarina voivat toimia armeijan ylijäämävarastosta hankitut, rennot ja kestävät reisitaskuhousut, kun taas järjestöaktivisti voi kokea saavansa siististä ja särmästä asusta uskottavuutta kokouksiin ja päättäjien lobbaamiseen.

Perusta uusi vaatekaappisi suosikkiesi ympärille (ja anna muut surutta pois – niistä voi muodostua jonkun muun lemppareita). Pääsääntönä voi pitää, että jos et muista, mitä vaatekaappisi sisältää, siellä on jotain liikaa.

Mieti jokaisen uuden vaatekappaleen kohdalla, toimisiko se lempivaatteidesi kanssa, vaatekaappiasi täydentäen. Älä kotiuta ”ihan kivoja” vaatteita – kirppareiltakaan!

Panosta laatuun: myös ympäristö kiittää, kun käytät vaatteita, jotka kestävät pesua ja kulutusta.

teksti:Hemi Malkki 

kuvitus: Emmi Malkki

11 082 167 kiloa apua

Julkaistu: 14.5.2014

Kukkuroillaan olevia vaaterullakoita virtaa lajitteluhalliin, jossa todella tajuaa, että suomalaisilla riittää kierrätettäviä vaatteita. Kuljettimelta lajiteltavaksi putoavat vaatepussit saavat rivakasti kyytiä, kun kymmenien lajittelijoiden ja trukinkuljettajien joukko tekee työtään. UFF:in lajittelukeskuksessa Klaukkalassa päätetään kierrätyskontteihin kiikutettujen vaatteiden uusi asuinpaikka.

UFF, eli U-landshjälp från Folk till Folk i Finland rf, on suomalainen yhdistys, jonka toimintaa ovat vaatteiden kierrätys ja kehitysyhteistyö sekä siitä kotimaassa tiedottaminen. Yhdistyksen kehitysyhteistyön perustana ovat vaatekeräys, ulkoministeriön jakamat kehitysyhteistyövarat sekä kuukausilahjoitukset. Vuonna 2013 yhdistys kierrätti tekstiilejä yli 11 miljoonaa kiloa, yli kolmasosan kaikista suomalaisten kierrätykseen toimittamista vaatteista. Keräyslaatikoita UFF:illa on yli 200 paikkakunnalla.

Turhasta tarpeelliseksi

Pussillinen vaatteita, joka viedään UFF:in konttiin, voi olla jo seuraavana päivänä lajiteltavana. Jokainen vaate eritellään ansaitsemaansa paikkaan. Pukineet, jotka sopivat suomalaiseen makuun parhaiten, kaupataan UFF:in verkkokaupassa tai myymälöissä. Maailmalle myytävät vaatteet saattavat löytää itsensä esimerkiksi Liettuasta tai vaikka mosambikilaisen tienvarsikojun henkarista.

– Suomalaiset kierrättävät todella hyvälaatuisia vaatteita. Afrikassa oikein odotetaan, että saadaan vaatekuorma Suomesta, kertoo UFF:in viestinnän ja varainhankinnan koordinaattori Heidi Heinonen.

Takavuosina paljastui, että suuria määriä UFF:in tanskalaisen sisarjärjestön Tvindin keräysrahoja päätyi järjestön johtohenkilöille. Skandaali muun muassa romahdutti vastaavan järjestön toiminnan Ruotsissa. Suomeen asti romahdus ei kuitenkaan yltänyt.

– Väärinkäytökset ovat koskeneet ainoastaan UFF:in sisarjärjestöjä muissa maissa. Suomessa kerättävien varojen käyttöä valvovat itsemme lisäksi niin EU kuin ulkoministeriökin, joten lahjoitukset kyllä menevät apua tarvitseville, Heinonen selventää.

Kaikenkirjavaa kehitysyhteistyötä

UFF myy vaatteita kerätäkseen rahaa hankkeisiin, joilla autetaan kehittyvien maiden asukkaita. Suoria vaatelahjoituksia tehdään hyvin vähän, koska vaatteiden myynnillä kerätyillä varoilla saa oikein käytettynä aikaan enemmän hyvää. Toiminnalla ei siis vain vaateteta köyhyydessä eläviä, vaan hankkeilla edistetään etenkin koulutusta, helpotetaan kokonaisten kylien arkea ja lisätään työllisyyttä.

