NL 1/2011
Juuri oikeenlaista kemiaa
Teksti: Hemi Malkki Kuvitus: Emmi Malkki Sydän hakkaa ja kädet tärisevät. Kouluun tai mihinkään muuhunkaan keskittyminen tuntuu mahdottomalta, sillä ajatuksiisi mahtuu vain yksi ihminen. Vilauskin hänestä saa kokonaisen perhosparven lepattelemaan vatsassa. Öisin makaat valvella ajatellen
[Lue lisää]
Juuri oikeenlaista kemiaa
Julkaistu: 10.2.2011
×
Teksti: Hemi Malkki
Kuvitus: Emmi Malkki
Sydän hakkaa ja kädet tärisevät. Kouluun tai mihinkään muuhunkaan keskittyminen tuntuu mahdottomalta, sillä ajatuksiisi mahtuu vain yksi ihminen. Vilauskin hänestä saa kokonaisen perhosparven lepattelemaan vatsassa. Öisin makaat valvella ajatellen vain häntä. Olet kertakaikkisen rakastunut – mutta miten se vaikuttaa kehoosi ja aivoihisi?
Juuri oikeenlaista kemiaa
Mielesi täyttävät romanttiset tunteet, mutta aivotutkijoiden näkökulmasta rakastuminen vaikuttaa aivoihin tavalla, jossa on piirteitä mm. stressistä, riippuvuudesta, masennuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä. Rakastuneen keho ja mieli ovat stressitilassa, mikä näkyy levottomuutena, unettomina öinä ja ruokahalun katoamisena. Lisäksi rakastuminen vaikuttaa aivojen viestinviejäaineiden tasapainoon.
Lisääntynyt dopamiinin eritys vastaa rakastumisen riippuvuudenkaltaisista oireista; tiedetäänkin, että kokaiinin kaltaiset huumeet vaikuttavat dopaminergiseen viestintään aivoissa. Samalla toisen välittäjäaineen, serotoniinin määrä aivoissa on vähentynyt hieman samaan tapaan kuin masennuksesta tai pakko-oireisesta häiriöstä kärsivillä. Arvostelukyky ja suhteellisuudentaju heikkenevät. Mielen täyttää vain ihastuksen kohde ja kuinka saavuttaa hänen suosionsa.
Tunteita ja tuoksuja
Mikä hänessä sitten on niin ihmeellistä? Ei ehkä mikään – paitsi hänen ominaistuoksunsa. Hikeen erittyvät feromonit vaikuttavat alitajuisesti kumppaninvalintaan. Sekä eläinten että ihmisten on havaittu pitävän puoleensavetävimpinä kumppaneita, joiden kanssa pariutuminen tuottaisi immuunijärjestelmältään mahdollisimman vastustuskykyisiä jälkeläisiä. Feromonit kertovat juuri tästä ominaisuudesta.
Entä mitä tapahtuu, jos unelmiesi kohde vastaa tunteisiisi? Onko elämä sitten yhtä ruusuista kuin haaveissasi? Todennäköisesti – mutta vain hetken. Ajan mittaan kehon ja aivojen kemikaalimyrsky tasoittuu. Kun toinen on vierellä joka päivä, häneen ei enää osaa suhtautua kuin maailman suurimpaan ihmeeseen – sitä paitsi arvostelukykyä sumentaneen serotoniinivajeen korjaannuttua alat huomata kumppanissasi myös ne ärsyttävät puolet… Niinpä moni suhde katkeaa rakastumisen ensihuuman haihduttua.
Kemiallisesta romanssista kestävään kiintymykseen
Jotkut jäävät kaipaamaan ensihuuman tunnetta niin, että etsivät aina vain uusia valloituksia. Heiltä jää kokematta rakastumisen muuttuminen rakkaudeksi. Siihen vaikuttavat ainakin oksitosiini ja vasopressiini. Oksitosiini on hormoni, jonka on pitkään tiedetty vaikuttavan äidin ja lapsen väliseen kiintymykseen. Se lisää luottamuksen ja hyvinvoinnin tunnetta ja vähentää pelkoja: et enää pelkää rakkaasi jättävän sinut hetkenä minä hyvänsä. Molekyylirakenteeltaan samankaltainen vasopressiini puolestaan saa miehet sitoutumaan kumppaniinsa.
Entä mitä tapahtuu, jos rakkaus loppuu? Tutkijoiden mukaan äskettäin eronneiden aivoaktiivisuus on lisääntynyt niillä aivojen alueilla, joiden tiedetään säätelevän mielihyvää ja riippuvuutta. Ehkä heitä auttaisi ajatella, että rakkaus on vain kemiaa, ja eroahdistus johtuu riippuvuudesta rakastumisen kohteeseen – tai hänen aiheuttamiinsa aivotoiminnan muutoksiin. Niin tai näin, ajan myötä aivotoiminta palaa ennalleen ja asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Rakkauden kemian aakkoset
Feromonit erittyvät hikeen ja viestivät kumppanin immuunijärjestelmän ominaisuuksista. Naiset kokevat viehättävimmäksi sellaisten miesten hienhajun, jolla on mahdollisimman erilainen immuunipuolustus kuin heillä itsellään – näin jälkeläiset voivat periä molempien vanhempien immuunijärjestelmän vahvuudet ja ovat siten vastustuskykyisempiä.
Serotoniini on välittäjäaine, jonka vähäisyys on yleistä masennuspotilailla ja pakkoneurootikoilla. Kun olet rakastunut, serotoniinin puute saa ajatuksesi pyörimään pakkomielteisesti ihastuksesi kohteen ympärillä. Suhteellisuudentaju hämärtyy ja saatat jopa vaipua epätoivoon.
Fenyletylamiini saa väsymyksen ja nälän unohtumaan ja rakastuneen toimimaan ylikierroksilla. Ei ihme, että jotkin huumeet muistuttavat sitä vaikutuksiltaan. Se myös lisää noradrenaliinin ja dopamiinin tuotantoa.
Noradrenaliini saa sinut tuntemaan olosi hermostuneeksi. Ihastuksesi astuessa huoneeseen sydämesi alkaa tykyttää ja kätesi vapista ja hikoilla. Kuulostaako enemmän pelottavaan kuin ihanaan asiaan reagoimiselta? Itse asiassa noradrenaliinin vaikutukset korostuvatkin stressaavissa ja vaarallisissa tilanteissa. Rakastuminenkin on eräänlainen stressitila.
Dopamiini liittyy läheisesti motivaatioon: se saa sinut keskittymään itsepintaisesti ihailusi kohteen tavoitteluun. Kaikki muu tuntuu yhdentekevältä.
Oksitosiini on yhteydessä kiintymyksen ja empatian tunteisiin. Sen tiedetään vaikuttavan äidin lastaan kohtaan kokemaan syvään kiintymykseen, mutta se säätelee myös muita ihmisten välisiä suhteita. On myös esitetty ajatus, että se liittyisi myös ihmisten lemmikkejään kohtaan tuntemaan kiintymykseen.
Vasopressiini on tärkeä nestetasapainoa säätelevä hormoni, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet sen vaikuttavan miehillä oksitosiinin tavoin, lisäten sitoutumista kumppaniin.
