Nuorten Luonto

Hiljeneekö haahkan nauru?

Julkaistu: 23.11.2009

Miten ilmasto-olojen muuttuminen vaikuttaa Suomessa pesiviin lintuihin? Eksoottisten kuningaskalastajien määrä todennäköisesti kasvaa. Tapahtuuko jotain myös nykyisin yleisille lajeille, metsien teerille tai meren haahkoille?

Äkkipäätään ajattelisi, että ilmastonmuutos meillä päin on yhtä kuin ankarien talvien väistyminen. Lintujen kannalta se tarkoittaisi eteläisten lajien yleistymistä ja vastaavasti pohjoisten taantumista, kun tunturin huippua ylemmäs tai Jäämerta kauemmas ei voi siirtyä.

Tämäntapaisia ennustuksia on tehtykin. Lintututkija Aleksi Lehikoinen kuitenkin korostaa, että ilmastonmuutos on monimutkaisempi ilmiö. On hyvä ymmärtää, että lämpötilat eivät kohoa tasaisesti jokaisena vuodenaikana.

– Talvi ja kevät lämpenevät voimakkaammin kuin kesä. Tämä voi hankaloittaa esimerkiksi lintujen pesinnän ajoittamista.

Lehikoinen havainnollistaa kertomalla teerestä. Ne ovat jo aikaistaneet pesintäänsä yli viikolla. Yllättävästi poikaset syntyvät tämän johdosta nykyään keskimäärin neljä astetta viileämpään alkukesään kuin 1960-luvulla. Untuvikoille lämpötilan muutos on huomattava, ja liikkeellä on vähemmän hyönteisiä, joita poikaset tarvitsevat ruoakseen. Kylmemmissä olosuhteissa poikaskuolleisuus onkin suurempaa.

Vielä ei osata ennustaa, miten yleisiä tällaiset ajoitusongelmat voivat olla.

– Ainakin hiirihaukat kärsivät saman tyyppisestä epäsymmetrisen lämpenemisen aiheuttamasta ongelmasta, mutta tutkimuksissa on selvitetty vasta muutamien eri lajien tilannetta, Lehikoinen kertoo.

Nokka onkin kohti etelää

Ilmastonmuutoksesta saattavat hyötyä sellaiset lintulajit, joiden lisääntymiseen kuuluu vararavinnon kartuttaminen talven aikana pitkällä aikavälillä. Etua voisi olla esimerkiksi haahkakannalle:

– Mitä leudompi talvi, sen paremmassa kunnossa munintaan ryhtyvät haahkamammat ovat ja ne tuottavat enemmän jälkeläisiä.

Asiaa mutkistaa kuitenkin tutustuminen haahkan elinvaatimuksiin. Ilmaston lämpeneminen nimittäin lisää pohjolassa talvisateita, jotka puolestaan laskevat Itämeren suolapitoisuutta. Tämä vähentää suolaa vaativien sinisimpukoiden määrää. Simpukat ovat haahkojen pääravintoa.

– Mikäli simpukkatilanne heikkenee, vähentää se luonnollisesti haahkakantoja. Pahimmassa tapauksessa haahkat joutuvat vetäytymään eteläiselle Itämerelle tämän vuosisadan loppuun mennessä,  tutkija toteaa.

Leviämisreitit on turvattava

Toistaiseksi ilmastonmuutoksen seuraukset jäävät Lehikoisen arvion mukaan useimpien lintulajien kohdalla elinympäristöjen vähenemisestä aiheutuvien haittojen varjoon. Näin on esimerkiksi kanalinnuilla.

Metsien hakkuita vastustavalla lintujen ystävällä ei silti ole mitään syytä vähätellä ilmastokysymystä. Säiden oikkuilu ei välttämättä helpota metsässä elävien paikkalintujen ahdinkoa:

– Pohjois-Amerikassa on tutkittu kuukkelin rinnakkaislajia, joka säilöö ravintoa pakkasia varten. Ruokavarastot säilyvät leutoina nykytalvina aiempaa huonommin. Siksi lintujen poikastuotto ja kannan koko on laskenut, kertoo Lehikoinen.