– Yksi lahjoitettu vaatepussillinen voi esimerkiksi tehdä intialaisen slummissa elävän lapsen koulupäivän mahdolliseksi. Melko konkreettista kehitysapua.

Minna Nurminen pitää lajittelijan työstään. Vaatetusalalla 12 vuotta työskennellyt Nurminen vaihtoi UFF:ille pari vuotta sitten: ”Tämä on juuri minulle sopivaa itsenäistä vaatteiden parissa työskentelyä. On hienoa, että kierrätys ja ekologisuus ovat osa työtä.”

 Teksti ja kuvat: Risto Ukkonen

Katso myös juttu Vaatteiden elinkaaresta

Tee oma luonnonmukainen ihovoiteesi

Julkaistu: 14.5.2014

Oman kotitekoisen ihovoiteen valmistaminen käy käden käänteessä! Suurin osa tarvikkeista löytyy jo keittiöstäsi – lisäksi tarvitset vain emulgointiainetta, sopivia purkkeja ja mittausvälineet. Kotitekoisen ihovoiteen selkeästi hintavin materiaali on voidepurkki, joka maksaa uutena pari euroa. Voit myös kierrättää vanhoja voidepurkkejasi.

Tarvitset:

Öljyä

Keitettyä vettä

Emulgointiainetta

Lisäksi:

Kattila

Vaaka

Mitta

2 pientä kattilaan mahtuvaa astiaa, jotka kestävät kuumentamisen

Voidepurkkeja

2 lusikkaa

Vettä

Emulgointiaineeksi sopii esimerkiksi BTMS, jota myy Suomessa ainakin Pieni tuoksukauppa 

Periaatteessa mikä tahansa öljy soveltuu. Halutessasi voit yhdistää eri öljyjä, joilla on erilaisia ominaisuuksia. Voit myös käyttää öljyä, johon olet uuttanut jotakin yrttiä, esimerkiksi kehäkukkaa, nokkosta tai kamomillaa.

Metalliset ja lasiset välineet ovat hyviä, sillä ne voi desinfioida esimerkiksi 100-asteisessa uunissa tai kiehuvassa vedessä ennen käyttöä.

Ohjeet:

1. Mieti, paljonko tarvitset voidetta. Öljyä tarvitset korkeintaan 30 % veden määrästä. Jos siis haluat yhden pienen purkillisen voidetta, tarvitset 50 ml keitettyä vettä ja 10-15 ml öljyä. Emulgointiainetta käytetään mukana tulevan ohjeen mukaan. BTMS:ää tarvitaan 1-10 % öljyn ja veden kokonaispainosta. 60 ml voiteeseen kannattaa siis laittaa BTMS:ää noin 6 g. Huomaa, että voit myös valmistaa useamman purkillisen kerralla.

2. Laske kattilaan vettä hanasta. Kuumenna vesi kattilassa liedellä.

3. Valmista öljyfaasi, eli mittaa pieneen astiaan tarvitsemasi määrä öljyä ja emulgointiainetta. Käsittele emulgointiainetta puhtailla välineillä, esimerkiksi desinfioidulla lusikalla. Kuumenna seos vesihauteessa sekoittaen pienellä lusikalla niin, että emulgointiaine sulaa öljyyn. Nosta astia vesihauteesta.

4. Valmista vesifaasi, eli mittaa toiseen pieneen astiaan tarvitsemasi määrä keitettyä vettä. Kuumenna vettä vesihauteessa suurin piirtein samanlämpöiseksi kuin öljy-emulgointiaineseosta. Nosta astia vesihauteesta.

5. Seuraavaksi sekoita vesifaasi öljyfaasiin. Huomioi, että teet tämän oikein päin! Jos faasit sekoittaa väärin päin, seos ei emulgoidu. Eli nosta eteesi astia, jossa sinulla on öljy-emulgointiaine. Sekoita seosta hiljalleen esimerkiksi pienellä lusikalla, samalla kun kaadat seokseen kuumentamasi veden varovasti, esimerkiksi muutamassa erässä.

6. Kun olet sekoittanut faasit keskenään, sinun pitää sekoittaa seosta voimakkaasti, kunnes se sakenee. Jos seos ei sakene voimakkaan sekoittamisen jälkeen, olet käyttänyt liian vähän emulgointiainetta.