Teksti: Hemi Malkki
Kuvitus: Emmi Malkki
Sydän hakkaa ja kädet tärisevät. Kouluun tai mihinkään muuhunkaan keskittyminen tuntuu mahdottomalta, sillä ajatuksiisi mahtuu vain yksi ihminen. Vilauskin hänestä saa kokonaisen perhosparven lepattelemaan vatsassa. Öisin makaat valvella ajatellen vain häntä. Olet kertakaikkisen rakastunut – mutta miten se vaikuttaa kehoosi ja aivoihisi?
Mielesi täyttävät romanttiset tunteet, mutta aivotutkijoiden näkökulmasta rakastuminen vaikuttaa aivoihin tavalla, jossa on piirteitä mm. stressistä, riippuvuudesta, masennuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä. Rakastuneen keho ja mieli ovat stressitilassa, mikä näkyy levottomuutena, unettomina öinä ja ruokahalun katoamisena. Lisäksi rakastuminen vaikuttaa aivojen viestinviejäaineiden tasapainoon.
Lisääntynyt dopamiinin eritys vastaa rakastumisen riippuvuudenkaltaisista oireista; tiedetäänkin, että kokaiinin kaltaiset huumeet vaikuttavat dopaminergiseen viestintään aivoissa. Samalla toisen välittäjäaineen, serotoniinin määrä aivoissa on vähentynyt hieman samaan tapaan kuin masennuksesta tai pakko-oireisesta häiriöstä kärsivillä. Arvostelukyky ja suhteellisuudentaju heikkenevät. Mielen täyttää vain ihastuksen kohde ja kuinka saavuttaa hänen suosionsa.
Tunteita ja tuoksuja
Mikä hänessä sitten on niin ihmeellistä? Ei ehkä mikään – paitsi hänen ominaistuoksunsa. Hikeen erittyvät feromonit vaikuttavat alitajuisesti kumppaninvalintaan. Sekä eläinten että ihmisten on havaittu pitävän puoleensavetävimpinä kumppaneita, joiden kanssa pariutuminen tuottaisi immuunijärjestelmältään mahdollisimman vastustuskykyisiä jälkeläisiä. Feromonit kertovat juuri tästä ominaisuudesta.
Entä mitä tapahtuu, jos unelmiesi kohde vastaa tunteisiisi? Onko elämä sitten yhtä ruusuista kuin haaveissasi? Todennäköisesti – mutta vain hetken. Ajan mittaan kehon ja aivojen kemikaalimyrsky tasoittuu. Kun toinen on vierellä joka päivä, häneen ei enää osaa suhtautua kuin maailman suurimpaan ihmeeseen – sitä paitsi arvostelukykyä sumentaneen serotoniinivajeen korjaannuttua alat huomata kumppanissasi myös ne ärsyttävät puolet… Niinpä moni suhde katkeaa rakastumisen ensihuuman haihduttua.
Kemiallisesta romanssista kestävään kiintymykseen
Jotkut jäävät kaipaamaan ensihuuman tunnetta niin, että etsivät aina vain uusia valloituksia. Heiltä jää kokematta rakastumisen muuttuminen rakkaudeksi. Siihen vaikuttavat ainakin oksitosiini ja vasopressiini. Oksitosiini on hormoni, jonka on pitkään tiedetty vaikuttavan äidin ja lapsen väliseen kiintymykseen. Se lisää luottamuksen ja hyvinvoinnin tunnetta ja vähentää pelkoja: et enää pelkää rakkaasi jättävän sinut hetkenä minä hyvänsä. Molekyylirakenteeltaan samankaltainen vasopressiini puolestaan saa miehet sitoutumaan kumppaniinsa.
Entä mitä tapahtuu, jos rakkaus loppuu? Tutkijoiden mukaan äskettäin eronneiden aivoaktiivisuus on lisääntynyt niillä aivojen alueilla, joiden tiedetään säätelevän mielihyvää ja riippuvuutta. Ehkä heitä auttaisi ajatella, että rakkaus on vain kemiaa, ja eroahdistus johtuu riippuvuudesta rakastumisen kohteeseen – tai hänen aiheuttamiinsa aivotoiminnan muutoksiin. Niin tai näin, ajan myötä aivotoiminta palaa ennalleen ja asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Rakkauden kemian aakkoset
Feromonit erittyvät hikeen ja viestivät kumppanin immuunijärjestelmän ominaisuuksista. Naiset kokevat viehättävimmäksi sellaisten miesten hienhajun, jolla on mahdollisimman erilainen immuunipuolustus kuin heillä itsellään – näin jälkeläiset voivat periä molempien vanhempien immuunijärjestelmän vahvuudet ja ovat siten vastustuskykyisempiä.
Serotoniini on välittäjäaine, jonka vähäisyys on yleistä masennuspotilailla ja pakkoneurootikoilla. Kun olet rakastunut, serotoniinin puute saa ajatuksesi pyörimään pakkomielteisesti ihastuksesi kohteen ympärillä. Suhteellisuudentaju hämärtyy ja saatat jopa vaipua epätoivoon.
Fenyletylamiini saa väsymyksen ja nälän unohtumaan ja rakastuneen toimimaan ylikierroksilla. Ei ihme, että jotkin huumeet muistuttavat sitä vaikutuksiltaan. Se myös lisää noradrenaliinin ja dopamiinin tuotantoa.
Noradrenaliini saa sinut tuntemaan olosi hermostuneeksi. Ihastuksesi astuessa huoneeseen sydämesi alkaa tykyttää ja kätesi vapista ja hikoilla. Kuulostaako enemmän pelottavaan kuin ihanaan asiaan reagoimiselta? Itse asiassa noradrenaliinin vaikutukset korostuvatkin stressaavissa ja vaarallisissa tilanteissa. Rakastuminenkin on eräänlainen stressitila.
Dopamiini liittyy läheisesti motivaatioon: se saa sinut keskittymään itsepintaisesti ihailusi kohteen tavoitteluun. Kaikki muu tuntuu yhdentekevältä.
Oksitosiini on yhteydessä kiintymyksen ja empatian tunteisiin. Sen tiedetään vaikuttavan äidin lastaan kohtaan kokemaan syvään kiintymykseen, mutta se säätelee myös muita ihmisten välisiä suhteita. On myös esitetty ajatus, että se liittyisi myös ihmisten lemmikkejään kohtaan tuntemaan kiintymykseen.
Vasopressiini on tärkeä nestetasapainoa säätelevä hormoni, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet sen vaikuttavan miehillä oksitosiinin tavoin, lisäten sitoutumista kumppaniin.
Linkki artikkelin sivulle
NL 1/2011
Etänä suhteessa eli miten selvitä kaukorakkauden kanssa
Sannukka Pekkala Etäsuhde jakaa ihmiset kahtia kuin tumma suklaa. Ensimmäinen kansanosa ymmärtää, toinen ei todellakaan. Mutta millaista on elää etäsuhteessa, seurustella enemmän yksin kuin yhdessä? Siitä kertovat kaukosuhteen kokeneet parit. 1. Etäisyys kirkastaa ajatukset. Etäsuhteessa
[Lue lisää]
Etänä suhteessa eli miten selvitä kaukorakkauden kanssa
Julkaistu: 10.2.2011
×
Sannukka Pekkala
Etäsuhde jakaa ihmiset kahtia kuin tumma suklaa. Ensimmäinen kansanosa ymmärtää, toinen ei todellakaan. Mutta millaista on elää etäsuhteessa, seurustella enemmän yksin kuin yhdessä? Siitä kertovat kaukosuhteen kokeneet parit.