Hän on erityisen huolestunut siitä, ettei nykyinen luonnonsuojelualueverkosto ota ilmastonmuutosta juuri lainkaan huomioon.

– Alueiden tulisi muodostaa katkeamattomia, etenkin pohjois-eteläsuuntaisia viherkäytäviä, valtionrajoista välittämättä. Vain siten eliöt voivat siirtyä ajan oloon pohjoisemmaksi.

Kiitos luonnonharrastajille

Laaja tutkimusaineisto, jonka pohjalta esimerkiksi teeren ongelmat on havaittu, on syntynyt yhteisen vapaaehtoistyön tuloksena. Yksittäiset tutkijat eivät sellaista pystyisi kasaamaan.

Aleksi Lehikoinen antaa kunniaa muun muassa sadoille rengastajille, kevätseurantalomakkeen täyttäjille ja riistakolmiolaskentaan osallistuneille:

– Joka kodin luontoharrastajien havainnot ovat todella tärkeitä! Vaikkei itse tekisi aineistolla mitään, muut voivat hyötyä siitä.

Teksti Päivi Mattila

Pohjolan metsät ja muuttuva ilmasto

Julkaistu: 23.11.2009

Pohjoiset metsät pitävät suurta määrää hiiltä kurissa ja poissa ilmakehää lämmittämästä. Ilmastonmuutos saattaa kääntää tilanteen päälaelleen. Miten tulevaisuuteen tulisi varautua?

Läpi Pohjois-Amerikan, Venäjän ja Pohjoismaiden ulottuva taiga on varastoinut arviolta kolmasosan kaikesta maaekosysteemeihin sitoutuneesta hiilestä. Arviot hiilen määrästä vaihtelevat sen mukaan, kuinka syvälle maan pinnan alle on jaksettu kaivautua, sillä suurin osa hiilestä on boreaalisissa metsissä varastoitunut maaperän hiljalleen hajoavaan biomassaan.

Metsiimme voisi varastoitua vielä nykyistä enemmänkin hiiltä. Mahdollisuus on päästövähennystavoitteiden kanssa kamppaileville maille vähintäänkin houkutteleva: mitä enemmän metsien lasketaan nielevän, sitä vähemmän tarvitsee hiilidioksidipäästöjä nipistää hankalammista paikoista, kuten vaikka energiantuotannosta.

Jos asiat kuitenkin etenevät huonosti, toisin sanoen nykyiseen malliin, ei metsistäkään ole enää avuksi. Metsäntutkimuslaitosten kansainvälinen liitto IUFRO arvioi viimeisimmässä raportissaan, että kahden ja puolenkin asteen lämpeneminen voisi kääntää metsät maailmanlaajuisesti hiilinielusta päästöjen lähteeksi.

Metsämaiseman muutos

Pohjoisilla alueilla ennustetut muutokset ilmastossa ovat keskimääräistä rajumpia. Boreaalisten alueiden metsäpalojen on arvioitu tuplaantuvan vuosisadan loppuun mennessä sekä pinta-alassa että yleisyydessä. Eteläisemmillä alueilla, missä metsä rajautuu aroihin ja ruohomaihin, metsät voivat menettää jalansijansa pysyvästi kuivuuden ja lämpötilan nousun myötä.

Suomessa on myös syytä varautua uudenlaiseen metsämaisemaan. Helsingin yliopiston metsien ja ilmaston vuorovaikutuksen professori Eero Nikinmaa arvio, että tulevaisuudessa lehtipuut tulevat menestymään Etelä-Suomessa kuusta paremmin.

– Kuusien taantumien ja lehtipuiden menestyminen näkyvät useammissa muutosskenaarioissa, vaikka syyt tähän hieman vaihtelevat, Nikinmaa kertoo.

– Metsää istutettaessa kuuseen kuitenkin edelleen suhtaudutaan niin kuin se olisi automaattisesti paras ja ongelmattomin puulaji. Kyllä sen kasvattaminen varmasti onnistuu vielä tulevaisuudessakin, mutta olisi kyllä syytä miettiä, onko se enää järkevin metsätaloudellinen investointi, Nikinmaa jatkaa.

