Nuorten Luonto - Nuorten Luonto

Nuorten Luonnossa nyt

NL 1/2020

Itämeri – merellisen seikkailun aarreaitta

Ainutlaatuinen Itämeri tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia retkeilyyn Suomessa ja ulkomailla. On siis aika pakata reppu ja aloittaa seikkaileminen! Teksti: Juuli Lehtinen Kuvat: Aino Huotari, Juuli Lehtinen ja Merileena Reunanen Moni matkustaa kaukomaille hienojen maisemien ja merellisen
[Lue lisää]

Itämeri – merellisen seikkailun aarreaitta

Julkaistu: 14.5.2020

Ainutlaatuinen Itämeri tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia retkeilyyn Suomessa ja ulkomailla. On siis aika pakata reppu ja aloittaa seikkaileminen!

Teksti: Juuli Lehtinen
Kuvat: Aino Huotari, Juuli Lehtinen ja Merileena Reunanen

Moni matkustaa kaukomaille hienojen maisemien ja merellisen tunnelman perässä, vaikka kotimaamme on täynnä toinen toistaan kauniimpia retkikohteita pariksi tunniksi tai pariksi päiväksi. Jos haluat tänä vuonna lentämisen sijaan pakata repun ja lähteä ihmettelemään ainutlaatuisen Itämeren aarteita, voit aloittaa seuraavista kohteista. Useat kohteet on mahdollista saavuttaa julkisilla kulkuneuvoilla ja mikä parasta, monissa niistä voit yhdistää luontoelämyksen kulttuurikokemukseen! Mukana myös ulkomailta poimitut bonuskohteet, joissa voit piipahtaa reilausreissulla tai road tripillä.

Merenkurkun saaristo

Vaasan ympäristössä voit ihailla häikäisevän kaunista maailmanperintökohdetta, Merenkurkun saaristoa, ja käydä ihmettelemässä Suomen pisintä Raippaluodon siltaa. Voit kävellä lukuisilla luontopoluilla, kuten neljän kilometrin Bodvattnetin kierroksella ja ihailla maankohoamisen muotoilemaa maisemaa näkötornissa. Jos kaipaat luontoelämystä varten pidempää reittiä ja enemmän haastetta, kokeile esimerkiksi Västerön keskivaikeaa 14 kilometrin vaellusreittiä tai jotakin vain vesiteitse saavutettavista reiteistä. Opastuksesta nauttiville Merenkurkussa on tarjolla erilaisia ohjattuja kierroksia esimerkiksi melojille ja lintuharrastajille.

Kohteet ovat saavutettavissa oman auton lisäksi myös Vaasan kaupungin julkisen liikenteen avulla.
Hankkiudu ensin esimerkiksi junalla tai bussilla Vaasaan ja hyppää sitten paikallisliikenteen bussiin,
joista löydät lisätietoa Vaasan kaupungin verkkosivuilta. Tarkempia reittejä ja lisätietoja voit lukea
muun muassa osoitteesta luontoon.fi/merenkurkku.

Porkkalanniemi

Moni on kuullut Porkkalanniemen nimen mainittavan yläkoulun historian tunneilla, koska toisen maailmansodan aikana sillä oli tärkeä turvallisuuspoliittinen asema. Nykyisellään se on myös oivallinen retkeilypaikka niin tähtitieteestä, linnuista, melonnasta, telttailusta kuin kalastuksesta kiinnostuneille meriluonnon ystäville. Niemi sijaitsee Kirkkonummella tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja mikä parasta, sinne pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla. Ympäri niemeä voit löytää rauhallisia paikkoja lintujen tai tähtien tarkkailuun pois kaupungin vilinästä ja törmätä muihinkin Itämeren kainalossa eläviin lajeihin. Metsän siimeksestä löytyy monenlaisia polkuja sekä taukopaikkoja eväshetkiä ja yöpymistä varten.

Kohteeseen pääsee omalla autolla Turun seudulta moottoritietä ja Helsingin seudulta kehäteiden sekä tien 51 kautta. Pääkaupunkiseudulta Porkkalanniemeen on vaivatonta kulkea linja-autolla Kirkkonummen kautta. Lisätietoa reiteistä ja alueen taukopaikoista saa esimerkiksi osoitteesta retkipaikka.fi/porkkala.

Seilin saari

Seilin saari on mystisessä maineessa muun muassa lepraparantolahistoriansa vuoksi, mutta se ansaitsee maininnan myös yhtenä maamme hienoista luontoretkikohteista. Tutkimuskäytössä vuosikymmeniä olleen saaren luonto on ihmisen muovaamaa ja siellä elää monia katoavien ketojen ja hakamaiden harvinaisia lajeja, joita esimerkiksi kasveista tai perhosista kiinnostunut reissaaja voi tutkailla lähemmin.

Perinnemaisema meren syleilyssä on itsessään hyvä syy nähdä Seili, ja toisaalta vierailuun voi yhdistää myös kulttuuria osallistumalla esimerkiksi opastetulle kierrokselle, joka käsittelee saaren historiaa, luontoa sekä nykyistä käyttöä.

Saarelle pääsee helpoiten yhteysaluksilla Turusta ja Nauvosta. Turusta saarelle pääsee helposti ilman omaa autoa, sillä yhteysalukset lähtevät vain 1,5 kilometrin päästä Turun keskustasta. Yhteysalukset liikennöivät kesäkaudella joka päivä ja talvellakin säännöllisesti. Lisätietoa saaresta saat osoitteesta visitseili.fi.

Kaunissaari

Moni mieltää Suomenlahden ulkosaariston suvessa, Pyhtäällä kukoistavan Kaunissaaren veneilijöiden paratiisiksi, mutta siellä on paljon nähtävää myös retkeilijälle. Siellä tutkijaansa odottavat kalastajakylän lisäksi lumoavat hiekkarannat, jääkauden muovaamat muinaisrannat, jalojen lehtipuiden viehätys ja mielenkiintoiset lintuvieraat, joiden muuttoa saarelta on helppo seurata. Nähdäkseen lisää kauniita ketoja ja rantaniittyjä voi vierailla Kaunissaaren eteläpuolella sijaitsevassa Ristisaaressa, joka kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Kansallispuistosta löytyy myös kaunis Mustaviirin kulttuuriluontopolku.

Kotkan edustalla sijaitsevalle harjusaarelle pääsee Kotkasta yhteysaluksilla, eli se on myös autottoman seikkailijan ulottuvilla. Tietoa yhteysaluksista sekä alueen luonnosta löydät osoitteesta kaunissaari.fi.

Tammisaaren saariston kansallispuisto

Tammisaaren saariston kansallispuisto tarjoaa patikoijalle muiden kohteiden tavoin kaunista
meriluontoa, lintuja ja perinnemaisemaa, mutta myös ikivanhoja metsiä sekä mahdollisuuden
törmätä harmaahylkeeseen tai itämerennorppaan. Kulkua kansallispuiston alueella on osin rajoitettu
elinympäristöjen suojelemiseksi, joten esimerkiksi toiseksi suurimman Jussarön saaren länsipuolella
voit ihailla luontoa vain luontopolulta. Alueella on useita eri luontopolkuja sekä mahdollisuus yöpyä
luonnon helmassa.