7. Kaada seos voidepurkkiin. Anna purkin jäähtyä ennen kuin laitat korkin kiinni.

8. Säilytä voide jääkaapissa, jossa se säilyy ainakin kuukauden. Jos haluat lisätä voiteesi säilyvyyttä, voit lisätä siihen E-vitamiiniöljyä ja säilöntäainetta ennen purkittamista.

Tiesitkö?

Tavallisen kaupankosmetiikan haittoja voivat olla muun muassa allergiset reaktiot ja hormonihaitat. Lisäksi kosmetiikkateollisuus tuottaa valtavat määrät jätettä, ja tuotannossa käytettävät kemikaalit voivat olla myrkyllisiä ja huonosti biohajoavia. Joissakin maissa käytetään edelleen myös eläinkokeita. Vuodesta 2004 lähtien EU:n alueella on ollut kiellettyä käyttää kosmetiikan tuotannossa eläinkokeita, eikä eläimillä testattuja tuotteita saa periaatteessa myydä.

Teksti: Jonna Niiniaho

Kuvitus: Linda Mäki-Sulkava

Kahdeksan T-paidan tarina

Julkaistu: 13.5.2014

T-paidan elinkaaren luulisi olevan yksinkertainen. Joku ompelee paidan, joku toinen kuljettaa sen kauppaan, myyjä myy sen ja käyttäjä vetää sen päälleen. Kun vaatevuoreen sukeltaa syvemmälle, T-paidan elämästä paljastuu paljon muutakin.

Vaatteen elinkaari on hämmästyttävän monivaiheinen kudelma. Yhteen T-paitaan on kätketty lukuisten ihmisten raskasta työtä. Paidan myyntiin saamiseksi on tarvittu vettä, peltomaata, kasvinosia, raakaöljyä, lannoitesäkkejä, kutomakoneita ja rahtilaivoja.

Kutomoista kontteihin

T-paitoja valmistuu kambodzalaisella tehtaalla viisikymmentä kappaletta minuutissa. Paikallinen tekstiilityöntekijä ompelee tottuneesti paitoja kasaan. Väsymykseen hän ei ole vielä tottunut. Yli jäävä kangas käytetään, jos pystytään – jokaista paitaa valmistettaessa kangasta menee kuitenkin myös jätteeksi. Pakkaustyöntekijä pussittaa paitoja ja nostelee niitä laatikoihin. Vaikka pakkaaja ei sitä tiedä, nämä kahdeksan paitaa lähtevät Suomeen.

Tekstiiliteollisuuden epäkohdat ovat monille tuttu aihe. Turhauttavan usein voi kuulla uutisia siitä, kuinka vaateteollisuudessa työntekijöiden palkkoja poljetaan, työolot ovat ankeat ja ulkomaiset yritykset keräävät voitot päältä.

Etenkin pienet ja paikalliset vaateyritykset ovat kuitenkin tuotannoltaan eettisiä: työntekijöitä kohdellaan ihmisinä, ja vaatteen valmistaminen on ympäristölle vähemmän haitallista. Myös suuret yritykset ovat vähitellen heräämässä parempiin tuotantotapoihin, ja osa vaatefirmoista tekee yhteistyötä esimerkiksi Unicefin kanssa.

Vaikka muutamat yhtiöt jakavatkin tietoa tuotannostaan, suuryhtiöt ovat haluttomia kertomaan vaatteiden valmistamisesta avoimesti.

Konteista kauppoihin

T-paitanippu on matkalla kuljetettavaksi. Kontti lastataan työnjohtajan vaatimuksesta kiireessä, ja paketin kulma tarttuu lastauslaiturin kulmaan. Pino jatkaa hupenemistaan, kun nipusta heitetään yksi paita roskiin. Jäljellä on seitsemän paitaa, jotka lähtevät rahtilaivassa kellumaan kohti päämääräänsä.

Kuljetuksen aikainen hävikki on niin pientä, ettei sitä usein edes tilastoida. Kokonaisia kontteja katoaa hyvin harvoin.

Jos rahtilaivalla ymmärretään vesien saastuttamisen välttämisestä edes jotain, niin kuljettaminen meritse on itse asiassa suhteellisen ympäristöystävällistä. Vaikka kuljettaminen vaatisi rahtilaivojen lisäksi rekkaliikennettä, on rahtifirmojen osuus vaatteen koko elinkaaren ekologisesta jalanjäljestä jopa vain alle prosentin.