Nikinmaan mukaan uudenlainen puustorakenne vaikuttaa omalta osaltaan myös muihin metsässä eläviin eliöihin ja voi tuoda mukanaan uudenlaisia tuholaisia. Kanadassa on jo saatu näyttöä siitä, mihin tuhohyönteiset pystyvät. Ennätysmäisesti levinnyt vuoristomäntykovakuoriainen on 2000-luvun alussa hävittänyt kolmannesta Suomen metsäpinta-alasta vastaavan alan mäntymetsää.

Ikävien seurauksien lisäksi on Suomessa ennätetty moneen kertaan mainostaa lämpenemisen hyviä vaikutuksia metsataloudelle; puiden kasvun toivotaan kiihtyvät ja kasvukauden pitenevän. Tutkimukset eivät kuitenkaan tue tätäkään oletusta yksiselitteisesti.

Yleistyvät häiriöt voivat syödä lisääntyneen kasvun hyödyt. Lämpötila ei myöskään ole ainoa kasvua rajoittava tekijä boreaalisella vyöhykkeellä. Sitä voi rajoittaa myös paikoittain lisääntyvä kuivuus tai maaperän niukka typen määrä.

Varmaa on vain epävarmuus

Minkälainen metsä pystyy parhaiten sopeutumaan rajuihin muutoksiin niin että metsämme sitovat hiiltä ja tuottavat puuta vielä jatkossakin?

Suomessa metsänomistajia neuvovat ja kouluttavat muun muassa alueelliset metsäkeskukset. Miten he evästävät ilmastonmuutoksesta huolestunutta metsäomistajaa, joka on juuri ryhtymässä uuden metsän kasvatukseen ja siis tekemässä sijoitusta pitkälle tulevaisuuteen?

– Eipä meillä juuri mitään uusia ohjeistuksia ole, ihan perinteisten metsänhoitosuosituksien mukaan mennään, vastaa Gunnar Salingre, metsänhoitaja Metsäkeskus Rannikosta.

– Tuholaisiin pitäisi tietysti varautua paremmin, mutta ilmastonmuutoksessa on kuitenkin niin monia tekijöitä ja niin paljon epävarmuutta, että emme kyllä uskalla vielä metsänhoitoon tai -kasvatukseen puuttua.

Salingre miettii vielä hetken ja lisää: – Onhan se vähän niinkin, että harvemmin me ihmiset reagoimme, ennen kuin jotain tosiaan tapahtuu.

Tutkijat kutsuvat tätä reaktiiviseksi sopeutumiseksi, eli muutetaan käytäntöjä vasta pakon edessä.

Metsätalouden sijoitusneuvot

Epävarmuudesta ei pääse mihinkään, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista metsiin, mutta tulevaisuuteen pitäisi pystyä katsomaan siitä huolimatta. Onko vanhaan ja tuttuun tarrautuminen kuitenkaan se turvallisin ratkaisu?

Eero Nikinmaan mielestä oppia voitaisiin ottaa pörssisijoittajilta:

– Pörssimeklarin klassinen ohje sijoittajalle epävarmojen tulevaisuuden näkymien edessä on hajauttaa salkku eli sijoittaa useaan eri kohteeseen. Miksei samaa voisi soveltaa metsätalouden harjoittamiseen?

Toistaiseksi salkku on täytetty avohakkuilla ja yhden puulajin tasarakenteisilla metsillä. Esimerkiksi vuoristomäntykovakuoriaisen uhriksi joutunut Kanadan provinssi Brittiläinen Kolumbia joutui jo arvioimaan metsäpolitiikkaansa uudelleen parantaakseen valmiuksiaan vastaavien yllätysten varalle.

Pidemmällä tähtäimellä tärkeämmäksi noussee kuitenkin metsän monimuotoisuus niin geneettisellä kuin maisematasolla. Metsäalueiden yhtenäisyys mahdollistaa lajien leviämisen ja alueiden palautumisen myös tuhojen jälkeen.

– Näyttäisivät samat vanhat lääkkeet taas olevan valttia: metsien monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen suojelun ja monipuolisemman metsätalouden avulla, kommentoi Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustonen.