Kohde on hieman haastavampi saavuttaa, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Kansallispuistoon pääsee tutustumaan helpoiten omalla tai vuokratulla venekyydillä, jonka jälkeen voi heittää repun olalle ja jalkautua päiväksi tai useammaksi. Lisätietoja reiteistä, palveluista ja saavutettavuudesta löydät osoitteesta luontoon.fi/tammisaarensaaristo.

Kaikki nähty Suomessa? Ei hätää!

Jos olet kolunnut jo kaikki oman maamme helmet, voit suunnata seuraavaksi esimerkiksi Saksan
upealle Rügenin saarelle, Puolan Helin niemimaalle tai Ruotsin useisiin henkeäsalpaaviin merellisiin
kansallispuistoihin. Rügenin saarella retkeilijää odottavat muun muassa Jasmundin luonnonsuojelualue, pyökkimetsät ja vaaleana hohtavat jylhät kalkkikivijyrkänteet. Alue on ehdottomasti turistikohde, mutta suomalaisia siellä ei kuhise. Helin niemimaa taas on Euroopassa kiehtova kohde, sillä se on kapeimmillaan sata metriä leveä, noin 35 kilometriä pitkä hiekkakynnäs, jota reunustavat hienot hiekkarannat. Merellisestä ilmapiiristä nauttimisen lisäksi retkeilijä voi poiketa hylkeiden pelastamiseen erikoistuneessa luontokeskus Fokariumissa.

Myös lähempää naapurimaastamme Ruotsista löytyy useita hienoja kansallispuistoja, jotka sivuavat
Itämerta. Sellaisia ovat esimerkiksi Skuleskogenin, Ängsön, Blå Jungfrunin ja Stenshuvudin
kansallispuistot lehtimetsineen, muinaisrantoineen ja kukkuloineen. Jos innostuit suunnittelemaan
reissua johonkin näistä kohteista, hyvä sivusto ulkomailta löytyvien kohteiden tarkempaan
tutkimiseen on esimerkiksi tripadvisor.fi.

Meren rantaa Vaasassa

Linkki artikkelin sivulle

NL 1/2020

Kun yhteinen metsä palaa

Amazonin metsäpalot huolettavat ihmisiä – eikä syyttä. Sademetsien tuhoaminen uhkaa ilmastoa, kokonaisia ekosysteemejä ja alkuperäiskansojen oikeuksia. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan poliittisia päätöksiä ja kansalaisaktiivisuutta. Teksti: Aino Huotari Kuvitus: Matleena Kehus Brasiliassa Amazonin sademetsissä riehuvat tulipalot eivät
[Lue lisää]

Kun yhteinen metsä palaa

Julkaistu: 14.5.2020

Amazonin metsäpalot huolettavat ihmisiä – eikä syyttä. Sademetsien tuhoaminen uhkaa ilmastoa, kokonaisia ekosysteemejä ja alkuperäiskansojen oikeuksia. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan poliittisia päätöksiä ja kansalaisaktiivisuutta.

Teksti: Aino Huotari Kuvitus: Matleena Kehus

Brasiliassa Amazonin sademetsissä riehuvat tulipalot eivät ole uusi ilmiö, mutta vuoden 2019 elokuussa ne tuntuivat saaneen uuden vaihteen silmään. Vaikka metsää poltetaan myös muualla Etelä-Amerikassa, kriisin painopiste on Brasiliassa. Bensaa liekkeihin kaataa tammikuussa 2019 virkaan astunut presidentti Jair Bolsonaro. Alueen tapahtumiin perehtyneen Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen apulaisprofessori Markus Krögerin mukaan kyseessä on laaja-alainen sosioekologinen kriisi, jonka ratkaisematta jättäminen voi johtaa useiden ekosysteemien romahdukseen maailmanlaajuisesti.

Ekologinen peruspilari

Tämänhetkiset metsäpalot erottuvat Krögerin mukaan nopeutensa, laajuutensa ja niitä ympäröivän poliittisen ilmapiirin muutoksen vuoksi.

– Näin nopeaa kasvua ei alueella ole ennen nähty. Palot ovat kolminkertaistuneet aiempiin metsäpaloihin nähden. Taustalla vaikuttaa Brasilian valtion politiikan muutos.

Kröger palaa 70- ja 80-luvuille, jolloin metsää hävitettiin myös suuria määriä. Ero aiempiin vuosikymmeniin on kuitenkin siinä, että hakkuissa ollaan nyt saapumassa lähelle käännekohtaa, peruuttamatonta kriittistä pistettä, jolloin sademetsässä tehtyjä tuhoja ei voida enää pysäyttää. Ennusteiden mukaan jo 20–25 prosentin tuhot voivat olla sademetsän kannalta katastrofaalinen käännekohta.

– Tutkijat ovat mallintaneet tätä käännekohtaa jo 70-luvulta, mutta kukaan ei tarkalleen tiedä, milloin sademetsä alkaa häviämään itsestään. Nyt metsää on hakattu lähelle 20 prosenttia. Amazon tuottaa valtaosan omista sateistaan ja aiemmin se on ollut kosteuden takia hankala sytyttää. Amazonin sademetsät ovat ekologinen peruspilari, jolla on suuri merkitys muiden maiden ekosysteemeihin, kuten Arktikseen.

Amazonin alueen metsäkadolla voi olla globaalisti kaoottiset seuraamukset.

– Metsät ja meret imevät itseensä lämpöä ja viilentävät ilmastoa. Jos Amazonilla jo nyt alkanut savannoituminen jatkuu ja kiihtyy Amazonin itä- ja keskiosissa, sille voi käydä kuten Saharan alueelle. Satelliittikuvissa näkyy, kuinka Sahara on aiemmin ollut metsää, joka sittemmin on esimerkiksi ylilaidunnuksen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta vähitellen aavikoitunut.

Jos metsäpaloja ei saada kuriin, sademetsän kyky sitoa hiilidioksidia ilmasta heikentyy radikaalisti. Otsikoissa usein vilahtelevaan väitteeseen Amazonin sademetsistä maailman keuhkoina Kröger suhtautuu kuitenkin kriittisesti.

– Kyse on pikemminkin alueen synnyttämistä sateista niin paikallisesti kuin koko Etelä-Amerikan alueella. Amazonin sademetsä on tärkeä ekosysteemi, sillä se viilentää ilmastoa maailmanlaajuisesti. Tämän systeemin rikkoutumisen vaikutukset ovat vakavia ekosysteemien ja ilmastonmuutoksen kannalta ja siksi siitä pitäisi puhua enemmän.

Tuhon kasvot

Vuonna 2019 kiihtyneet metsäpalot voidaan jäljittää suoraan maan nykyiseen presidenttiin, Jair Bolsonaroon, ja hänen politiikkaansa. Kröger korostaa, että kyse on pitkälti Bolsonaron valinnasta ja sitä seuranneista tapahtumista.