1. Etäisyys kirkastaa ajatukset. Etäsuhteessa elävä voi tarkastella elämäänsä ikään kuin välimatkan takaa. Asioihin saa etäisyyttä, joka tavallisessa seurustelusuhteessa ei useinkaan ole mahdollista. ”Välimatka antaa mahdollisuuden pohtia suhteen mielekkyyttä ja suuntaa – onko tämä kaiken vaivannäön arvoista? On hyvä, ettei suhde ole itsestäänselvyys, vaan molemmat joutuvat tekemään työtä sen eteen”, sanoo etäsuhteessa aloittanut pari.
2. Yhteiset pelisäännöt luovat luottamusta. Luottamus on ihmissuhteiden perusta, ja etäsuhteissa ehkä entistäkin tärkeämpää. Kun ei nähdä joka päivä, toiseen on voitava luottaa perinpohjaisesti.
3. Tunteiden näyttäminen. Jos molemminpuolinen luottamus on ihmissuhteiden peruskivi, tulee tunteiden näyttäminen varmasti kintereillä. On hyvä varmistaa, että toinen tajuaa (sanattomatkin) viestit. Yhdelle pusut ja halaukset ovat tärkeitä, toiselle taas pelkkä yhdessä olo on rakkauden tunnustuksista suurin.
4. Etärakastaja on innovaatiomestari. Etäsuhde opettaa kekseliäisyyteen samalla tavalla kuin miltei tyhjänä kaikuva jääkaappi tekee ruuanlaittajasta luovan kokin. Tosielämässä rakastavaiset eivät aina kohtaa kaarisillalla tai kukkakedolla. ”Tapasimme parkkipaikalla, kun toinen oli ohikulkumatkalla. Ei se paljon ollut, mutta jotain kuitenkin”, toinen etäpari kertoo.
Paremman puutteessa voi kohdata myös virtuualisesti. Netin välityksellä keskustelu on kätevää, mutta väärinymmärryksiä saattaa olla vaikeampi selvittää kuin kasvotusten kohdattaessa. ”Kaukosuhteessa tarvitaan ehdottomasti puhelin ja netti. Pikaviestiohjelmat, puhelut ja tekstiviestit täydentävät toisiaan, ja muodostavat omanlaisensa kuvan toisessa päässä olevasta kumppanista. Kuva on kuitenkin kokonainen vasta kun tapaa toisen ja voi kommunikoida vapaasti.”
5. Jousta kuin sidostesukka. Tytöllä oli tärkeä harrastus. Niin tärkeä, että välillä se meni seurustelun edelle. ”Jos sä et ymmärrä tätä mun juttua, voit lähteä.” Poika ymmärsi, ja seurustelu jatkui – kunnes molemmat huomasivat, että yhteistä aikaa ei ollut.
Joustaminen helpottaa etäsuhteessa. Joustaminen ei tarkoita omasta elämästä luopumista, vaan sitä, että toisinaan on jätettävä omia juttuja väliin suhteen vuoksi.
6. Ystävät ja harrastukset. Jos kyhjöttää nojatuolissa villasukkaansa imeskellen, ikävä painaa hartiat kasaan. Jos taas jatkaa omia arkiaskareitaan niin kuin aina ennenkin – tapaa ystäviään, pyöräilee liukkailla kaduilla, nuokahtelee luennoilla, käy töissä tai kaupassa, lukee aamun lehteä kahvikupillisen kanssa – ikävän ote heltiää. Kaipuu ei häviä mihinkään, eikä sen tarvitsekaan. Oman elämän draivi tempaa mukaansa ja näyttää, että elämässä on paljon muutakin nauramisen aihetta kuin oman rakkaan naamanvääntelyt tai sekainen aamutukka.
7. Puhuminen. Kun viimein kohdataan, hetken huuma vie helposti mukanaan. Epämukavista tai muuten vain vakavista asioista ei tee mieli puhua. Vaikka hetkeen heittäytyminen on taidoista tärkeimpiä, mielen perukoille hautautuneet asiat eivät suinkaan katoa vaan kasaantuvat yhä törkyisemmäksi kasaksi. Siksi on hyvä puhua kaikesta – tyhmistä epäilyistä, hassuista päätelmistä ja väärinkäsityksistä. Puhuminen – riitelykin sopivassa määrin – puhdistaa ilmaa ja kärrää kottikärryin mieltä vaivanneet asiat tunkiolle.
8. Kaikille etärakkaus ei sovi. ”Etäsuhde ei sovi läheisyysriippuvaisille ihmisille tai kontrollifriikeille, jotka haluavat valvoa toisen menemisiä ja tulemisia. Meille kaukosuhde ei sopinut – sitä kesti kolme kuukautta. Tilanne oli kestämätön ja välimatka osoittautui liian pitkäksi. Jotain piti tehdä asialle ja päädyimme muuttamaan yhteen”, sanoo sittemin avioitunut etäpari.
9. Unohda kaikki neuvot ja keksi omasi. Hyviä neuvoja voi jakaa kuin pääsiäismunia palmusunnuntaina, mutta loppujen lopuksi jokainen suhde on yhtä ainutlaatuinen kuin sen osapuoletkin. Yhteinen tapa seurustella löytyy vain yhdessä elämällä – ja jos ei löydy sittenkään, aika, paikka tai ihmiset eivät ehkä ole oikeita.
Kirjoitusta varten kysyttiin kahden etäsuhteessa elävän tai eläneen parin mietteitä. Ensimmäinen pariskunnista hylkäsi kaukorakkauden kestämättömänä kolmen kuukauden jälkeen, muutti yhteen ja elää onnellista avioelämää. Toinen pari jatkaa reissaamista etelän ja pohjoisen välillä.
Sannukka Pekkala
Etäsuhde jakaa ihmiset kahtia kuin tumma suklaa. Ensimmäinen kansanosa ymmärtää, toinen ei todellakaan. Mutta millaista on elää etäsuhteessa, seurustella enemmän yksin kuin yhdessä? Siitä kertovat kaukosuhteen kokeneet parit.
1. Etäisyys kirkastaa ajatukset. Etäsuhteessa elävä voi tarkastella elämäänsä ikään kuin välimatkan takaa. Asioihin saa etäisyyttä, joka tavallisessa seurustelusuhteessa ei useinkaan ole mahdollista. ”Välimatka antaa mahdollisuuden pohtia suhteen mielekkyyttä ja suuntaa – onko tämä kaiken vaivannäön arvoista? On hyvä, ettei suhde ole itsestäänselvyys, vaan molemmat joutuvat tekemään työtä sen eteen”, sanoo etäsuhteessa aloittanut pari.
2. Yhteiset pelisäännöt luovat luottamusta. Luottamus on ihmissuhteiden perusta, ja etäsuhteissa ehkä entistäkin tärkeämpää. Kun ei nähdä joka päivä, toiseen on voitava luottaa perinpohjaisesti.
3. Tunteiden näyttäminen. Jos molemminpuolinen luottamus on ihmissuhteiden peruskivi, tulee tunteiden näyttäminen varmasti kintereillä. On hyvä varmistaa, että toinen tajuaa (sanattomatkin) viestit. Yhdelle pusut ja halaukset ovat tärkeitä, toiselle taas pelkkä yhdessä olo on rakkauden tunnustuksista suurin.