Hakkuut tyhjentävät hiilivarastot

Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta täytyy myös pitää huoli metsien hiilivarastoista. Pitkään oletettiin kypsän iän saavuttaneen metsän olevan lähes hiilineutraali, eli hajoavasta biomassasta vapautuva hiilidioksidimäärä vastaa uuteen kasvuun sitoutuvan hiilidioksidin määrää.

Käsitys on kuitenkin alkanut murtua, erityisesti viime vuonna Nature-lehdessä julkaistun eurooppalaisen tutkimusryhmän artikkelin myötä, jonka mukaan suurin osa metsistä kasvattaa hiilivarastojaan pitkälle 800 ikävuoteen asti.

Hakkuun seurauksena suuri osa tästä varastosta vapautuu, maaperää myöten. Uusi metsä alkaa hiljalleen sitoa hiiltä takaisin, mutta vastaavan varaston kertymistä saa odotella taas vuosisadan, jos toisenkin. Niin kuin valtionpäämiehiä myöten on kuitenkin jo ymmärretty, sellaista luppoaikaa meillä ei ole ilmastonmuutoksen kanssa käytettävissä.

Lisätietoa:

Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin

www.ilmasto.org/ilmastonmuutos/seuraukset/ekosysteemit/metsat.html

Adaptation of Forests and People to Climate Change – A Global Assessment Report

www.iufro.org/science/gfep

Teksti Sini Eräjää

Kuva Risto Mustonen

Tuhat ja yksi tekosyytä ostamiselle

Julkaistu: 23.11.2009

Miksi ostan, vaikka tiedän että kuluttamista pitäisi vähentää? Älä osta mitään -päivänä kaivetaan esiin ihmiskunnan kummallisimmat ja tavallisimmat ostamisen syyt.

”Ostin, koska oli huono päivä”, tunnustaa tämän vuoden Älä osta mitään -päivän kampanjajuliste. Tiedostavana kuluttajana itseään pitävän ympäristöihmisen on helppo sivuuttaa viesti hymähtäen. Kuka pölvästi nyt luulisi, että hyvää mieltä voi ostaa kaupasta?

Tiedämme toki, ettei voi, mutta toimimme silti yllättävän usein vastoin tietoamme – kuin mainosten esittelemät mahdollisuudet uudistumisesta ja paremmasta elämästä olisivatkin totta. Vaikka mainoksia osaisi arvioida kriittisesti ja jopa sivuuttaa niiden sanoman kokonaan, saattaa ostoskoriin silti eksyä hämmentäviä heräteostoksia keskellä tavallista marketti- tai kirpparireissua.

Järkevän ostoksen harha

Moni ylenmääräisestä kulutuksesta huolestunut muistaa ostoksia tehdessään miettiä jokaisen tuotteen kohdalla, onko se todella tarpeellinen. Ihmismieli tekee kuitenkin usein tässä vaiheessa temppunsa ja löytää mitä mielikuvituksellisimpia syitä kyseisen tavaran ostamiselle. Tuntuu, että kaksi vastakkaista voimaa taistelee pään sisällä: toinen haluaa ostaa, toinen taas tietää, että ostamatta on parempi.

Kun jokin tuote on tarjouksessa, sen ostaminen alkaa kuin taikaiskusta tuntua järkevältä ajatukselta, vaikka kotona lojuisi jo muutama vastaavan kaltainen vempain tai tuote olisi jo ideana varsinainen turhake. Erityisen edullisen tuotteen ostaminen saattaa tuntua jopa säästämiseltä. Kannattaa kuitenkin muistaa että loppujen lopuksi rahaa säästyy eniten aina silloin, kun jättää ostamatta sen, mitä ei ole ostoslistaan jo kotona raapustanut.

Omatunto puhtaaksi kirpparilla?