T-paidat rantautuvat suomalaiseen satamaan. Kontti rahdataan sinetöitynä vaateliikkeen keskusvarastolle. Varastotyöntekijä huomaa lastia purkaessaan, että yksi paketti on teipattu huonosti, ja paita on päässyt likaantumaan. Sekajäteastian kansi avautuu, T-paitanippu jatkaa kutistumistaan ja jäljelle jää kuusi paitaa. Paidat lähtevät varastolta suoraan myymälään, jossa ne hinnoitellaan ja nostetaan näytteille.

Suuri osa Suomen vaateliikkeistä on suurten yritysten myymälöitä, joissa kaupataan valtavasti vaatteita edulliseen hintaan. Vaatteen halpa hinta sisältää kuitenkin muutakin kuin tarjousprosentista punastuneen hintalapun. Puuvilla voi olla geenimuunneltua – USA:ssa tuotetusta 90% on sitä varmasti – ja väriaineet voivat sisältää karsinogeenisiä eli syöpää aiheuttavia aineita. Nämä aiheet ovat nousseet esiin tiuhaan, mutta edelleen pyykkinaruillamme roikkuu vaatteita, joiden tuoksussa on muutakin kuin raikasta kevätaurinkoa.

Kemikaaleja voi välttää etenkin ostamalla vaatteet käytettyinä ja useaan kertaan pestyinä. Myös suoraan pienyrittäjältä ostettaessa vaatteiden valmistuksessa käytettyjen kemikaalien osuus on helpompi varmistaa.

Kaupoista koteihin

T-paitalähetys on ripustettu myymälän uutuustankoon. Nipun kuudesta paidasta puolet käy kaupaksi täyteen hintaan. Uusi mallisto vaatii pian hyllytilaa, joten myymättä jäänyt kolmikko joutaa alennuskoriin. Ehdin juuri ostaa alennusmyynnistä kaksi paitaa, kun myyjä vie yli jääneen takahuoneeseen. Se paita, joka ei mahdu esille tai käy riittävän nopeasti kaupaksi, lahjoitetaan eteenpäin.

Vaikka tuotteet pyritään myymään tarkoin, syntyy myymälöissä myös vaatehävikkiä. Osa vaateketjuista myy kaikki tuotteensa joko outlet-liikkeissä tai erilaisissa tempauksissa, osa taas lahjoittaa yli jääviä vaatteita muun muassa kehitysyhteistyöyhdistyksille Fidalle sekä UFF:lle tai suoraan vaatteita tarvitseville. Näin vaateliikkeet tulevat tukeneeksi muun muassa lähetystyötä ja kehitysapua.

Myymättä jääneiden vaatteiden osuus on muutamia prosentteja. Hävikkiä sallitaan usein sen vuoksi, että vaatteita valmistetaan niin suuria määriä tai niin huonoista materiaaleista, että on varaa antaa osa eteenpäin.

Kodeista kierrätykseen

T-paitoja käyttäessäni huomaan, että toisessa on jo valmiiksi reikä. Paikkaan reiän ja jatkan paidan käyttöä, mutta huonon laadun vuoksi vien toisen paidan vaatekeräyslaatikkoon nyt kun se vielä on ehjä. Täpötäysi vaatekeräyslaatikko saa miettimään, kuinka suurta ympäristön kuormitusta ylijäämävaatteet aiheuttavat.

Vaatteen elinkaarella päästöjä syntyy valmistamisen ja kuljettamisen lisäksi myös käytöstä. Itsensä vaatettamisen ympäristövaikutuksista ekotuskaa poteva ei täysin voi kääntää syyttävää sormeansa osoittamaan kohti vaatteen valmistajia tai kuljettajia. Kaksi kolmasosaa vaatteen todellisista ympäristövaikutuksista tulee nimittäin käytöstä. Etenkin peseminen kuluttaa energiaa. Myös vaatehuoltoon voidaan käyttää kemikaaleja ja kulumisesta voi aiheutua päästöjä, kuten mikromuoveja vesistöihin.