– Bolsonaro oli protestiehdokas aiemmin hallinneita vastaan, jolle vaalien alla ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa. Vaaleissa tapahtui paljon vääryyksiä ja tulos olisi pitänyt mitätöidä. Bolsonaron puheita, jotka lietsovat väkivaltaan ja laittomuuksiin, pitäisi tutkia laittomuuksina, mutta tätä ei tapahdu. Hän saa tukea politiikalleen Brasilian uusilta pentekostaalisilta uskonryhmiltä, jotka tukevat metsien hävittämistä.

Vuosien 2004–2011 aikana Brasiliassa saatiin metsäkadon torjumiseksi aikaan valtavia edistysaskelia: luotiin reservaatteja ja ympäristösuojelualueita, ja laittomia metsähakkuita saatiin kuriin poliisivoimien valvonnan avulla. Kröger kertoo, että nyt kaikki tuo kehitys on tuhottu.

– Tuhot alkoivat jo vuonna 2012, jolloin metsälakia heikennettiin esimerkiksi niin, että se mahdollisti laittomien metsänhakkuiden kautta kaapattujen maiden laillistamisen maakeinottelijoille. Keskelle Amazonin sademetsäaluetta alettiin myös rakentaa valtavaa Belo Monten patoa, joka rakennettiin laittomasti alkuperäiskansojen maille. Patohankkeen työntekijät jäivät alueelle ja jatkoivat maan luvatonta valtausta, jonka seurausta myös tällä hetkellä käynnissä olevat tulipalot ovat. Pato on juuri valmistunut, mutta sitä ei voida käyttää, koska vettä ei ole riittävästi.

Bolsonaro ei peittele asennettaan luonnonsuojelijoita kohtaan. Krögerin mukaan voidaan puhua suoranaisesta vihasta. Hyvänä esimerkkinä hän nostaa esille presidentin tavan suhtautua luonnonsuojelulain rikkomiseen.

– Hän on suoraan todennut, ettei ympäristölaista tarvitse välittää, eikä esimerkiksi lain rikkomisesta johtuvia sakkoja tarvitse maksaa. Bolsonaro on saanut itsekin sakon luvattomalla alueella kalastamisesta. Vastaukseksi hän erotti sakon hänelle langettaneen virkamiehen ja mitätöi sakon. Tästä lähtien hän on ollut henkilökohtaisella ristiretkellä luonnonsuojelua kohtaan, josta hän puhuu vasemmistolaisena tai globalistisena juonena. Bolsonaro on väittänyt, että ympäristöjärjestöt olisivat sytyttäneet Amazonin palot.

Rikos alkuperäiskansoja kohtaan

Luonnon monimuotoisuuden katoaminen ja vaikutukset ilmastoon vaikuttavat erityisesti Amazonin alkuperäiskansoihin. Vuonna 2007 144 maata allekirjoitti Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) alkuperäiskansojen oikeudet takaavan julistuksen: Brasilia on yksi sopimuksen allekirjoittaneista maista. YK:n mukaan julistus tarjoaa universaalit standardit alkuperäiskansojen hyvinvoinnin ja oikeuksien takaamiseksi. Julistus pitää sisällään kulttuuria ja identiteettiä koskevia oikeuksia: valta taloudellisessa, yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kehityksessä pitäisi olla alkuperäiskansoilla itsellään.

Julistuksen rohkaisemaa ”harmoniaa ja yhteistyöhön kannustavaa suhdetta valtion ja alkuperäiskansojen välillä” on kuitenkin vaikea löytää Bolsonaron toteuttamasta politiikasta. Kansainvälinen Amnesty International on vieraillut vuoden 2019 huhtikuun jälkeen ainakin neljän eri alkuperäiskansan alueella Amazonin sademetsässä. Järjestön haastattelujen pohjalta saadut havainnot Karipunan ja Uru-Eu-Wau-Waun alueilta Rondônia osavaltiosta, Araran alueelta Parán osavaltiosta ja Manokin alueelta Mato Grosson osavaltiosta kertovat vakavista alkuperäiskansojen oikeuksien loukkauksista ja riittämättömästä valtion lainvalvonnasta alueella.

Amnestyn haastattelemat henkilöt kertovat heihin kohdistuneesta uhkailusta ja luvattomasta tunkeutumisesta yhteisöjen alueelle. Vuoden 2019 aikana monia maaoikeuksiaan puolustavia on murhattu, ja muut ovat saaneet tappouhkauksia pyrkiessään suojelemaan kansojensa maita. Suojelua ja valvontaa ei ole riittävästi. Yksi syy tähän on Amnestyn mukaan se, että luvattoman maan haltuunoton ja metsäkadon torjumiseksi ja sekä alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamiseksi tarkoitettua budjettia on leikattu rajusti, vaikka juuri alkuperäiskansojen maiden laissa tunnustaminen suojelee aluetta metsäkadolta.

Myös yrityksillä on roolinsa kriisissä. Krögerin mukaan niin paikalliset kuin kansainväliset suuryritykset harjoittavat Brasiliassa uudenlaista kolonialismia: Amazonin patohankkeet ja muu teollisuus pakottavat paikalliset ihmiset liikkeelle omilta alueiltaan, jonka seurauksena syntyvät maan sisäiset muuttoliikkeet aiheuttavat jännitteitä paikallisten ihmisten keskuudessa.

Pahin vasta edessä

Vaikka Krögerin mukaan Bolsonaron kannatus on laskenut, hän, kuten useat muut tutkijat, pelkäävät, että pahin kriisi on vielä edessä.

– Brasilian nykyinen hallitus kieltää ilmastonmuutoksen, haluaa lisätä soijapeltoja, laidunmaita, patoja ja kaivoksia, sekä rakentaa valtateitä liittääkseen Amazonin osaksi eteläistä Brasiliaa. Tämän lisäksi Bolsonaro on rampauttanut ympäristövalvojat ja tulentorjuntakoneistot alueella. Huolestuttavaa on myös aiheen uutisoinnin hiipuminen.

– Uutiset alueen tapahtumista ovat vähentyneet sitä mukaa, kun media on uskonut Bolsonaron väitteet siitä, että alueelle on lähetetty sotilaita ja palomiehiä torjumaan paloja. Samaan aikaan Bolsonaro järjestää tapaamisia paikallisten päättäjien kanssa ja miettii, miten alueen ihmiset saadaan häädettyä ja maan valtaamista edistettyä. Koko prosessi on siis vasta aluillaan eikä tilanne näytä yhtään paremmalta.

Kröger näkee metsät väliinputoajina, joiden kohtalo johtuu osittain poliittisesta ponnettomuudesta.

– Poliittiset päättäjät ympäri maailmaa tuntuvat olevan sitä mieltä, että kaupan pitää jatkua, eikä sillä ole väliä, miten tuotteet tuotetaan. Tämä koskee myös Suomea. EU:n pitäisi jäädyttää Mercosur-kauppasopimus ja asettaa laaja-alainen tuontikielto metsäpaloihin liittyville tuotteille.

Suomen ruokaturvaa Brasilian kauppasuhteiden jäädyttäminen ei hänen näkemyksensä mukaan uhkaa.