Kirpputoriostoksilla halpojen hintojen ja tavarapaljouden huuma yllättää kuin varkain. Tavarataloasiointia välttelevä luonnonsuojelija voi kokea kirpparireissulta palatessaan äimistyksen hetkiä, kun hän kotona kasseja tyhjentäessään huomaakin, että mukaan on tarttunut paljon suunniteltua enemmän tavaraa. Kierrätetyn tavaran ostaminen on toki huomattavasti tavarataloshoppailua eettisempi ja ympäristöystävällisempi valinta, mutta senkin soisi olevan valinta, eikä vain tapa toteuttaa ostohysteriaa paremmalla omallatunnolla.

Kirpputoreilla myytävä tavara on kierrätettyä, muttei läheskään aina käytettyä. Jotkut jopa ostavat vaatteita muotiliikkeistä sillä ajatuksella, että ensimmäisen käyttökerran jälkeen vaate on helppo myydä pois kirpparilla ja tienata näin rahaa seuraavaa shoppailureissua varten. Käytettyä ostaessakin kannattaa siis olla kriittinen kuluttaja ja ostaa ainoastaan oman tarpeen mukaan.

Omat syyt selville

Ostosreissulle tai kirpputorille lähtiessä alkutilanne on usein se, että haluttaisi kovasti saada jotain uutta vaikkapa kodin piristykseksi. Omaa tunnelmaa kannattaa tutkia ja miettiä, mistä halu on lähtöisin. Jos kotona on sotkuista, tuntuu ehkä helpolta siivoamisen sijaan käydä ostamassa uusi kaunis matto, mutta ostos saattaa jopa pahentaa alkuperäistä ongelmaa – kaoottiseen kotiin ei ehkä kannata hankkia uutta ennen kuin vanhat tavarat ovat löytäneet omat paikkansa.

Kun ostohalun syy on selvillä, voi paneutua ratkaisemaan ongelmaa sen sijaan, että lohduttaisi itseään hetkellisesti ostamalla uutta. Monet pakenevat hankalaa elämäntilannetta ostamiseen, joillekin tavarapaljoudessa kiertely on rentoutumista rankan työ- tai koulupäivän jälkeen. Kun shoppailun vaihtaa esimerkiksi teehetkeen hyvän ystävän kanssa, saattaa huomata että paikalleen rauhoittuminen on paitsi edullisempi, myös tehokkaampi ja antoisampi rentoutumiskeino.

Tavaratalo ei ole olohuone

Aina ostamiselle ei tunnu olevan näkyvää syytä. Kirpparille tai vaateostoksille lähteminen kavereiden kanssa saattaa olla mukava sosiaalinen tapahtuma, jonka pääasiallinen tarkoitus ei ole ostosten tekeminen vaan yhdessä hengailu. Kavala totuus kuitenkin on, että jos kauppaan tai kirpparille menee ilman erityisiä suunnitelmia tai ostotarpeita, eteen tulee varmasti ennen pitkää suorastaan vastustamattoman kivannäköinen tavara tai vaate. Kaveriporukan läsnä ollessa ostoksesta kieltäytyminen on kahta hankalampaa varsinkin, jos ympäriltä satelee kehuja siitä, miten kivasti tuote sopisi löytäjän tyyliin.

Tavaratalossa oleskelu ei ole terveellistä, jos tarkoituksena on vähentää omaa kulutusta. Ystävien kanssa olemisesta ei silti tarvitse luopua. Sellainenkin kaveri joka ei pahemmin välitä kulutus- tai ympäristöasioista innostuu varmasti, jos ehdotat että pitäisitte ostosreissun sijaan vaikkapa vaatteidenvaihtobileet jonkun teistä kotona. Samalla viet kierrätyksen ilosanomaa eteenpäin helpolla ja mukavalla tavalla.

Kuulostaako tutulta?

• Ostin, kun kaverillakin oli
• Ostin, koska oli huono päivä
• Ostin, koska en muutakaan keksinyt
• Ostin, koska en halua ruokkia lamaa
• Ostin, koska haluan olla kauniimpi
• Ostin, jotta minulla olisi yhtä hieno
• Ostin, koska himoitsin sitä
• Ostin, koska sain puoleen hintaan
• Ostin, koska halusin palkita itseni

Älä osta mitään -päivää vietetään tänä vuonna 27.11. Teemapäivän tapahtumista saat lisää tietoa kampanjasivuilta www.alaosta.fi. Muista myös liittyä tapahtuman yhteisöön Facebookissa ja Twitterissä!