Kierrättäjän auto kerää pussin talteen jo samana päivänä, ja kuorman ollessa täynnä on suuntana lajittelukeskus. Jos olisin vienyt vaatteen keräyksen sijaan roskiin, se päätyisi polttoon tai kaatopaikalle. Miksei lasinkeräysastian vieressä voisi olla laatikkoa myös keräykseen kelpaamattomille, rikkinäisille tai likaisille vaatteille?

Suomessa vaatejätettä syntyy joka vuosi 14 kiloa asukasta kohden. Tästä säkillisestä vain viisi kiloa menee kierrätykseen ja jopa yhdeksän kiloa jätteeksi. Jätteeksi luokitellut tekstiilit joko poltetaan tai ne käytetään erilaisten teollisuuden materiaalien valmistamiseen.

Uusiotuotanto ei kuitenkaan ole paras keino vaatteiden ekologisen jalanjäljen pienentämiseen. Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Helena Dahlbon mukaan Suomessa ollaan kehittämässä erilaisia tapoja käyttää tekstiilijätettä hyödyksi. Tärkeintä olisi kuitenkin kuluttamisen kohtuullistaminen, Dahlbo neuvoo. Vaatteiden osalta suurin vaikutuskeino on siis puettu jokaisen pukineita tarvitsevan omalle iholle. Se mitä halutaan ostaa, sitä myös myydään.

Kierrätyksestä käyttöön

T-paidoista ehjänä elinkaarensa loppusuoralle sinnitellyt viisikko jatkaa elämäänsä uusien omistajiensa hellässä huomassa. Keräykseen viety paita lähtee apua tarvitsevalle Afrikkaan. Omaa paitaani käytän niin kauan kuin se pysyy ehjänä. Lopuksi leikkaan paidan räteiksi ja käytän polkupyörän huoltamiseen. Viiden ehjän paidan myymiseksi jouduttiin siis valmistamaan kahdeksan paitaa. Näistä osa päätyi onneksi oikeaan käyttöön, mutta turhaa hävikkiä tuli silti paljon.

Vaikka T-paita tuntuu arkiselta ja itsestäänselvältä asialta, sen elinkaaren sisälle mahtuu monien ihmisten työtä ja tarinoita. Parhaiten näihin tarinoihin pystyy vaikuttamaan valitsemalla vaatteensa tarkoin, kohtelemalla niitä hyvin ja arvostamalla asusteitaan niiden käyttöiän loppuun saakka.

Jos on onnistunut saamaan vaatekaappinsa ja shoppailuintonsa kuriin, voi keskittyä luomaan ylimääräisistä pukineistaan jotain uutta. Tietäisitkö sinä, kuinka vaatteen elinkaaren saisi alkamaan uudelleen? 

Vaikuta vaatteen loppuelämään

–Ehjät ja puhtaat vaatteet ja kengät voi myydä kirpputoreilla, vaihtaa kavereiden kanssa tai viedä vaatekeräyspisteisiin tai kierrätyskeskuksiin.

–Rikkinäiset ja likaiset vaatteet voi uusiokäyttää itse tai lahjoittaa esimerkiksi kierrätysvaatteita hyödyntäville ompelijoille. Viimeinen keino on toimittaa huonokuntoinen vaate sekajätteeseen.

–Lumppu eli puuvillajäte käy vaikkapa räteiksi tai matonkuteiksi. Myös jotkin vaateliikkeet vastaanottavat lumppua. Lisätietoa antavat kierrätyskeskukset ja paikallinen jätehuolto.

Teksti ja kuva: Risto Ukkonen

Kuvitus: Miia Vistilä

Katso T-paidan tarina videona:

apps.npr.org/tshirt/

Osta harkiten, hoida oikein

Julkaistu: 13.5.2014

Luontoa kunnioittava pukeutuminen ei vaadi suuria tekoja. Ensimmäisenä tarkasteluun kannattaa ottaa omat kulutustottumukset. Oikea hoito lisää vaatteiden käyttöikää.

Ympäristöystävällisessä ja eettisessä pukeutumisessa vaikeinta on pitää pää kylmänä. Ketjuliikkeissä vaatteet ovat halpoja ja valikoima valtava. Kirpputoreilla ostokset on vielä helpompi perustella itselleen. Eettisessä kuluttamisessa kuitenkin tärkeintä on turhan shoppailun välttäminen. Materiaalivalinnoilla voi toki koittaa vaikuttaa, mutta silloin on perehdyttävä tarkasti vaatteiden tuotannon eri vaiheisiin.