– Rehun hinnan nousu vaikuttaisi lihan hintaan, jolloin halpaa lihaa olisi meillä Suomessakin vähemmän tarjolla. Tämä olisi sekä terveyden että ilmastonmuutoksen kannalta hyvä asia. Suomessakaan ei kannattaisi olla riippuvainen tuonnista: esimerkiksi härkäpavun tuotantoa voitaisiin lisätä meillä. Kyse ei niinkään ole siitä, etteikö meillä olisi tarpeeksi tuotteita vaan siitä, että nyt tuotetaan liian halvalla. Poliittisten päättäjien pitää ohjata kulutusta vastuullisempaan suuntaan.

Vastuullisempaa metsän käyttöä

Krögerin mielestä Amazonin metsäkadon yhteydessä on hyvä puhua myös Suomen ja Euroopan omista ongelmista. Näiden vertaaminen Brasilian tämänhetkiseen tilanteeseen on kuitenkin hänen mielestään ongelmallista, koska se voi oikeuttaa huonojen eurooppalaisten tapojen jatkumisen.

– Brasiliassa on kyse aivan eri tason prosessista kuin Euroopan metsäpolitiikassa. Siellä ihmisiä tapetaan ja ajetaan kodeistaan – metsää suorastaan haaskataan polttamalla sitä täysin järjenvastaisesti. Tätä tekevät suuret maakeinottelijat, jotka toimivat rikollismafioiden tavoin.

Kerran tuhottu metsä, oli kyseessä sademetsä tai boreaalisen vyöhykkeen havumetsä, ei hetkessä, jos koskaan, palaa ennalleen. Suomen lajien uhanalaisuus-kartoituksen, vuonna 2019 julkaistun Punaisen kirjan mukaan 833 lajia on riippuvaisia metsistä.

Myös suomalaisessa metsänhoidossa riittää Krögerin mielestä tehtävää.

– Mielestäni Suomessakin pitäisi mennä kohti luonnon monimuotoisuuden huomioonottavaa ja tukevaa metsänhoitoa, pois avohakkuista ja muista tuhoisista tavoista, pois puuplantaaseista. Amazonilla pitäisi tukea siellä jo olemassa olevia kestäviä metsässä elämisen tapoja, ja sitä, että heidän tuotteensa voidaan markkinoida paremmin kansainvälisesti.

Vaikka suuret muutokset metsäteollisuuteen saadaan aikaan valtion ja EU:n tasolla, on yksilölläkin vaikutusvaltaa. Krögerin mukaan kansalaisvelvollisuutemme jatkuu äänestämistä pidemmälle.

– Poliittinen painostus on tärkeämpää kuin kuluttaminen. Voimme osallistua kansanliikkeisiin, jotka tukevat järjestöjen toimintaa. Yksilöt voivat kirjoittaa Euroopan parlamentin edustajille ja Suomessa ministereille sekä osallistua mielenosoituksiin. Esimerkiksi Brasilian suurlähetystön edessä Helsingissä kokoontui syksyllä ryhmä mielenosoittajia joka perjantai vaatimaan Brasilian hallinnolta toimia. On tärkeää osoittaa päättäjille, että ihmiset seuraavat tilannetta. Yksittäisten poliitikkojen voi olla vaikea saada aloitteita läpi, jolloin kansan näkyvä tuki heille on avainasemassa. Brasiliassa seurataan erittäin tarkkaan kansainvälistä painostusta.

Arviot Brasilian Amazonin metsäpalojen laajuudesta vaihtelevat ja kokonaiskuvaa on siksi vaikea hahmottaa.

BBC Brasilian ja WWF Brasilian käyttämän Brasilian kansallisen avaruustutkimusinstituutin (INPE)
datan mukaan vuoden 2019 tammi-elokuun aikana Amazonin sademetsää tuhoutui
arviolta yli 43 000 neliökilometriä.

Karttakuva havainnollistaa Amazonin kokoa sekä Suomen kokoa suhteessa Amazonin sademetsään.
Suomen pinta-ala on 338 424 km2 Amazonin pinta-ala on 5 500 000 km2.

Linkki artikkelin sivulle

NL 1/2020

DIY: Kevättä repussa

Omantyylinen narureppu syntyy helposti ommellen. Tee tekstiililöytöjä kirppareilta tai anna vaikkapa vanhalle verholle uusi elämä! Teksti: Vilma Tammelin. Kuvat: Sofia Bister Tarvikkeet: 2 kangaspalaa 50 x 35 cm, ompelukone, ratkoja, puuvillalankaa tai valmista vahvaa nyöriä,
[Lue lisää]

NL 4/2019

Oodi kaamokselle

Kaamos antaa luvan rauhoittua ja hidastaa tahtia. Luonnossa liikkujalle riittää silti ihmeteltävää ja etenkin tilaa, kun valoisan ajan ihmisvilinä loistaa poissaolollaan. Teksti: Salla Rajala. Kuvat: Aino Huotari. Hämärä kuusimetsä hohtaa vihreän eri sävyjä, sammal tuoksuu
[Lue lisää]

Oodi kaamokselle

Julkaistu: 13.11.2019

Kaamos antaa luvan rauhoittua ja hidastaa tahtia. Luonnossa liikkujalle riittää silti ihmeteltävää ja etenkin tilaa, kun valoisan ajan ihmisvilinä loistaa poissaolollaan.

Teksti: Salla Rajala. Kuvat: Aino Huotari.

Hämärä kuusimetsä hohtaa vihreän eri sävyjä, sammal tuoksuu ja ikivanhat puut narahtelevat hiljaa tuulen huojuttaessa niitä. Metsäpolku on märkä, mutta kumisaappaat pitävät jalat kuivina ja sadetakki suojaa tihkusateelta. On marraskuu. Hämärästä huolimatta tämä on mitä parhainta aikaa ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen.

Mikä ihmeen kaamos?

Kaamos eli polaariyö on ajanjakso, jolloin aurinko ei nouse lainkaan näkyviin horisontin yläpuolelle. Aikaisimmillaan kaamos alkaa Suomessa Utsjoella marraskuussa ja päättyy viimeistään tammikuun puolessa välissä. Maassamme todellisen kaamoksen voi kokea vain pohjoisessa: raja kulkee suurin piirtein Sodankylän kohdalla.

Kaamosajan pimeyteen vaikuttaa muun muassa lumipeitteen määrä ja pilvisyys. Vaikka aurinko nouseekin Etelä-Suomessa pariksi tunniksi näkyviin, syksyn pilviset säät ja vähäinen, useimmiten olematon lumipeite tekevät maisemasta pimeän ja harmaan. Pohjoisessa lumi puolestaan helpottaa pimeyttä heijastamalla taivaalta siroavaa auringonvaloa sekä selkeinä öinä kuun loistetta.

Kaamos asettaa haasteita myös luonnolle

Kun keskilämpötila painuu yhä kylmemmäksi, ravinto peittyy lumipeitteen alle ja jatkuva pimeys sotkee vuorokausirytmin, on eläinten sopeuduttava haastavaan ajanjaksoon. Porojen silmät sopeutuvat pimeyteen muuttumalla kaamosaikaan kullankeltaisesta syvänsiniseen: eläin näkee paremmin hämärässä, kun sen silmät alkavat heijastaa paremmin sinisempää valoa, jota on luonnossa pimeään vuodenaikaan. Geenienmuunnokset auttavat esimerkiksi vuorokausirytmin hallinnassa silloin, kun poro ei voi päätellä sitä valon määrästä.