Teksti Nelli Turunen

Sarjakuva Milla Paloniemi

Muutoksen tuulet puhalsivat Orivedellä

Julkaistu: 23.11.2009

Tulevaisuuden toivo voitti levottomuuden ilmastonmuutoksesta Ympäristötoimintapäivillä.

Oriveden opiston täytti yhden viikonlopun ajaksi iloisenvärisiin villapaitoihin ja kumisaappaisiin pukeutunut sadan hengen konkkaronkka. Nuoret olivat 16−20 vuoden ikäisiä, suomen- ja ruotsinkielisiä ja edustivat kotipaikkakunniltaan koko Suomea. He olivat kokoontuneet Luonto-Liiton ja Natur och Miljön viidettä kertaa järjestämille Ympäristötoimintapäiville oppiakseen lisää siitä, miten luontoa tulisi kohdella ja miten olisi parasta elää estääkseen ilmastonmuutoksen etenemisen.

– Meidän on pakko siirtyä yhden maapallon politiikkaan, totesi tapahtuman avajaispuheen pitänyt Demos Helsingin Tuuli Kaskinen.

Siinä onkin asian ydin: miten saada neljää maapalloa vastaava kulutustaso laskettua yhteen?

Metsätonttuilusta politiikkaan

Tapahtuman teemana oli tänä vuonna ilmastonmuutos, jota valaistiin eri näkökulmista. Osallistujat saivat valita työpajan, jonka parissa työskentelivät koko viikonlopun. Vaihtoehtoina oli metsien hoito, vegaaninen ruoka, yhteiskunnan muuttaminen ilmaston sijasta, sarjakuvien piirtäminen, sademetsät ja ilmastoystävällisen elämän ABC.

Opistolla käytiin roppakaupalla kiivaita keskusteluita ja väittelyitä, jotka aiheuttivat tulipunaisia korvia ja hysteerisiä naurukohtauksia. Roolipelit taas nostivat vedet itse kunkin silmiin. Lähistön metsissä tutkittiin metsän ihmeellisyyttä kirjaimellisesti mullan alta pilviin asti. Lähikaupoissa paikallistettiin eläinkunnan tuotteita korvaavat Reilun kaupan, luomu- ja kotimaiset tuotteet.

Sunnuntain työpajamessuilla ryhmät esittelivät kolmen päivän aikaansaannoksensa. Jokainen ryhmä kokosi myös terveisensä päättäjille koskien Kööpenhaminan lähestyvää ilmastokokousta.

Osallistuvat järjestöt Animalia, Bird Life, Dodo, Greenpeace, Maan ystävät, Reilun kaupan puolesta, Suomen luonnonsuojeluliitto, Vegaaniliitto ja WWF esittelivät viikonlopun aikana toimintaansa järjestötorilla sekä järjestöshowssa.

Iltaohjelmaa piisasi

Lauantai-iltana oli tarjolla kaikki ainekset vakavaan ohjelmaähkyyn. Tuntui, että olisi pitänyt revetä ainakin viiteen eri paikkaan, mikä sai sydämen pamppaamaan innostuksesta, mutta kulmakarvat ruttaantumaan harmista, kun ihmisen kapasiteetti on tahdosta huolimatta niin rajallinen kuin on.

Oli bändejä, jotka soittivat reggaeta ja industrialia; draamakerho, jossa sai päästää sisäisen tollonsa valloilleen; elokuvia, jotka herättivät vahvoja tunteita ja pinssitehdas, jossa sai luoda uniikkeja pinssejä. Pihalla oli myös chai-teltta, jossa oli tarjolla teetä ja yleistä hengailua, mutta lämpötilasta johtuen tunnelma ei käynyt kovin tiiviiksi.

Aamuohjelmaakaan ei ollut unohdettu. Urheimmat osallistujat lähtivät bongaamaan piileskeleviä siivekkäitä sunnuntaiaamun pimeässä. Alkujärkytyksestä toipuneena ja aamupalaa nauttineena aamuvirkku seurue sai nauttia laulujoutsenten ylväästä ilmestymisestä rantakaislikosta. Sen jälkeen muut linnut uskaltautuivatkin esille ja retkestä jäi mieleen muutakin kuin häikäisevän vaikuttava auringonnousu.