4. Etärakastaja on innovaatiomestari. Etäsuhde opettaa kekseliäisyyteen samalla tavalla kuin miltei tyhjänä kaikuva jääkaappi tekee ruuanlaittajasta luovan kokin. Tosielämässä rakastavaiset eivät aina kohtaa kaarisillalla tai kukkakedolla. ”Tapasimme parkkipaikalla, kun toinen oli ohikulkumatkalla. Ei se paljon ollut, mutta jotain kuitenkin”, toinen etäpari kertoo.
Paremman puutteessa voi kohdata myös virtuualisesti. Netin välityksellä keskustelu on kätevää, mutta väärinymmärryksiä saattaa olla vaikeampi selvittää kuin kasvotusten kohdattaessa. ”Kaukosuhteessa tarvitaan ehdottomasti puhelin ja netti. Pikaviestiohjelmat, puhelut ja tekstiviestit täydentävät toisiaan, ja muodostavat omanlaisensa kuvan toisessa päässä olevasta kumppanista. Kuva on kuitenkin kokonainen vasta kun tapaa toisen ja voi kommunikoida vapaasti.”
5. Jousta kuin sidostesukka. Tytöllä oli tärkeä harrastus. Niin tärkeä, että välillä se meni seurustelun edelle. ”Jos sä et ymmärrä tätä mun juttua, voit lähteä.” Poika ymmärsi, ja seurustelu jatkui – kunnes molemmat huomasivat, että yhteistä aikaa ei ollut.
Joustaminen helpottaa etäsuhteessa. Joustaminen ei tarkoita omasta elämästä luopumista, vaan sitä, että toisinaan on jätettävä omia juttuja väliin suhteen vuoksi.
6. Ystävät ja harrastukset. Jos kyhjöttää nojatuolissa villasukkaansa imeskellen, ikävä painaa hartiat kasaan. Jos taas jatkaa omia arkiaskareitaan niin kuin aina ennenkin – tapaa ystäviään, pyöräilee liukkailla kaduilla, nuokahtelee luennoilla, käy töissä tai kaupassa, lukee aamun lehteä kahvikupillisen kanssa – ikävän ote heltiää. Kaipuu ei häviä mihinkään, eikä sen tarvitsekaan. Oman elämän draivi tempaa mukaansa ja näyttää, että elämässä on paljon muutakin nauramisen aihetta kuin oman rakkaan naamanvääntelyt tai sekainen aamutukka.
7. Puhuminen. Kun viimein kohdataan, hetken huuma vie helposti mukanaan. Epämukavista tai muuten vain vakavista asioista ei tee mieli puhua. Vaikka hetkeen heittäytyminen on taidoista tärkeimpiä, mielen perukoille hautautuneet asiat eivät suinkaan katoa vaan kasaantuvat yhä törkyisemmäksi kasaksi. Siksi on hyvä puhua kaikesta – tyhmistä epäilyistä, hassuista päätelmistä ja väärinkäsityksistä. Puhuminen – riitelykin sopivassa määrin – puhdistaa ilmaa ja kärrää kottikärryin mieltä vaivanneet asiat tunkiolle.
8. Kaikille etärakkaus ei sovi. ”Etäsuhde ei sovi läheisyysriippuvaisille ihmisille tai kontrollifriikeille, jotka haluavat valvoa toisen menemisiä ja tulemisia. Meille kaukosuhde ei sopinut – sitä kesti kolme kuukautta. Tilanne oli kestämätön ja välimatka osoittautui liian pitkäksi. Jotain piti tehdä asialle ja päädyimme muuttamaan yhteen”, sanoo sittemin avioitunut etäpari.
9. Unohda kaikki neuvot ja keksi omasi. Hyviä neuvoja voi jakaa kuin pääsiäismunia palmusunnuntaina, mutta loppujen lopuksi jokainen suhde on yhtä ainutlaatuinen kuin sen osapuoletkin. Yhteinen tapa seurustella löytyy vain yhdessä elämällä – ja jos ei löydy sittenkään, aika, paikka tai ihmiset eivät ehkä ole oikeita.
Kirjoitusta varten kysyttiin kahden etäsuhteessa elävän tai eläneen parin mietteitä. Ensimmäinen pariskunnista hylkäsi kaukorakkauden kestämättömänä kolmen kuukauden jälkeen, muutti yhteen ja elää onnellista avioelämää. Toinen pari jatkaa reissaamista etelän ja pohjoisen välillä.
Lue myös kertomus kaukorakkaussuhteesta
Linkki artikkelin sivulle
NL 1/2011
Välimatka vahvistaa
ING: Sinä lähdit elokuussa Ruotsiin. Minä jäin odottamaan syyskuun sateita. Pimeät illat saapuivat ja kaipuun kyyneleeni peittyivät sateen sekaan ja työtaakan alle. Kun västäräkit suuntasivat lentonsa Afrikkaan, minä muutin niiden perässä Tansaniaan taivaan alle. Matka
[Lue lisää]
Välimatka vahvistaa
Julkaistu: 10.2.2011
×
ING: Sinä lähdit elokuussa Ruotsiin. Minä jäin odottamaan syyskuun sateita.
Pimeät illat saapuivat ja kaipuun kyyneleeni peittyivät sateen sekaan ja työtaakan alle. Kun västäräkit suuntasivat lentonsa Afrikkaan, minä muutin niiden perässä Tansaniaan taivaan alle. Matka välillämme kasvoi entisestään. Silti joka ilta olit vierelläni, kun suljin silmäni. Ja aamulla, kun avasin silmäni. Mielessäni koko ajan.
Jakamisen kaipuu
Uuteen kulttuuriin muuttaminen on kuin lapsuuden joulu, joka on täynnä satumaisia yllätyksiä. Kun uusia huumaavia ärsykkeitä kohtaa jokaisessa hetkessä, ei ikävälle jää tilaa. Afrikassa hurmaannuin luonnon monimuotoisuudesta ja ihmisten arkisesta nokkeluudesta, ystävällisistä hymyistä ja vieraanvaraisuudesta. Lähdin Afrikkaan hakemaan vastauksia moniin kysymyksiin. Matkan varrella kysymyksien määrä kasvoi entisestään ja vastauksia sain vain muutamiin pohdintoihini.
Kaipasin keskusteluja kanssasi, vaikka kotona maailman vääryyksien pohdintatuokiot ajoivat minut toisinaan hulluuden partaalle. Miksi länsimaat vuokraavat maata Afrikasta ja kylvävät ne täyteen kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita rehevöittäen joet ja myrkyttäen ympäristön? Miksi Afrikassa on kymmeniä ellei satojatuhansia lapsisotilaista? Miksi sisällissodat jatkuvat? Miksi länsimaat jatkavat kehitysmaiden riistämistä? Ja toisaalta mikä on ajanut Afrikan maat riippuvuuteen avustustyöstä? Miksei kansa nouse omille jaloilleen?
Samaan aikaan näen laulavia lapsia, pieniä poikia pelaamassa jalkapalloa itsetehdyllä rättipallolla, naisia kantamassa hedelmäkoreja päänsä päällä ja vapaita lehmiä ja vuohia laiduntamassa tienpientareella. Monia kokemiani ihmeitä olisin halunnut jakaa kanssasi.
Kaipuu läheisyydestä ja arjen pienistä ihmeistä
Varsinkin viikonloppuisin, kun näen perheitä yhdessä puistossa, matkalla torille, konserttiin tai jalkapallopeliin, tunnen kaipuun kaivertavan sisintäni.