Vaatteiden kuidut voi jakaa kahteen ryhmään, luonnonkuituihin ja tekokuituihin. Luonnonkuidut ovat elinkaarensa loppupäässä ekologisia, sillä ne eivät jää rasittamaan ympäristöä. Esimerkiksi puuvillan tuotannossa on silti monia eettisiä ongelmia. Puuvillan viljelyssä käytetään yleisesti lapsityövoimaa. Kasvattamiseen ja käsittelyyn kuluu paljon vettä, eikä värjäyskään ole ympäristöystävällistä puuhaa.

– Puuvillaa viljellään sellaisilla alueilla, joilla on pulaa viljelymaasta. Samalla alueella voisi viljellä ruokaa ihmisille, Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri-Kallio muistuttaa.

Tekokuiduissa, kuten polyesterissä, raaka-aineena on useimmiten öljy. Uusiutumattomiin luonnonvaroihin pukeutuminen ei kuulosta viisaalta valinnalta. Polyesteri lisää kuitenkin vaatteen kestävyyttä esimerkiksi villaan sekoitettuna.

Liikaa pesua, liikaa pesuainetta

Oli materiaali mikä tahansa, oikea hoito pidentää vaatteen elinikää.

– Vaatteita pestään nykyisin aivan liian usein, Kuuteri-Kallio sanoo.

Lähinnä ihoa oleva vaatekerros vaatii eniten pesua, mutta muille vaatteille riittää usein pelkkä tahranpoisto. Villapaita raikastuu tuulettamalla, mieluiten jokaisen käyttökerran jälkeen. Vaatteiden pesemisessä Kuuteri-Kallio suosittelee käyttämään pesukoneen pikaohjelmia ja matalia lämpötiloja.

Tärkeintä pesemisessä on pesuaineen annostelu. Annosteluohjeet ovat aina pikemminkin reiluja kuin niukkoja, sillä valmistajat haluavat, että pyykistä tulee varmasti puhdasta. Uudet pesukoneet käyttävät huuhteluun niukasti vettä, jolloin liika pesuaine ei välttämättä huuhtoudu pois. Vaatteisiin jäänyt pesuaine saa herkän ihon ärtymään. Huuhteluaineen Kuuteri-Kallion kannustaa jättämään kokonaan pois. Kuivausrumpu tai raikas ulkoilma tekevät pyykistä yhtä pehmeää.

Näin hoidat vaatteita oikein

-Muista sulkea vetoketjut ennen pesua. Vetoketjut kuluvat pesussa, ja ne voivat repiä muita vaatteita.

-Painavat vaatteet venyvät helposti. Raskaita villapaitoja ei kannata säilyttää henkarissa. Kuivaa neuleet vaakatasossa.

-Jos peset pyykkiä harvoin, poista tahrat heti, jottei lika pinty vaatteeseen.

-Poista tahrat nurjalta puolelta. Painele, älä hankaa.

-Farkkujen rypyt ja polvipussit saa helposti pois prässäämällä eli kostean liinan läpi silittäen. Näin myöskään lika ei tartu vaatteeseen. Prässääminen raikastaa myös villavaatteita.

-Myös kangaskengät voi pestä pesukoneessa. Ennen koneeseen laittamista kengät on kuitenkin hyvä liottaa, samalla kannattaa poistaa tahrat.

teksti: Aino Saarenmaa

kuvitus: Linda Mäki-Sulkava

Katso myös juttu Vaatteiden elinkaaresta.

Pienestä siemenestä kasvoi tuottava leipäpuu

Julkaistu: 13.5.2014

Jarkko Martikainen tutkiskelee elämää moniulotteisesti. Paljonko ihminen voi itse vaikuttaa elämäänsä, vai onko kaikki vain pelkkää sattuman kauppaa?

Riihimäkeläistä kahden islanninhevosen, kahden koiran ja kolmen kissan omistajaa, muusikko Jarkko Martikaista kiinnostavat toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat. Katsottuaan aikakauden dokumenttielokuvia Martikaista alkoi mietityttää Hitlerin ja Hitlerin koiran Blondin välinen suhde.

Oliko sydämettömänä tunnettu hirmuhallitsija oikeasti hyvä koiranomistaja? Pääsikö puhdas ja hyvä Blondi koirien taivaaseen isäntänsä tekemisistä huolimatta? Millainen ylipäätään on koirien taivas?