Toiminta luo toivoa

Suomenruotsalainen teatteriseura Viirus esitti sunnuntaina Kosmisk fruktan -näytelmänsä, joka humoristisella tavalla ottaa ihmistä kauluksesta kiinni, ravistaa ja pakottaa toimimaan. Tämä kevyempi lähestymistapa sopi tilanteeseen, koska ajoittain tunnelma oli viikonlopun aikana kehittynyt lähes ahdistavaksi tai kuten esitys tunnetta kuvaili, ”kosmisen turhautuneeksi”.

Tunne syntyy siitä, että kaikki maapalloon kohdistuvat uhat ovat selkeitä, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei kukaan tee asialle mitään. Tämä avuttomuuden tunne saatiin onneksi keskustelujen kautta karkoitettua ja muutettua haluksi toimia. Haluksi toimia yhdessä sellaisten kanssa, jotka ajattelevat samalla tavalla. Ryhmähenki oli lähes käsin kosketeltava ja tunteista vahvin oli loppujen lopuksi toivo.

”Nyt etsitään uusia sankareita”

Eduskunnan ilmastoekspertti Oras Tynkkynen kiteytti päättäjäispuheessaan pääkohdat ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

– Opiskelkaa, järjestäytykää, näyttäkää esimerkkiä, levittäkää sanaa, vaatikaa päättäjiltä välittömiä toimia ja toimikaa itse, Tynkkynen luetteli ja yleisössä monet nyökyttelivät.

Tynkkynen korosti, että historia on aina tarvinnut vahvoja yksilöitä radikaalien muutosten käyntiinpanijoiksi. Nyt ilmastonmuutos vaatii toimintaa.

– Mahatma Gandhi, Harvey Milk, Rosa Parks, Chico Mendez. Joku teistä voi olla seuraava, nyt etsitään uusia sankareita, Tynkkynen julisti. Yleisö puhkesi villeihin suosionosoituksiin.

Samanlaiset suosionosoitukset tahtoisin vielä lopuksi suunnata keittiön puolelle, joka tarjoili koko viikonlopun ajan monipuolista ja suussa sulavaa vegaaniruokaa, joka sai varmasti monien ennakkoluulot vegaaniruokaa kohtaan kaikkoamaan.

Teksti ja kuva Nora Rinne

Ekofashionistan aarreaitta on isoäidin vintillä

Julkaistu: 28.9.2009

Nelli Turunen, 22, kiinnostui eettisestä muodista modistiksi opiskellessaan. Samalla syntyi ekomuotia ja kierrätystä käsittelevä greenfashionfreak-blogi.

– Blogi oli samalla haaste ottaa asioista paremmin selvää, Turunen kertoo.

Omaa tyyliään hän kuvailee harkitsemattomaksi. – En pyri olemaan missään tietyssä genressä, vaan yhdistelen vapaasti.

Kierrätysompelua harrastava bloggaaja innostuu 80- ja 90-lukujen muodista, tosin ”ilman olkatoppauksia”.

– Tyypillisesti löydän äidin tai isoäidin varastoista hieman humoristisen näköisen vaatteen, jossa on hyvä materiaali. Sen jälkeen muokkaan vaatteen omannäköiseksi.

Parhaimmat löydöt Turunen tekeekin isoäitinsä vintillä. Muita aarreaittoja ovat kirpparit, joille ahkera bloggaaja on puuhannut omat nettisivut.

Kierrätysmuodin hyviksi puoliksi Turunen listaa ekologisuuden ja eettisyyden ohella yksilöllisyyden. Saman ovat huomanneet myös suuret vaateketjut.

– Harmittaa, kun ketjuliikkeistä on alkanut saada vaatteita, jotka näyttävät kirpparilöydöiltä. Kaikille nuorille ei ehkä ole selvää, että vintageksi mainostettu tuote ei olekaan aidosti vanha.