Ihminen on sen sijaan kehittynyt Afrikassa, ja olemme sopeutuneet täysin erilaiseen ilmastoon. Vaikka olemme eläneet pohjoisella pallonpuoliskolla jo kymmeniä tuhansia vuosia, tämä on evoluutiomme näkökulmasta hyvin lyhyt aika, eikä geneettisiä sopeutumia kaamokseen ole ehtinyt syntyä. Ihmisen täytyykin aktiivisesti sopeuttaa itseään pimeään vuodenaikaan.

Kaamosväsymystä voi helpottaa

Sohva vetää puoleensa, makea maistuu, yöuni lisääntyy, mutta väsymys vain jatkuu. Erilaiset kaamosväsymyksen oireet ovat varmasti monelle tuttuja.

Valo vaikuttaa silmien kautta aivoissa sijaitsevaan suprakiasmaattiseen tumakkeeseen, eräänlaiseen sisäiseen kelloomme. Tumake säätelee unihormoni melatoniinin tuotantoa valon mukaan. Jatkuvan pimeyden aikana tumake ei saa valoärsykkeitä, eikä se siten ehkäise melatoniinin tuottoa. Näin ollen unihormonin määrä elimistössä lisääntyy ja väsymys kasvaa.

Tumaketta voi onneksi huijata ja yksi parhaimmista keinoista siihen on kirkasvalolamppu. Kirkasvalolampun tehokkuus perustuu siihen, että se tuottaa tarpeeksi kirkasta valoa, joka puolestaan estää aivoissa melatoniinin tuoton. Mikä tahansa kirkas valo ei kuitenkaan auta, vaan lampun tulee olla sertifioitu lääkinnällinen laite, ja siitä pitää löytyä CE-merkintä. Tämä takaa sen, että lampun valaistusvoimakkuus on tarpeeksi kirkas eli vähintään 2500 luksia. Tavallisen lampun luksimäärä on yleensä noin 500 luksia, eli kirkasvalolamppu on huomattavasti tehokkaampi valaistusvoimakkuudeltaan.

Luonnon kauneus

Luonto säilyttää kauneutensa kaamoksenkin keskellä: metsässä pikkulinnut hääräävät ja keräävät ravintoa talven varalle, oravat säksättävät puissa ja vaihtavat turkkinsa pikkuhiljaa harmaaseen ja lehtipuut imevät ravinteet säilöön runkoihinsa. Vaikka usein kaamoksen ajatellaan olevan kuollutta ja pysähtynyttä aikaa, todellisuudessa luonto on silloinkin hyvin aktiivinen. Kaamos ei ole kasvun aikaa, mutta välillä täytyy levätä, voidakseen taas keväällä puhjeta kukkaan.

Syksyn tullen retkeilyalueet hiljenevät ihmismassoista, jolloin luonnossa voi rauhassa nauttia hiljaisuudesta ja pysähtyä tarkkailemaan talveen valmistautuvaa luontoa. Pakkaa luontoretkelle mukaan istuinalusta ja kuumaa juotavaa ja istu hetkeksi tarkkailemaan ympäristöä. Kun varusteet ovat kunnossa, tarpeeksi lämpimiä ja mahdollisesti vedenpitäviä, ei pieni sade tai tuulenvirekään haittaa.

Luontoliikuntaa voi harrastaa läpi vuoden valon määrästä riippumatta. Kokeile suunnistusta, mikä on syksyn tullen helpompaa, kun rastit eivät piiloudu lehtimassan alle. Tai jos suunnistus on jo tuttua, on syksyllä oivallista tutustua yösuunnistuksen saloihin, ilman, että tarvitsee valvoa keskiyöhön asti. Mikäli kaipaa voimakasta endorfiiniryöppyä, kannattaa ehdottomasti kokeilla avantouintia. Kylmä vesi saa hyvänolon hormonit hyrräämään – olo on pulahduksen jälkeen suorastaan euforinen. Lumen tullen voi harrastaa perinteisiä talviurheilulajeja kuten hiihtoa ja luistelua. Ulkoilu tuottaa hyvää mieltä ja karkottaa väsymyksen pimeänäkin vuodenaikana.

Kaamosaika tuo kauneuden lisäksi mukanaan mahdollisuuden ladata akkuja. Emme voi käpertyä talviunille karhujen tapaan, mutta itselleen on hyvä suoda mahdollisuus rauhoittua. Keitä kuppi teetä, ota hyvä kirja ja istu nojatuolin nurkkaan viltin alle kuuntelemaan sateen ropinaa.

Linkki artikkelin sivulle

NL 4/2019

Talvi kuuluu Suomen luontoon

Suomen luonto on sopeutunut vuodenaikojen vaihteluun. Kylmä vuodenaika on tärkeä ja jopa hyödyllinen vaihe normaalissa vuodenkierrossa. Teksti: Tuuli Turtola. Kuvat: Antti Salovaara ja Aino Huotari. Ahdistaako ajatus pimeästä ja kylmästä vuodenajasta? Muuttolinnut ovat lähteneet ja
[Lue lisää]

Talvi kuuluu Suomen luontoon

Julkaistu: 13.11.2019

Suomen luonto on sopeutunut vuodenaikojen vaihteluun. Kylmä vuodenaika on tärkeä ja jopa hyödyllinen vaihe normaalissa vuodenkierrossa.

Teksti: Tuuli Turtola. Kuvat: Antti Salovaara ja Aino Huotari.

Ahdistaako ajatus pimeästä ja kylmästä vuodenajasta? Muuttolinnut ovat lähteneet ja luonto vaikuttaa kuolleen – tai ainakin nukkuvan. Vaikka pohjoinen luontomme on sopeutunut lumiseen ja kylmään ajanjaksoon, sen merkitys luonnolle riippuu näkökulmasta: sopeutuminen ei välttämättä ole hyöty itsessään vaan välttämättömyys, jolla on positiivisia vaikutuksia niin eläinten kuin ihmisten elämään. Kylmä vaikuttaa vesien puhtauteen ja marjojen, kuten mustikan, satoon. Mutta miltä näyttää talvien tulevaisuus muuttuvassa ilmastossa? Suomessa lämpenevä ilmasto ajaa ahtaalle erityisesti ympäri vuoden pohjoisessa asuvat lajit, jotka ovat riippuvaisia kylmästä ja lumesta.

Talvi haastaa ja suojaa

Suomen luonnon eläimillä on erilaisia keinoja sopeutua ja valmistautua talveen. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola nostaa esimerkiksi karhun, joka viettää talven nukkuen. Perimmäisin syy karhun talviuniin on sen ravinnonhankinta; talvella se ei yksinkertaisesti löytäisi luonnosta riittävästi sopivaa ravintoa.

– Havumetsien karhun tärkeimmät saaliseläimet olisivat talvella hirvieläimiä, joiden etsiminen ja saalistaminen kuluttaisi suurikokoiselta pedolta talvioloissa paljon energiaa. Sen sijaan jääkarhut eivät nuku talviunta. Jääkarhujen valtakunnassa liikkuminen ei ole yhtä raskasta kuin havumetsissä, joihin kertyy vielä nykyisinkin paksu kerros upottavaa lunta. Kesällä ja syksyllä karhu kasvattaa rasvavarastojaan paljolti turvautumalla marjoihin, joista tärkeimmät ovat mustikka ja variksenmarja. Talvella marjoja ei ole saatavilla, Kojola huomauttaa.

