Nuorten Luonto

Julkaistu: 28.2.2012

Teksti: Sannukka Pekkala
Kuva: Pauli Riikonen

24-vuotias muusikko Saara Aalto rakastaa puhdasta ruokaa. – Kun arvostaa sitä, mitä syö, tulee kokonaisvaltaisesti onnelliseksi.

Saara Aalto, 24 on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä, joka keräsi kiitosta viime vuonna julkaistuilla levyillään Blessed With Love ja Enkeleitä – Angels. Blessed With Love -levyn nimikappaleella Saara selvitti tiensä euroviisukarsintojen finaalissa toiselle sijalle. Tänä keväänä Saara nähdään konserttilavojen lisäksi myös Nelosen Voice of Finland -ohjelmassa.

– Kilpailussa mukana oleminen on jännittävää ja pyörii paljon mielessä, laulaja kertoo.

Samaan aikaa nuori nainen työstää seuraavaa levyään, opiskelee ruotsia ja kiinaa – koska myös siellä on tänä vuonna tarkoitus esiintyä – ja konsertoi kotimaassa. Kesän kynnyksellä olisi tarkoitus saada paperit ulos Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen linjalta.

Mutta mennään hetkeksi takaisin alkuun: ensimmäisen laulunsa Saara sävelsi 5-vuotiaana, ja silloin kotipaikkana oli Oulunsalo. Luonto oli tärkeä osa lapsuutta, ja oma metsä alkoi takapihalta. – Luonnossa tuli liikuttua ja leikittyä koko ajan. Söimme oman pihan ruokaa ja metsän marjoja.

Luonto oli niin lähellä, ettei sitä oikein tajunnut edes arvostaa. – Onnekseni löysin uuden lähestymistavan luontoon Helsinkiin muuton jälkeen.

Muutos livahti lautaselta elämään

Saara muutti Helsinkiin opiskelemaan kuusi vuotta sitten. Suurkaupungin rytmi imaisi mukaansa, ja luonto unohtui. – Ensimmäiset viisi vuotta elin kaupunkielämää, shoppailin ja söin roskaruokaa.

Saara ei kuitenkaan voinut hyvin, ja sairasteluunsa kyllästyttyä hän alkoi lukea ruokavalioista. Jääkaappi siivottiin uuteen uskoon: roska- ja valmisruoka saivat lähteä ja tilalle tuli luomua. – Ennen söin välittämättä siitä, mitä suuhuni pistin. Kun aloin syömään luomuruokaa, allergiani ja huonovointisuus jäivät pois.

Nyt Saaran lautasella on paljon kasvisruokaa ja kalaa, lihaa vain toisinaan.

Muutos luikahti lautaselta vähitellen osaksi koko elämää: kulutus vähentyi ja saippuat ja pesuaineet vaihtuivat ympäristöystävällisempiin merkkeihin.

– Olin shoppailijatyyppi, mutta nykyään en kaipaa ostamisen tuomaa hetken mielihyvää. Onni löytyy syvempää, Saara summaa.

Jokainen lehti on arvokas

Ruokavalion vaihtuminen ja tervehtyminen vaikuttivat Saaran luontokäsitykseen paljon. Eräänä päivänä hän havahtui salaattia syödessään siihen, kuinka paljon arvostaa jokaista salaatinlehteä lautasellaan.

– Se, että arvostaa sitä, mitä syö, tekee kokonaisvaltaisesti onnelliseksi. Arvostan sitä, mitä luonto meille antaa. Ajatus vaikuttaa vahvasti elämääni. Rakkaus on mukana kaikessa, mitä teen.

Aluksi Saara nautti pääkaupungin vilskeestä, mutta nykyään hänestä tuntuu usein siltä, että paikanvaihdos rauhallisempaan ympäristöön on aika ajoin tarpeen.

– Pidän kaupunkielämästä, mutta kaipaan luontoon enemmän kuin ennen. Lomamatkoilla menen mielummin luonnon keskelle kuin kaupunkiin. Haluan vain olla ja kuunnella luonnon ääniä.

Laulajan oma pakopaikka on perheen kesämökki Oulun tienoilla. Mökillä ei tule käytyä niin usein kuin ennen, mutta se tekee joka kerrasta entistä arvokkaamman.

Tulevaisuudessa Saaran unelmissa siintää punainen mökki ja perunamaa.
– Olisi ihana asua joskus paikassa, jossa voisi kasvattaa oman ruokansa.

Pienin askelin kohti parempaa

Valoisa Saara ei usko surkutteluun tai uhkakuvien maalaamiseen vaan uskoo, että hyviä ja suuriakin muutoksia voi tapahtua äkkiä, kunhan niiden eteen tehdään töitä. Hän on myös huomannut, että ekologiset aatteet ja arvot leviävät koko ajan.

– On ilo huomata, että olemme tietoisempia ympäristöstä ja vaalimme ekologisia arvoja. Nykyään saan esimerkiksi kaikki luomutuotteet lähikaupasta. Vielä vuosi sitten se ei olisi onnistunut.

Jokainen voi ottaa oman pienen askeleensa luontoystävällisempää maailmaa kohti. Saara vinkkaa, että vaikuttaa voi vaikka lähikaupassa: – Kauppiaille voi mennä sanomaan, jos haluaa jotain uutta. S-markettiimme tilattiin luomua, kun kävin sitä kysäisemässä.

Haastattelu lähenee loppuaan, mutta yhden asian Saara haluaa vielä sanoa.
– Toivoisin, että ihmiset jakaisivat enemmän. Tavaroita, kirjoja ja vaikka ruokaa. Esimerkiksi kerrostaloissa on joka kodissa imuri, jota käytetään ehkä kerran tai kaksi viikossa. Ei kaikkea tarvitse omistaa itse.