Nellin yllä:

Paitatoppi tädin vanha, ruskeat ruutuhousut asukasyhdistyksen kirpputori, vyöksi sidottu huivi isoäidin vanha, kegät El Naturalista, avainkorvakorut itsetehdyt kierrätysmateriaalista, riipus ystävän tekemä kierrätysmetallista, kihlasormus kierrätetty, laukku blogikaverilta, hattu Valtterin kirpputori.

Nahkahame Valtterin kirpputori, huivi sukulaisen vanha, rannekorut eettinen verkkokauppa Moral, riipus isoäidin vanha, hiuskoriste itsetehty.

Harmaat farkut ja toppi Valtterin kirpputori, silkkihuivi roskiksesta, takki asukasyhdistyksen kirpputori, lintukoristeinen laukku itsetehty jätenahasta, korvakorut Luonto-Liiton kierrätyspöydältä.

Kuvauksissa käytetyt meikki- ja hiustuotteet ovat luomukosmetiikkaa.

Teksti Liisa-Maija Aukia

Kuvat Eero Astala

(lisää…)

Kulutan, siis olen

Julkaistu: 28.9.2009

Ajattelen mielelläni olevani harkitsevainen kuluttaja: ostan kestävää, korjaan ja kierrätän vanhaa. En tee impulssiostoksia enkä sorru turhakkeisiin. Ekomarketissa homma saattaa silti lähteä käsistä: Ostoslistan tempehin ja bulgurin lisäksi koriin eksyy aina jotain pientä kivaa, ”kun nyt kerran täällä ollaan”.

Kotinikin on jo saumaton osa kulutusyhteiskuntaa: Netistä saa kätevästi vaikkapa luonnonkosmetiikkaa, joten päätettäväksi jää enää, käyttäisinkö rahani tällä kertaa neitsytkookosöljyyn vai mineraalimeikkeihin.

Pakko kai se on tunnustaa: Saan hyvää mieltä eettisestä kuluttamisesta, tai ainakaan siitä ei tule huono omatunto – kulutuskrapula – kuten halpatuontiturhakkeiden hallitsemattomasta shoppailusta tulisi. Jos korvaan sikanaudan soijarouheella tai ostan hajonneiden kenkien tilalle uudet tällä kertaa keinonahkaisina, en aiheuta kummempaa lisävahinkoa ympäristölle.

Mutta kyse ei ole pelkästään huonojen valintojen korvaamisesta paremmilla: kulutuskeskeisyys on onnistunut ujuttautumaan ekoajatteluunkin. Välillä tuntuu siltä, että kuuluakseen ympäristötietoisten kuluttajien joukkoon (ja kaikkihan me haluamme olla hyvisten puolella!) suorastaan täytyy ostaa ekotuotteita.

Nettipalstoilla vertaillaan vegaanisten kenkien kestävyyttä ja kuukuppien värisävyjä. Kemikaalicocktailin kaltaiset, ympäristötietoisten suosimat blogit muistuttavat kyllä kestokassien käytön tärkeydestä ja vanhojen tavaroiden käyttökelpoiseksi tuunaamisesta, mutta ovat toisaalta täynnä houkuttelevia ekotuote-esittelyjä.



Markkinoinnin nokkelat ammattilaiset ovat huomanneet, että vastuulliset kuluttajat ovat kasvava kohderyhmä ja ekotuotteet iso bisnes. Moni suuri ja hyvin menestyvä vaateketju on alkanut ottaa valikoimiinsa luomupuuvillavaatteita ja muita ekotuotteita. Niillä toisaalta houkutellaan ympäristötietoisia kuluttajia shoppailemaan, toisaalta tarjotaan merkin vakiokuluttajille tunnetta siitä, että yksittäisellä helpolla, mutta hyvällä valinnalla hekin ovat mukana pelastamassa maailmaa. Hyvää omaatuntoa hedonismista tinkimättä – voiko olla ihanampaa ajatusta?

Ehkäpä se, että maailmanparantaminen voi olla vieläkin helpompaa. Ei tarvitse ostaa mitään – ei edes ekoa!

Teksti Hemi Malkki