Kylmästä vuodenajasta on myös hyötyä kesään verrattuna: kylmä on omiaan rajoittamaan ulkoloisten määrää, eivätkä verta imevät hyönteiset kiusaa eläimiä talvella. Useat pohjoisen kasvit, esimerkiksi karhun ravintokasvi mustikka, tarvitsevat kylmäkäsittelyn kukkiakseen, mikä on edellytys marjojen syntymiselle.

– Talvi on haaste, mutta kaiken kaikkiaan pohjoisen eläimet ja kasvit ovat vuosituhansien saatossa sopeutuneet kylmään vuodenaikaan. Vahva lumipeite on kuitenkin myös tehokas eriste suojaamaan kylmältä esimerkiksi myyriä, Kojola painottaa.

Mikäli ilmastonmuutoksen seurauksena Suomen ilmasto muuttuisi pysyvästi ja merkittävästi lämpimämmäksi, olisi sillä monenlaisia vaikutuksia luontoon.

– Ilmaston lämpeneminen olisi negatiivinen asia ensisijaisesti sellaisille nisäkäs- ja lintulajeille, joiden esiintymisalue painottuu ympärivuotisesti pohjoiseen. Tällaisia todennäköisiä kärsijöitä olisivat muun muassa sopulit, naali, metsäpeura, riekko ja lapintiainen. Eteläisempi lajisto valtaisi vastaavasti alaa: metsäkauris pärjäisi ilman talviruokintaa ja kultasakaali saisi jalansijaa. Suurista petoeläimistä lumen rakastajana tunnetulla, arktiseksi hyeenaksi kutsutulla ahmalla olisi luultavasti heikoimmat edellytykset menestyä lämpenevässä ilmastossa. Karhun talviunikin varmasti lyhenisi. Jo nyt karhut hakeutuvat pesään jonkin verran aikaisemmin sellaisina vuosina, jolloin ensilumi sataa aikaisin, Kojola kertoo.

Vedet pysyvät puhtaampina

Talvisin kaikki Suomen järvet jäätyvät. Myös jokiin muodostuu jääpeite, mutta vesi jatkaa virtaamista jään alla, jonka vuoksi virtapaikat säilyvät sulina. Suomen järvet jäätyvät tyypillisesti marras-joulukuussa, kun taas jäidenlähtö sijoittuu yleensä eteläisimmässä Suomessa huhtikuulle tai vapun tienoille, Keski-Suomessa toukokuulle ja pohjoisimmassa Lapissa vasta kesäkuun alkupuolelle.

Sammakot talvehtivat pohjamutaan kaivautuneina tai kasvillisuuden seassa. Ne saattavat liikkua jonkin verran, mutta eivät ruokaile talven aikana. Ennen talvea, sammakot syövät paljon ja keräävät energiavarastoja talven varalle. Kalat liikkuvat ja syövät talvella vähemmän, ja kylmän veden takia niiden elintoiminnot ovat hitaita. Jään alla järvessä on hämärää tai aivan pimeää. Kalat liikkuvat tästä syystä eniten päivällä, jolloin jään allakin on jonkin verran valoa.

Talvella vesi, joka on lähimpänä +4 C°, painuu pohjaan ja pintavesi jäätyy. Kalat pysyttelevät jääkannen alla sulassa vedessä ja ovat näin turvassa jäätymiseltä. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jukka Aroviidan mukaan muuttuvan ilmaston lämmittävät vaikutukset näkyvät myös jään muodostumisessa.

– Ilmastonmuutoksen takia jäänlähtö on aikaistunut, jäätyminen myöhentynyt ja jääpeiteaika lyhentynyt.

Kylmä ei ainoastaa luo turvaa vesistöjen lajistolle. Kunnon talvi ja vesien jäätyminen auttaa pitämään luonnonvedet puhtaampina ja hillitsee rehevöitymistä aiheuttavien ravinteiden valumia.

– Maa jäätyy Suomessa talvella vähemmän aikaa ilmastonmuutoksen takia. Talvella sataa myös enemmän vettä ja vähemmän lunta. Kun sade sataa sulaan maahan, se aiheuttaa talviaikana suurempaa valuntaa ja huuhtoumaa vesistöihin, etenkin, kun suuri osa Suomen metsistä on ojitettu. Valunnan mukana huuhtoutuu vesiin enemmän ravinteita ja muun muassa humusaineita, jotka muuttavat vedet tummemmiksi, Aroviita sanoo.

Talvella kasvien yhteyttäminen on yleensä lähes pysähdyksissä ja järvien ravinteiden pitoisuudet kasvavat jääpeitteen alla. Keväällä levien kasvulle onkin hyvät edellytykset. Jään alla eliöiden kulutus- ja hajotustoiminta kuitenkin kuluttaa happea ja se saattaa loppua vedestä. Tällöin kalat ovat vaikeuksissa ja voivat kuolla. Parhaiten hapettomia oloja kestävät ruutanat.

Aroviita alleviivaa kylmän vuodenajan merkitystä Suomen luonnolle sellaisena, kuin olemme sen täällä tottuneet tuntemaan.

– Suomen luonto on sopeutunut selkeisiin vuodenaikoihin. Kun ilmasto lämpenee, pohjoisten järvien ja jokien luonto muuttuu väistämättä. Lämpimämmissä oloissa pärjäävät lajit voivat levittäytyvät pohjoiseen; toisaalta kylmään sopeutuneet eliöt saattavat kärsiä ja harvinaistua. Myös vesien tummuminen muuttaa lajistoa ja kirkkaisiin vesiin sopeutuneet lajit voivat harvinaistua.

Toki luonto sopeutuu aina jotenkin, mutta joillekin lajeille talvi on kohtalon kysymys.

– Kyllä talvesta on hyötyä pohjoisiin oloihin sopeutuneille lajeille. Esimerkiksi saimaannorppa on suurissa vaikeuksissa, jos talvella ei kinostu tarpeeksi lunta jäälle ja rannoille. Talvi on osalle lajeista välttämättömyys, Aroviita summaa.

Sopeutujat pärjäävät

Kasvit reagoivat kahdella tavalla lähestyvään talveen. Muutoksia solukoissa saavat aikaan sekä alenevat lämpötilat että lyhenevä päivänpituus. Nämä muutokset viestivät kasveille siitä, että ravinteet on syytä ottaa talteen kasvin oksistoon, runkoon tai juurakkoon.

Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väreen mukaan Suomen luonto tarvitsee myös lunta.

– Meidän oloissa talvi on etu, ja parasta olisi luminen talvi, sillä lumipeite suojaa kasveja viimalta ja pakkaselta. Lumettomina talvina pakkanen iskee maahan ja routa kehittyy äkillisesti. Silloin kun routa syntyy pienin erin, kasvit ovat siihen sopeutuneita. Äkillinen kylmyys vaikkapa syyskuussa voi aiheuttaa kasveissa pakkasvaurioita.