Kaipaan sitä, että rapsutat niskasta ja otat kainaloon. Elämä kaukana sinusta saa minut ymmärtämään jokaisen pienen hetken tärkeyden arjessa. Se, miten kokoat voileipäsi tai miten sinulla on tapana pitää eriparisia sukkia jaloissasi.
Välimatka tuo varmuutta yhteiseen elämään. Tunne vahvistuu päivä päivältä. Ja päivät menevät nopeasti. Tilanne olisi ollut varmasti toinen, jos olisin jäänyt Suomeen muuttolintujen seuraamisen sijaan. Välimatka ei vahvistanut sinua ja minua vain yhdessä, vaan myös meitä yksilöinä. Yksinäinen susi sisälläni pääsi seikkailemaan, kasvamaan ja kenties kukoistamaankin.
Sinä ja minä yhdessä on varmaa
Rakastan lähtöjä. Heräämista aamuyöllä, bussiin nousemista ja junaan astumista. Ikkunasta maiseman tuijottamista. Ajatusten vapautta sielun sisällä.
Sinä ja minä olemme yhdessä tässä hetkessä kilometreistä huolimatta.
Metrit vähenevät jatkuvasti ja olemme yhdessä aina, missä päin maailmaa tahansa. Rakastan odotusta tulevasta, vaikka vain tämä hetki on varmaa ja sinä ja minä.
Me aina yhdessä. Perillä.
Sinä lähdit elokuussa Ruotsiin. Minä lensin västäräkkien matkassa Tansaniaan.
Teksti ja kuva Emilia Raunio
Sinä lähdit Ruotsiin ja jätit minut odottamaan syyskuun sateita. Pimeät illat saapuivat ja kaipuun kyyneleeni peittyivät sateen sekaan ja työtaakan alle. Kun västäräkit suuntasivat lentonsa Afrikkaan, minä muutin niiden perässä Tansaniaan taivaan alle. Matka välillämme kasvoi entisestään. Silti joka ilta olit vierelläni, kun suljin silmäni. Ja aamulla, kun avasin silmäni. Mielessäni koko ajan.
Jakamisen kaipuu
Uuteen kulttuuriin muuttaminen on kuin lapsuuden joulu, joka on täynnä satumaisia yllätyksiä. Kun uusia huumaavia ärsykkeitä kohtaa jokaisessa hetkessä, ei ikävälle jää tilaa. Afrikassa hurmaannuin luonnon monimuotoisuudesta ja ihmisten arkisesta nokkeluudesta, ystävällisistä hymyistä ja vieraanvaraisuudesta. Lähdin Afrikkaan hakemaan vastauksia moniin kysymyksiin. Matkan varrella kysymyksien määrä kasvoi entisestään ja vastauksia sain vain muutamiin pohdintoihini.
Kaipasin keskusteluja kanssasi, vaikka kotona maailman vääryyksien pohdintatuokiot ajoivat minut toisinaan hulluuden partaalle. Miksi länsimaat vuokraavat maata Afrikasta ja kylvävät ne täyteen kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita rehevöittäen joet ja myrkyttäen ympäristön? Miksi Afrikassa on kymmeniä ellei satojatuhansia lapsisotilaista? Miksi sisällissodat jatkuvat? Miksi länsimaat jatkavat kehitysmaiden riistämistä? Ja toisaalta mikä on ajanut Afrikan maat riippuvuuteen avustustyöstä? Miksei kansa nouse omille jaloilleen?
Samaan aikaan näen laulavia lapsia, pieniä poikia pelaamassa jalkapalloa itsetehdyllä rättipallolla, naisia kantamassa hedelmäkoreja päänsä päällä ja vapaita lehmiä ja vuohia laiduntamassa tienpientareella. Monia kokemiani ihmeitä olisin halunnut jakaa kanssasi.
Kaipuu läheisyydestä ja arjen pienistä ihmeistä
Varsinkin viikonloppuisin, kun näen perheitä yhdessä puistossa, matkalla torille, konserttiin tai jalkapallopeliin, tunnen kaipuun kaivertavan sisintäni.
Kaipaan sitä, että rapsutat niskasta ja otat kainaloon. Elämä kaukana sinusta saa minut ymmärtämään jokaisen pienen hetken tärkeyden arjessa. Se, miten kokoat voileipäsi tai miten sinulla on tapana pitää eriparisia sukkia jaloissasi.
Välimatka tuo varmuutta yhteiseen elämään. Tunne vahvistuu päivä päivältä. Ja päivät menevät nopeasti. Tilanne olisi ollut varmasti toinen, jos olisin jäänyt Suomeen muuttolintujen seuraamisen sijaan. Välimatka ei vahvistanut sinua ja minua vain yhdessä, vaan myös meitä yksilöinä. Yksinäinen susi sisälläni pääsi seikkailemaan, kasvamaan ja kenties kukoistamaankin.
Sinä ja minä yhdessä on varmaa
Rakastan lähtöjä. Heräämista aamuyöllä, bussiin nousemista ja junaan astumista. Ikkunasta maiseman tuijottamista. Ajatusten vapautta sielun sisällä.
Sinä ja minä olemme yhdessä tässä hetkessä kilometreistä huolimatta.
Metrit vähenevät jatkuvasti ja olemme yhdessä aina, missä päin maailmaa tahansa. Rakastan odotusta tulevasta, vaikka vain tämä hetki on varmaa ja sinä ja minä.
Me aina yhdessä. Perillä.
Lue myös vinkit etäsuhteessa selviämiseen
Linkki artikkelin sivulle
NL 1/2011
Homoseksuaalisuus eläinmaailmassa – yllättävän yleistä
Teksti Sofia Virtanen, kuvitus Eero Astala Kahden koirasperunpingviinin muodostama pariskunta sai kansainvälistä huomiota vuoden 2009 kesäkuussa. Saksassa Bremenhavenin eläintarhassa majaillut koiraspari hautoi hylätystä munasta pikkupingviinin ja alkoi hoitaa sitä yhdessä. Vaan eivät perunpingviini (Spheniscus humboldti)
[Lue lisää]
Homoseksuaalisuus eläinmaailmassa – yllättävän yleistä
Julkaistu: 10.2.2011
×
Teksti Sofia Virtanen, kuvitus Eero Astala
Kahden koirasperunpingviinin muodostama pariskunta sai kansainvälistä huomiota vuoden 2009 kesäkuussa. Saksassa Bremenhavenin eläintarhassa majaillut koiraspari hautoi hylätystä munasta pikkupingviinin ja alkoi hoitaa sitä yhdessä. Vaan eivät perunpingviini (Spheniscus humboldti) ja ihminen ole suinkaan ainoita eläinlajeja, joilla tavataan homoseksualisuutta.
Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu noin 1500 eläinlajilla, joista 500:lla se on tieteellisesti hyvin dokumentoitua. Todennäköisesti homoutta esiintyy moninkertaisella määrällä lajeja, eihän ihminen edes tunne kaikkia maailman eläinlajeja, saati että olisi ehtinyt havainnoida kaikkien tunnettujen lajien käyttäytymistä kovin yksityiskohtaisesti.
Eläinten sosiaalisuus ja seksuaalinen käyttäytyminen ovat huomattavan erilaista eri lajeilla. Toiset elelevät elämänsä yksin ja pysyttelevät kaukana lajitovereista muutoin kuin lyhyellä parittelukaudella, joillakin on haaremeita, ja eräät taas muodostavat pingviinien tapaan pitkiä parisuhteita.