Martikaisen levyt saavat usein monia työnimiä, mutta Koirien taivas tuntui muusikosta niin hyvältä jo alusta lähtien, ettei muille ehdotuksille tullut tilaa.

Ei me menty Kreikkaan

Kuulijan on helppo myötäelää uuden levyn maanläheisiä sävellyksiä.

– Osaan kyllä edelleen tehdä pitkiä ja moniulotteisia kappaleita, mutta nyt tuntui siltä, että haluan tulla askeleen lähemmäksi todennäköistä kuulijaa tekemällä lyhyempiä ja ytimekkäämpiä biisejä, YUP-yhtyeen solistina tutuksi tullut Martikainen pohtii.

Lauluntekijän mielestä ihmiset vaativat liikaa. Usein he jäävät vain odottamaan sitä, mitä ansaitaan ja saadaan lahjaksi, sen sijaan että ryhtyisivät tutkiskelemaan itseään ja miettimään, mitä oikeasti tarvitaan tai mikä on riittävästi.

– Miksi mennä lomalla Kreikkaan tai toiselle puolelle maapalloa, jos samalla stressaantuu siitä, ettei ole saatavilla niitä samoja lihapullia kuin Suomessa, Jarkko tokaisee viitaten levynsä kolmanteen biisiin Kesäloma kellarissa.

Jarkko itse ei juuri lomaile, mutta osaa kyllä nauttia kotinsa rauhasta, puutarhan omenapuiden sadosta ja rintamamiestalon edellisen omistajan jättämän puutavaran tarjoamista nikkarointimahdollisuuksista. Miehelle sopii tietyllä tapaa omavarainen elämäntapa.

”Kulutan mieluummin aikaa kuin ympäristöä”

Kuluttajana muusikkoa harmittaa muovin kierrättämisen mahdottomuus.

– Muutoksen pitäisi lähteä tuotantoketjussa jo aikaisemmista toimijoista eikä vasta kuluttajista. Nykyisin muovia on mahdotonta olla ostamatta, kuten John Websterin Katastrofin aineksia -dokumentissakin nähtiin, kun Webster ja hänen perheensä yrittivät olla vuoden ostamatta muovia.

Martikainen itse ei ole mikään suuri tuhlari. Silloin tällöin hän hankkii kirjoja ja laadukkaita mustia piirustustusseja, sillä hän kuluttaa mieluummin aikaa kun ympäristöä.

– Tosin pisimmilläänkin elämä on makuuni aivan liian lyhyt, hän kiteyttää virnistäen.

Iloinen harrastelija

Jarkko Martikaisesta tuli lähes sattumalta ammattimuusikko. 15-vuotias nuorukainen soitteli vasta viitossointuja, kun hän muutaman sattuman kautta päätyi kajaanilaisen hardcore-bändin huutajaksi.

Bändin kitaristin kadottua jäljettömiin Jarkosta tuli myös biisintekijä ja kitaristi. Tämä oli hänen ensimmäinen sysäyksensä musiikkiuralle.

Opiskellessaan kymmenisen vuotta myöhemmin Oulussa medianomiksi Martikainen yllättyi verottajan kirjeestä. Nuori mies tajusi, että hän voisi vuosiansioillaan elättää itsensä muusikkona. Tässä vaiheessa elettiin vuotta 1996, jolloin YUP oli jo hyvin suosittu.

– Puolivahingossa löysin siemenen ja istutin sen. Siitä kasvoi tuottava leipäpuu.

Mies kannustaa nuoria rohkeasti musiikin pariin, mikäli se tuntuu omalta jutulta. Hänen mukaansa elämä muusikkona kannattaa, jos työstä nauttii niin paljon kuin hän. Muusikko ei oikeastaan edes miellä tekevänsä työtä sanan varsinaisessa merkityksessä.

– Olen esimerkki iloisesta harrastelijasta. Ei kaikkien tarvitse aloittaa soittotunteja viisivuotiaina ja pyrkiä pekkakuusistoiksi. Elämä on kuitenkin enimmäkseen sattumaa.

Onkohan sekin pelkästään sattumaa, että Jarkko Martikaisella (entisenä medianomiopiskelijana) on nykyään oma radio-ohjelma?

Teksti ja kuvat: Hanna Heikkilä