Keväällä kasveille voi aiheutua stressiä, jos maa on roudassa ja kasvukausi alkaa ennen roudan sulamista. Lämpötila on silloin riittävä yhteyttämiseen, mutta kasvi ei saa vettä jäätyneestä maasta. Tästä syystä puutarhurit suojaavat keväisin etenkin havupuita kankaalla, jolloin haihtuminen heikkenee.

Kun ilmasto muuttuu, muuttuu kasvilajistokin, tosin verkkaisesti.

– Kasvien levinneisyysrajat siirtyvät osalla lajistoa pohjoisemmaksi, samoin havumetsät. Tilalle tulee etelästä alkaen lehtipuuvaltaisia metsiä ja ajan myötä uusia lajeja. Haittakasvien määrä lisääntyy, sillä ennen Suomen talvet tekivät tuhojaan niille vieraslajeille, jotka pyrkivät täällä luonnonvaraisiksi, Väre kertoo.

Kaikki kasvit eivät kuitenkaan selviä pakkasista, ja niinpä ne talvehtivat juurakoina maan lämmössä usein lumen suojaamina. Yksivuotiset kasvit talvehtivat siemeninä, kun taas kaksivuotiset maanpinnan myötäisinä ruusukkeina ja juurakoina. Havupuita suojaa jäätymiseltä neulasten paksu vahapeite. Lehtipuiden on pudotettava lehtensä, sillä niissä ei ole vastaavaa vahasuojaa.

– Lämpimämmissä maissa lajimäärät ovat paljon suurempia. Jotta täällä pärjää, on sopeuduttava: luonnossa tyhjä tila täyttyy, kun se on mahdollista, Väre painottaa.

Linkki artikkelin sivulle

NL 4/2019

10 podcastia maailmantuskaan ja tiedonjanoon

Ympäristön ja ilmaston tila herättää monissa ihmisissä ahdistuksen sekä toivottomuuden tunteita, sillä kukaan ei voi välttyä toinen toistaan synkemmiltä raporteilta ja uutisilta. Toisaalta kiperät kysymykset ovat herättäneet monissa sammumattoman tiedonjanon: vastauksia kestävämpään kuluttamiseen, energiakysymyksiin sekä
[Lue lisää]

10 podcastia maailmantuskaan ja tiedonjanoon

Julkaistu: 13.11.2019

Ympäristön ja ilmaston tila herättää monissa ihmisissä ahdistuksen sekä toivottomuuden tunteita, sillä kukaan ei voi välttyä toinen toistaan synkemmiltä raporteilta ja uutisilta. Toisaalta kiperät kysymykset ovat herättäneet monissa sammumattoman tiedonjanon: vastauksia kestävämpään kuluttamiseen, energiakysymyksiin sekä ympäristö- ja ilmastoasioihin haetaan herkeämättä. Lukemisen sijaan tietoa ja vinkkejä kestävämpään elämään voi nyt myös kuunnella tuntikaupalla! Kasvava podcastien eli kuunneltavien digitaalisesti jaettavien sarjojen suosio on tuonut mukanaan laajenevan kattauksen myös kestävään elämäntyyliin, ilmastoon, luontoon ja ympäristökysymyksiin painottuvia jaksoja. Nyt esittelyssä on kymmenen suomen-, englannin- ja ruotsinkielistä podcastia, joihin jokaisen kannattaisi tutustua.

Teksti: Juuli Lehtinen. Kuvitus: Maria Leskinen

1. Nollahukka

Nollahukka-podcast on tunnetuksi nousseen Nollahukka-blogin kirjoittajien, Otso Sillanaukeen ja Aino Kämäräisen luotsaama podcast kestävämmästä elämästä. Sarja painottuu kulutus- ja zero waste -teemoihin, mutta tänä vuonna julkaistussa podcastissa puhutaan rennossa hengessä laajemminkin ympäristö- ja ilmastokeskustelun ytimessä olevista aiheista hostien ja välillä myös vaihtuvien vieraiden voimin.

Suosittelemme lämpimästi podcastin neljättä jaksoa, jossa trashionista, ekologisen kuluttamisen ja tee-se-itse -muodin puolestapuhuja Outi les Pyy, esittelee kestävän kuluttamisen tueksi suunniteltua arvohierarkiaa.

Podcast on kuunneltavissa ainakin Spotifysta ja SoundCloudista.

2. Valot päälle

Valot päälle -podcast käsittelee ympäristöä ja ilmastoa energiakeskeisestä näkökulmasta. Podcast on jatkumoa toisen isäntänsä energiatekniikan diplomi-insinööri Tuomas Vanhasen samaa nimeä kantavalle kirjalle. Vanhasen kanssa podcastia isännöi toinen energia-alan ammattilainen, Pentti Itkonen. Useimmissa jaksossa mukana on teemaan uutta näkökulmaa tuova vierailija.

Toimitus suosittelee kolmatta jaksoa, jossa sukelletaan elämän suurten kysymysten äärelle filosofi, tietokirjailija ja tutkija Frank Martelan kanssa.

Podcast on kuunneltavissa muun muassa SoundCloudista, Apple Podcasteista sekä osoitteesta player.fm.

3. Ympäristödialogeja

Ympäristötiedon foorumin Ympäristödialogeja-podcasteissa vaihtuvat keskustelijavieraat ottavat käsittelyyn globaaleja ympäristökysymyksiä ja kotimaisia ongelmakohtia. Vuosina 2017–2018 julkaistut jaksot ovat nauhoitteita Ympäristödialogeja-keskustelutilaisuuksista, joissa jokaisessa keskustelijoina on joukko alansa osaajia.

Suosittelemme jaksoa nimeltä ”Miten päättäjä puhuu luonnosta?”, joka antaa kuuntelijalleen uutta perspektiiviä politiikkaan.

Podcast on kuunneltavissa ainakin SoundCloudista.

4. Tulevaisuus hanskassa

Tulevaisuus hanskassa on Ylen ympäristö- ja ilmastoaiheinen podcast, joka on osa 2017 toteutettua Tehtävänä tulevaisuus -hanketta. Palkitun freelance-toimittaja Jari Hanskan vetämä faktapainotteinen podcast pureutuu päivän polttaviin kysymyksiin ilmaston ja ihmiskunnan tulevaisuudesta vaihtuvien asiantuntijavieraiden kanssa. Podcast tarjoilee haastattelujen lomassa mielenkiintoisia tulevaisuuden näkymiä ilmastonmuutoksen muokkaamasta maailmasta ääninäyttelijöiden luomissa katkelmissa. Tämä podcast tuo toivoa ja kahmalokaupalla lääkettä ahdistukseen, sillä fokus on voivottelun sijaan ratkaisuissa!

Tästä podcastista suosittelemme erittäin perustavanlaatuista jaksoa: ”Me kuollaan kaikki”.

Podcast on kuunneltavissa Yle Areenasta.

5. Puhekupla

Puhekupla on Vihreä lanka -lehden poliittinen podcast, joka ottaa kantaa tärkeisiin yhteiskunnallisiin päätöksiin ja ajankohtaisiin aiheisiin myös ympäristönäkökulmasta. Edelleen pyörivässä, vuonna 2015 alkaneessa podcastissa näkemyksiään jakavat Vihreän langan päätoimittaja, politiikan toimittaja, ilmastotoimittaja sekä vierailevat asiantuntijat.