Homoeläinten käyttäytyminen noudattaa samoja lainalaisuuksia kuin heterolajitovereiden. Parisuhteita muodostetaan, kun se on lajille muutenkin tyypillistä. Niillä lajeillla taas, joille ”seksi on pelkkää seksiä”, homous ilmenee vain mahdollisina kosiskelueleinä, satunnaisena paritteluna tai lajitoverin sukuelinten hyväilynä.
Evoluution kannalta arvoitus
Luonnossa täysin homoseksuaalisesti käyttäytyvät eläimet eivät voi saada omia jälkeläisiä. Miten ominaisuus – olettaen että se on ainakin osittain perinnöllinen – on siis voinut säilyä evoluution tuoksinassa? Erään teorian mukaan homoeläimet voivat käyttää paljon aikaa sisarustensa ja näiden jälkeläisten auttamiseen parantaen niiden selviytymismahdollisuuksia. Näin ne siirtävät eteenpäin myös omia geenejään.
Nykyään tätä teoriaa ei pidetä enää kovin uskottavana. Jotta homous voisi säilyä sukupolvesta toiseen, hoivahyödyn poikasille pitäisi olla suurempaa kuin omien vanhempien antaman hoivan. Tädit, sedät ja enot ovat niille kuitenkin kaukaisempaa sukua kuin äiti ja isä. Eikä hoivateoria myöskään selitä homoutta lajeilla, jotka eivät yleensäkään tuhlaa paljon vaivaa jälkeläishoitoon.
Homolintuja ja lesbopareja
Itse asiassa tutkittaessa yli 130 lintulajia on havaittu, että homoseksuaalinen käyttäytyminen on tavallisesti yleisempää sillä sukupuolella, joka kyseisellä lajilla käyttää vähemmän aikaa poikasten hoitoon.
Jos koiraalla tavallisesti on naaraista koostuva haaremi, koiraat myös homostelevat keskenään verrattain enemmän. Koska lajinsisäinen sukupuolijakauma on yleensä melko tasainen (puolet ja puolet), haaremilajeilla on tietysti paljon yksinäisiä koiraita muutaman koiraan kahmiessa useimmat naaraat. Nämä poikamiehet saattavat siis toteuttaa kosiskelun- ja parittelunhaluaan toistensa seurassa. Onpa seurassa välillä silti ukkomiehiä, joiden täytyy saada aikansa kulumaan rattoisasti naaraiden huolehtiessa poikasista.
Naarasparit ovat puolestaan yleisimpiä yksiavioisilla linnuilla. Kaksi naaraslintua muodostavat parin, kumpikin kokee lyhyen irtosuhteen toisaalla pariutuneen koiraslinnun kanssa, ja niin naaraspari pääsee pian hautomaan ja hoitamaan yhteisiä poikasia.
Yleensä naarasparien poikaset eivät selviydy aivan yhtä hyvin kuin heterolintuparien – kummallakin vanhemmalla kun saattaa kulua energiaa munimiseen, ja lisäksi koiraan aggressiivisuudesta ja joillain lajeilla naarasta suuremmasta koosta on hyötyä poikasten puolustamisessa. Keskinäinen parinmuodostus on naaraiden lisääntymiselle kuitenkin parempi vaihtoehto kuin yksin jääminen tai pariutuminen huonokuntoisen ”luuserikoiraan” kanssa.
Bonobot – sosiaalista seksiä
Eräs selitys homoseksuaalisen käytöksen yleisyyteen onkin se, ettei se useimmiten ole ehdotonta. Samalla yksilöllä voi olla kosiskelu- ja parittelukumppaneita kummastakin sukupuolesta. Esimerkiksi ihmisen lähisukulaisilla bonoboilla (Pan paniscus) seksi on normaalia laumansisäistä sosiaalista käytöstä, samantapaista kuin juoruilu meikäläisillä. Etenkin keskenään läheisten naaraiden välinen seksi on yleistä.
Jossain välissä naaraat ehtivät kuitenkin puuhastella koiraidenkin kanssa, jotta uusien pikkuapinoiden syntyminen maailmaan olisi turvattu. Joissain tilanteissa naaraiden tai koiraiden keskinäisen seksin arvellaan toimivan bonoboilla aggression purkajana. Sen sijaan, että ne tappelisivat ruokapalasta tai lelusta, apinat käyvät toistensa kimppuun hellemmissä merkeissä. Yhteisö pysyy näin rauhanomaisempana, ja useimmitenhan kuitenkin hierarkiassa ylempänä oleva saa tahtonsa läpi.
Ehdottoman homoseksuaalisuuden mysteeri
Joskus eläinyksilöt ovat ehdottoman homoseksuaaleja, eikä kumppani vastakkaisesta sukupuolesta kelpaa missään olosuhteissa. Miten ihmeessä on selitettävissä, että ehdoton homoseksuaalisuus on joillain lajeilla melko yleistäkin, jos se on myös ainakin osittain perinnöllistä?
Evoluutiobiologi Olivia Judson esittää tähän yhden mahdollisen selityksen populaaritieteellisessä kirjassaan Tohtori Tatjanan seksineuvoja koko luomakunnalle. Kenties on niin, että eri geenit vaikuttavat eläinyksilöiden seksuaaliseen suuntautumiseen koirailla ja naarailla. Yksinkertaistaen: geenit jotka tekevät koiraista homoja, aiheuttaisivatkin naaraille ominaisuuksia, jotka rutkasti parantavat niiden lisääntymismenestystä, ja päinvastoin.
Menestyksekkäät joutsenisät
Australiassa elävistä mustajoutsenista (Cygnys atratus) suurempi osa on homoseksuaaleja kuin kenties juuri minkään muun lajin yksilöistä. Noin neljännes pariskunnista on keskenään samaa sukupuolta, useimmat näistä koiraspareja. Mustajoutsenet ovat myös hyvin uskollisia lintuja, vain viisi prosenttia kerran hynttyyt yhteen lyöneistä pariskunnista eroaa ennen toisen kuolemaa.
Useimmat homoparitkin hoivaavat jälkikasvuaan. Koiraat saattavat hengailla hetken kolmikkona naaraan kanssa, paritellen tämän kanssa muutaman kerran. Saatuaan tämän munimaan, koiraat häätävät naaraan pois tai ryöstävät jonkun toisen parin pesän poikasista ja adoptoivat ne itselleen.
Jos poikasten kasvattaminen on naarasparille vaikeaa, sujuu se koirashomojoutsenilta paremmin kuin heteropareilta. Syyt ovat tietysti samat, mutta toisin päin: isukkien koko ja aggressiivisuus tarjoavat suojaa ja hyvät edellytykset ravinnonhankintaan.
Infokulma: Tiesitkö tämän?
Maailman ensimmäinen näyttely eläinten homoseksuaalisuudesta pidettiin 2006–2007 Oslon luonnontieteellisessä museossa Norjassa. Kiinnostuksen ja innostuksen lisäksi se herätti vastustusta varsinkin joissakin uskonnollisissa piireissä. Sattumalta uraauurtava tutkimus Australian mustajoutsenten käyttäytymisestä julkaistiin 1981, samana vuonna, jona ihmisten homoseksuaalisuus poistui Suomessa virallisesta sairausluokituksesta.
Lähteet:
Against Nature? –An exhibition on animal homosexuality. Oslon yliopisto.
Braithwaite, L.W.: Ecological studies of the black swan, III. Behaviour and social organization. Australian Wildlife Research 8 (sivut 135 – 146), 1981.
Judson, Olivia: Tohtori Tatjanan seksineuvoja koko luomakunnalle. Tammi, 2005.
MacFarlane, Geoff R., ym.: Homosexual behaviour in birds: frequency of expression is related to parental care disparity between the sexes. Animal Behaviour 80 (sivut 375 – 390), 2010.
Linkki artikkelin sivulle
NL 1/2011
Koiramaista rakkautta
Koiramaista rakkautta Teksti Tuuli Turtola Kuva Emilia Pippola – Kolja on enemmän kuin lemmikki tai pelkkä seuralainen, minulle se on perheenjäsen, kertoo Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta. Hänen arviolta 3,5 vuotias Kolja-koiransa on löytökoira Viipurista. Koira
[Lue lisää]
Koiramaista rakkautta
Julkaistu: 10.2.2011
×
Koiramaista rakkautta
Teksti Tuuli Turtola
Kuva Emilia Pippola
– Kolja on enemmän kuin lemmikki tai pelkkä seuralainen, minulle se on perheenjäsen, kertoo Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta. Hänen arviolta 3,5 vuotias Kolja-koiransa on löytökoira Viipurista.
Koira on tunnetusti ihmisen paras ystävä. Monet koiranomistajat mainitsevatkin koiran parhaiksi puoliksi juuri sen uskollisuuden ja pyyteettömän rakkauden, jota se omistajaansa kohdistaa. Koira kiintyy voimakkaasti omistajaansa, koska se on laumaeläimelle tyypillistä käyttäytymistä.
– Verrattuna ihmisiin, koiran rakkaus on jotenkin yksinkertaisempaa ja mutkattomampaa. Koira on uskollinen. Jotkut ajattelemattomat ihmiset voivat jättää koiransa, mutta koira itse ei ikinä jättäisi omistajaansa, Sami sanoo.
Käytännön tekoja
Lemmikkieläimet tuovat omistajansa elämään sisältöä ja iloa, mutta vaativat sitotumista. Sami on saanut Koljasta seuraa niin lenkille kuin mökille.
– Edellisen koirani kuoltua elämä tuntui kummalliselta ja tyhjältä, kun vanhat rutiinit koiran myötä katosivat, Sami muistelee.
Samin rakkaus Koljaan näkyy arjessa koiran tarpeiden huomioimisena.
– Minulle on tärkeää antaa koiralle aikaa ja huolehtia siitä, että sillä on kaikki hyvin. Asetan koiran etusijalle suunnitelmissani. Jos on tulossa joku reissu, selvitän, voiko koiran ottaa mukaan sinne tai saako sille hoitajan kotiin. Jos se ei onnistu, jätän reissun mieluummin väliin.
Sydämen asialla
Samilla on tarve pitää huolta koirista ja auttaa etenkin kodittomaksi jääneitä koiria. Eläinrakkaus merkitsee hänelle kuitenkin muutakin kuin lemmikinpitoa tai rakkautta koiriin.
– Minulle eläinrakkaus on kaikkien eläinten arvostamista. En esimerkiksi syö lihaa tai muita eläinkunnan tuotteita. En arvosta tai luottaisi ihmiseen, joka hylkää eläimen.
Samia ärsyttää eläinten eriarvoistaminen söpöyden perusteella.
– Eläinrakkaus kohdistetaan vain tietyn rotuisiin tai lajisiin eläimiin. Myös lajien suojelussa tuntuu, että päähuomion saavat esteettisesti miellyttävät lajit ja ”rumat” lajit unohdetaan tai ne ovat vähemmän tärkeitä.
Teksti Tuuli Turtola
Kuva Emilia Pippola
– Kolja on enemmän kuin lemmikki tai pelkkä seuralainen, minulle se on perheenjäsen, kertoo Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta. Hänen arviolta 3,5 vuotias Kolja-koiransa on löytökoira Viipurista.
Koira on tunnetusti ihmisen paras ystävä. Monet koiranomistajat mainitsevatkin koiran parhaiksi puoliksi juuri sen uskollisuuden ja pyyteettömän rakkauden, jota se omistajaansa kohdistaa. Koira kiintyy voimakkaasti omistajaansa, koska se on laumaeläimelle tyypillistä käyttäytymistä.
– Verrattuna ihmisiin, koiran rakkaus on jotenkin yksinkertaisempaa ja mutkattomampaa. Koira on uskollinen. Jotkut ajattelemattomat ihmiset voivat jättää koiransa, mutta koira itse ei ikinä jättäisi omistajaansa, Sami sanoo.
Käytännön tekoja
Lemmikkieläimet tuovat omistajansa elämään sisältöä ja iloa, mutta vaativat sitotumista. Sami on saanut Koljasta seuraa niin lenkille kuin mökille.
– Edellisen koirani kuoltua elämä tuntui kummalliselta ja tyhjältä, kun vanhat rutiinit koiran myötä katosivat, Sami muistelee.
Samin rakkaus Koljaan näkyy arjessa koiran tarpeiden huomioimisena.
– Minulle on tärkeää antaa koiralle aikaa ja huolehtia siitä, että sillä on kaikki hyvin. Asetan koiran etusijalle suunnitelmissani. Jos on tulossa joku reissu, selvitän, voiko koiran ottaa mukaan sinne tai saako sille hoitajan kotiin. Jos se ei onnistu, jätän reissun mieluummin väliin.
Sydämen asialla
Samilla on tarve pitää huolta koirista ja auttaa etenkin kodittomaksi jääneitä koiria. Eläinrakkaus merkitsee hänelle kuitenkin muutakin kuin lemmikinpitoa tai rakkautta koiriin.
– Minulle eläinrakkaus on kaikkien eläinten arvostamista. En esimerkiksi syö lihaa tai muita eläinkunnan tuotteita. En arvosta tai luottaisi ihmiseen, joka hylkää eläimen.
Samia ärsyttää eläinten eriarvoistaminen söpöyden perusteella.
– Eläinrakkaus kohdistetaan vain tietyn rotuisiin tai lajisiin eläimiin. Myös lajien suojelussa tuntuu, että päähuomion saavat esteettisesti miellyttävät lajit ja ”rumat” lajit unohdetaan tai ne ovat vähemmän tärkeitä.
Linkki artikkelin sivulle
NL 1/2011
Kevätseuranta 2010: Kevään kauneus korosti luonnon monimuotoisuutta
Teksti: Titta Lassila, kuva: Teemu Saloriutta, taulukko ja kartat: Eero Astala Katso tästä: Kevätseurantahavainnot 2010 – taulukko ja kartta Kevät alkoi lumikinosten ja paukkupakkasten keskellä. Kyseltiin, miten luonto mahtaisi edes selvitä ennätyskylmästä talvesta. Tulevatko ne
[Lue lisää]
Kevätseuranta 2010: Kevään kauneus korosti luonnon monimuotoisuutta
Julkaistu: 10.2.2011
×
Teksti: Titta Lassila, kuva: Teemu Saloriutta, taulukko ja kartat: Eero Astala
Katso tästä: Kevätseurantahavainnot 2010 – taulukko ja kartta
Kevät alkoi lumikinosten ja paukkupakkasten keskellä. Kyseltiin, miten luonto mahtaisi edes selvitä ennätyskylmästä talvesta. Tulevatko ne peipot ollenkaan takaisin?