Toimitus suosittelee jaksoa ”Ilmastoraportti, talouskasvu, keskustatunneli ja demokratia”, joka iskee juuri tämänhetkisen yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen.

Podcast on kuunneltavissa esimerkiksi SoundCloudista, Apple Podcasteista sekä osoitteesta podtail.com.

6. Ruokakupla

Ruokakupla on nimensä mukaisesti ravitsemukseen keskittyvä podcast, joka käsittelee ympäristöystävällisiä ruokavaliota. Ruoka on suuri osa elämäämme ja hiilijalanjälkeämme, joten ympäristökeskustelussa on syytä kääntää katseensa myös ravitsemukseen. Studiossa toimittaja Noora Shingler ja kokki Ossi Paloneva pohtivat, miksi syöminen tuntuu nykyisin entistä kimurantimmalta ja mitä meidän oikeastaan kannattaisi syödä.

Toimituksemme suosittelee podcastin viidettä jaksoa, joka käsittelee aina ajankohtaista hävikkiä ja sen välttämistä.

Podcast on kuunneltavissa ainakin osoitteesta podtail.com

7. #LukePodcast

Luonnonvarakeskuksen podcastissa asiantuntijat puntaroivat muun muassa ympäristöystävällistä ravitsemusta, palloamme uhkaavaa muoviongelmaa sekä köyhtyvää biodiversiteettiä. Asiapitoiset ”Näin tutkimukseni on muuttanut maailmaa” -jaksot raottavat kuulijoille verhoa myös tutkimusprosesseihin ilmiöiden taustalla.

Toimituksen vahva suositus tästä podcastista on mielenkiintoinen jakso, joka kantaa nimeä ”Muovin Jekyll ja Hyde – miten muoviongelmaa voidaan ratkaista?”.

Podcast on kuunneltavissa ainakin SoundCloudista.

8. Sustainable World Radio: Ecology and Permaculture Podcast

Englanninkielinen Sustainable world Radio: Ecology and Permacultre -podcast on asiantuntijavieraineen laadukas ja informatiivinen podcast niille, jotka haluavat sekä oppia lisää ilmasto- ja ympäristöongelmista että kehittää samalla kielitaitoaan. Vuonna 2004 alkaneessa podcastissa riittää kuunneltavaa ahkerallekin kuuntelijalle, sillä jaksoja on vuosien varrella julkaistu huomattava määrä.

Toimituksemme suosittelee jokaiselle jaksoa ”Earth Care: How Connecting with Nature Can Change Your Life”, joka sisältää mielenkiintoisia huomioita luontosuhteesta.

Podcast on kuunneltavissa esimerkiksi Apple Podcasteista sekä osoitteesta player.fm.

9. BBC Earth Podcast

Uutisjätti BBC:n oma englanninkielinen podcast tarjoaa tieteellisiä ja yhteiskunnallisia keskusteluja maailmasta sekä luonnosta. Podcast sisältää runsain mitoin tietoa, joka auttaa meitä ymmärtämään ympärillämme olevia ilmiöitä pintaa syvemmältä. Äänessä ovat podcastin emännät Emily Knight sekä Becky Ripley vierailevien asiantuntijavieraiden kera.

Suosittelemme kaikille omaan elämäänkin inspiraatiota antavaa jaksoa ”Speeding Up and Slowing Down”.

Podcast on kuunneltavissa muun muassa Spotifysta sekä Apple Podcasteista.

10. Klotet i Vetenskapsradion

Klotet i Vetenskapsradion on ruotsalainen suosittu ympäristöaiheinen podcast, joka ruotii raikkaalla otteella aikamme suuria pulmia ja kysymyksiä. Marie-Louise Kristolan luotsaamia podcastjaksoja julkaistaan edelleen viikoittain, ja niiden tekemiseen onkin mahdollista osallistua esimerkiksi lähettämällä toimitukseen omaa mieltä askarruttavia kysymyksiä.

Toimituksemme suosittelee jaksoa ”Upp till kamp för insekterna!”, joka sisältää paljon kiehtovaa tietoa hyönteisten merkityksestä ekosysteemeille.

Podcast on kuunneltavissa esimerkiksi Spotifysta, Apple Podcasteista sekä osoitteesta podtail.com.

Linkki artikkelin sivulle

« Uudemmat

Vanhemmat »

Nuorten Luonnossa nyt

Itämeri – merellisen seikkailun aarreaitta

Itämeri – merellisen seikkailun aarreaitta

Ainutlaatuinen Itämeri tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia retkeilyyn Suomessa ja ulkomailla. On siis aika pakata reppu ja aloittaa seikkaileminen!

Merenkurkun saaristo

Porkkalanniemi

Seilin saari

Kaunissaari

Tammisaaren saariston kansallispuisto

Kaikki nähty Suomessa? Ei hätää!

Kun yhteinen metsä palaa

Kun yhteinen metsä palaa

Amazonin metsäpalot huolettavat ihmisiä – eikä syyttä. Sademetsien tuhoaminen uhkaa ilmastoa, kokonaisia ekosysteemejä ja alkuperäiskansojen oikeuksia. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan poliittisia päätöksiä ja kansalaisaktiivisuutta.

Ekologinen peruspilari

Tuhon kasvot

Rikos alkuperäiskansoja kohtaan

Pahin vasta edessä

Vastuullisempaa metsän käyttöä

DIY: Kevättä repussa

DIY: Kevättä repussa

Omantyylinen narureppu syntyy helposti ommellen. Tee tekstiililöytöjä kirppareilta tai anna vaikkapa vanhalle verholle uusi elämä!

Tarvikkeet: 2 kangaspalaa 50 x 35 cm, ompelukone, ratkoja, puuvillalankaa tai valmista vahvaa nyöriä, hakaneula.

Oodi kaamokselle

Oodi kaamokselle

Kaamos antaa luvan rauhoittua ja hidastaa tahtia. Luonnossa liikkujalle riittää silti ihmeteltävää ja etenkin tilaa, kun valoisan ajan ihmisvilinä loistaa poissaolollaan.

Mikä ihmeen kaamos?

Kaamos asettaa haasteita myös luonnolle

Kaamosväsymystä voi helpottaa

Luonnon kauneus

Talvi kuuluu Suomen luontoon

Talvi kuuluu Suomen luontoon

Suomen luonto on sopeutunut vuodenaikojen vaihteluun. Kylmä vuodenaika on tärkeä ja jopa hyödyllinen vaihe normaalissa vuodenkierrossa.

Talvi haastaa ja suojaa

Vedet pysyvät puhtaampina

Sopeutujat pärjäävät

10 podcastia maailmantuskaan ja tiedonjanoon

10 podcastia maailmantuskaan ja tiedonjanoon

1. Nollahukka

2. Valot päälle

3. Ympäristödialogeja

4. Tulevaisuus hanskassa

5. Puhekupla

6. Ruokakupla

7. #LukePodcast

8. Sustainable World Radio: Ecology and Permaculture Podcast

9. BBC Earth Podcast

10. Klotet i Vetenskapsradion

KATSO MYÖS