Kunnon talvi teki hyvää kasveille, joiden siemenet säilyivät lumen alla paremmin kuin mustassa routamaassa, sekä ainakin metsäkanalinnuille, jotka viihtyivät talvisaikaan lumihankeen kaivamissaan pedeissä, kiepeissä. Talviaktiivisille nisäkkäille sekä pikkulinnuille talvi saattoi olla vaikea, mutta ihmisten ruokinta-avun turvin nekin voivat selviytyä hyvin. Suomen luontoon sopeutuneiden eläinten ei sovi hätkähtää talvien kylmyyttä, vaikka ihmiset lumimassoja manaisivatkin.
Varovaisesti alkanut kevät kääntyi kuitenkin pian häkellyttävän kauniiksi. Myös suurilta kevättulvilta vältyttiin. Vauhtiin päästessään kevät laukkasi kuin kesävarsa, eikä kukaan edes muistanut millaiselta maisema oli näyttänyt paria kuukautta aiemmin. Vuonna 2010 saatiin Suomessa nauttia todellisesta vuodenaikojen vaihtelusta – sekä luonnon monimuotoisuudesta.
Kevät loikki ja viivytteli
Kevättä leimasi suuri muutos kylmästä lämpimään. Terminen kevät, jolloin vuorokauden keskilämpötila nousi pysyvästi yli nollan, alkoi Ilmatieteen laitoksen mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa maaliskuun lopussa. Lappiin kevät ehti heti huhtikuun alussa eli lähes kuukauden tavanomaista aiemmin. Kevään keskilämpötila oli 1,7 astetta, mikä on 0,9 astetta keskimääräistä lämpimämpää.
Toukokuun puolivälissä Suomessa nautittiin poikkeuksellisesta hellejaksosta. Kouvolassa hellepäiviä oli yhteensä kahdeksan ja Pohjanmaan Kruunupyyssä mitattiin parhaimmillaan 29,6 astetta. Terminen kesä – vuorokauden keskilämpötila ylittää 10 astetta – alkoi Lapissa paikoin jopa kuukauden etuajassa eli hyvissä ajoin ennen Kevätseurannan päättymistä.
Vaikka seurannan alussa saatiinkin odotella havaintoja melkoisesti, näkyi kevään nopea eteneminen monien lajien osalta jo maaliskuussa. Nokkosperhoset heräilivät horroksestaan kaksi viikkoa aikaisemmin kuin vuosina 2005–09 keskimäärin. Myös valkovuokot kukkivat varhain. Sinivuokoista sen sijaan saatiin etelässä ensihavainto jo 18.3., mutta niiden kukinta viivytteli pitkään ennen yltämistä maan pohjoisosiin.
Pajunkissoista karhuun
Vuosi 2010 oli kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden vuosi, joten Kevätseurannassakin havainnoitiin vakiolajien ohella luonnon koko kirjoa. Yhteensä havaintoja kirjattiin yli 220 eri lajista, joiden joukkoon mahtui niin arkisia tuttavuuksia kuin harvinaisuuksiakin.
Ainoan valmiiksi asetetun teemalajiryhmän, pajujen, kukintaa seurattiin ahkerasti ja ne kukkivatkin huhtikuusta alkaen upeasti. Raidan kukinnoilta pystyi helposti myös bongaamaan kevään ensimmäiset hyönteisvieraat. Sekä mantukimalaisia että sitruunaperhosia havaittiinkin maan keskiosissa pari viikkoa edellisvuotta aiemmin. Seitsenpistepirkot eivät sen sijaan olleet aikaisessa. Useat näyttävät perhoset, kuten suruvaippa, koivutyttöperhonen ja herukka- eli liuskaperhonen värittivät lehdettömiä pajukkoja jo huhtikuun alkupuolella.
Kevätseurantaan ilmoitettiin yksi erittäin uhanalaiseksi vuonna 2010 luokiteltu laji, suokukko. Se nähtiin toukokuun alussa juuri muutolta palanneena Lapualla, Etelä-Pohjanmaalla. Vaarantuneista muuttolinnuista tavattiin mm. mustakurkku-uikku, sepelrastas ja sinisuohaukka. Ahvenanmaalta ilmoitettiin yksi havainto uhanalaisesta kangaskäärmeestä ja Etelä-Karjalassa iloittiin sen harvinaistuneen maakuntakukan kangasvuokon toukokuisesta kukinnasta.
Kiinnostavien lintubongausten ohella huomattava osa havainnoista tehtiin erilaisista perinneympäristöjen lajeista, joiden elinympäristöt ovat uhanalaistuneet maassamme voimakkaasti.
Törmäsivätpä keväänseuraajat myös moniin metsiemme nisäkkäisiin. Varsinais-Suomessa bongattiin maaliskuussa talviunilta heränneitä mäyriä ja Lappeenrannasta ilmoitettiin jopa karhuhavainto.
Peippo pitää pintansa
Jälleen kerran eniten havaintoja, noin 950 kappaletta, kerättiin peipoista. Ne saapuivat Suomeen varhain maaliskuun alussa ja ehtivät Lappiin asti kuukautta myöhemmin. Toiseksi eniten havaintoja saatiin laulujoutsenista, joiden muutto seuraili normaaliaikataulua. Helsingin yliopiston mukaan viimeisen 20 vuoden aikana voimakkaasti taantunutta pajulintua kuultiin verrattain vähän, vaikka se saapuikin pari viikkoa edellisvuotta aikaisemmin.
Selvästi vähiten kevään aikana nähtiin rantakäärmeitä, lepakoita ja vaskitsoja. Rantakäärmeet heräilivät eteläisessä Suomessa huhtikuun alussa, vaskitsoja havaittiin liikkeellä kolme viikkoa myöhemmin. Ensimmäinen lepakko löydettiin jo maaliskuun viimeisenä päivänä Hämeenlinnassa, mutta runsaampaa lentelyä päästiin näkemään vasta huhti-toukokuun vaihteessa.
Lumoava luonto innosti monia
Kevätseurantaan osallistui noin 980 suomalaista, eli sata vähemmän kuin edellisvuonna. Luonnontarkkailijat olivat kuitenkin ennätyksellisen ahkeria, sillä yksittäisiä havaintoja rekisteröitiin reippaasti yli 15 000! Valtaosa havainnoista palautettiin Luonnontieteellisen museon Hatikka-järjestelmän kautta sähköisellä lomakkeella. Perinteisen postin kautta Luonto-Liittoon saapui reilut 150 havaintolomaketta tai muuta -ilmoitusta.
Lajihavaintoja saatiin yhteensä 259 kunnasta joka puolelta Suomea. Ahkerimmat luonnonharrastajat löytyivät Uudeltamaalta, Varsinais-Suomesta, Pirkanmaalta ja Keski-Suomesta, kun taas vähiten havaintoja tehtiin Ahvenanmaalla ja Etelä-Savossa.
Osallistujien ikähaarukka oli jälleen laaja, yltäen kokonaisista päiväkotiryhmistä eläkeläisiin. Myös nuoria oli runsaasti.
Osallistu Kevätseurantaan tänä keväänä! Katso tarkemmat ohjeet Kevätseurannan nettisivuilta
Linkki artikkelin sivulle
