Nuorten Luonto

Julkaistu: 14.5.2014

Kiltit tytöt eivät tee noin! Pojat eivät itke!

Kuulostaako tutulta? Sukupuolisidonnaiset käyttäytymismallit ja -säännöt ovat iskostuneet syvälle. Kaikissa tunnetuissa ihmiskulttuureissa on käsityksiä siitä, millaisia eri sukupuolten tulee olla. Sukupuoliksi käsitetään yleisesti mies ja nainen, mutta nykyisin puhutaan usein myös ”sukupuolettomuudesta” ja transsukupuolisuudesta, mikä saattaa entisestään hämmentää. Valtaosa tutkijoista pitää sukupuolten erilaisia käyttäytymismalleja osin biologisten tekijöiden, osin yhteisöllisen ympäristön vaikutuksen synnyttäminä ilmiöinä. Miten nuoret aikuiset kokevat sukupuoliroolit? Ovatko ne enää tarpeellisia?

Tasa-arvoa ja yhteistä hyvää

Satu Kiiski, 31, vastustaa sukupuolirooleja, mutta tiedostaa niiden olevan olemassa. Hän kasvoi maaseudulla perheen vanhimpana tyttärenä ja tottui jo pienestä pitäen tekemään sekä miesten että naisten töitä.

– Heräsin vasta 16–17-vuotiaana kotoa pois muutettuani siihen, että sukupuolirooleja ihan oikeasti on olemassa. Muistan, kuinka bussissa eräs mies päivitteli kuljettajalle naispresidentin valintaa. Tarja Halonen oli juuri voittanut presidentinvaalit.

Sukupuolten välinen tasa-arvo ja yhtäläiset odotukset olivat aina olleet Satulle itsestäänselvyys.

– Miesten tai naisten töitä ei ole olemassakaan, mutta yleisesti on kuitenkin erilaisia painotuksia, Satu kertoo.

Satu on törmännyt syvässä istuviin oletuksiin. Tekemiensä valintojen suhteen hän ei itse ole onneksi kokenut minkäänlaista painostusta tai ennakkoluuloja.

– Pukeudun naisellisesti, koska olen fyysisesti nainen, Satu toteaa.

Hän kuitenkin kokee itsensä oikeastaan sukupuolettomaksi. Häntä viehättävät feminiiniset naiset ja maskuliiniset miehet. Perinteisten roolien vastaisesti pukeutuvat tai käyttäytyvät ihmiset eivät silti ärsytä – päinvastoin.

– Minusta on kivaa, kun on erilaisia ihmisiä.

Sukupuolirooleissa on hänen mukaansa ollut paljon hyvääkin – erittelyn helppous. Perinteisten roolien mukaan miehen tehtävänä on ollut hankkia perheelleen elanto, kun taas naisen vastuulla on ollut ruoanlaitto ja lastenhoito. Nykyisin tämä työnjako ei Satun mielestä ole niin yksiselitteinen, eivätkä kiellot tai rajoitukset toimi. Jokaisella on vapaus tehdä asioita, jotka kokee omiksi vahvuuksikseen.

– Siitä hyötyy koko yhteisö, hän tiivistää.

Ratkaiseeko biologia?

”Sukupuolirooleja ei ole, sillä naiset ovat joissakin asioissa yksinkertaisesti parempia kuin miehet ja päinvastoin. Kyse on realiteeteista”, sanoo Kimmo Rantala, 31. Hän toteaa kykenevänsä käsittelemään asiaa luonnollisesti vain miesnäkökulmasta ja hahmottaa erot sekä fyysisten eroavaisuuksien että erilaisten biologisten ajattelu- ja toimintamallien kautta.

Kimmo yhtyy monien tutkijoiden käsitykseen, jonka mukaan sekä biologialla että ympäristöllä on vaikutuksensa. ”Meillä ei kotona ollut tiukkaa roolikasvatusta”, hän kertoo. Kimmo työskentelee miesvoittoisella alalla, mutta kokee sen olleen täysin oma valintansa. Hän ei muutenkaan ole koskaan pyrkinyt mukautumaan muiden ihmisten odotuksiin, vaan on aina omannut vahvat mielipiteet.

Hän tietää, että naiset ja miehet ajattelevat eri tavalla, ja on törmännyt monesti eräänlaiseen ”kielimuuriin”. Tasa-arvon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Suurimmat erot johtuvat hänen mielestään fyysisistä ominaisuuksista. Entä sitten transsukupuoliset? ”Jos joku kokee syntyneensä väärään kehoon ja päättää käydä läpi sukupuolenkorjauksen, se on oikea päätös. Siinä on kysymys jostakin muustakin kuin painostuksesta näyttää tietynlaiselta.”

Onko mikään muuttunut?

Haastatelluillakin on tiettyjä mielikuvia siitä, millaisia miesten ja naisten tulisi olla. Erilainen saa heidän mielestään toki olla, mutta vaikka nyky-yhteiskunta onkin aiempaa suvaitsevampi, syrjintää tutkitusti esiintyy yhä. Sukupuolella ja siihen liittyvillä mielikuvilla on siis edelleen merkitystä.

James Ivenius Chicagon yliopistosta havaitsi, että naisten ja miesten roolit parisuhteessa ovat säilyneet perinteisinä. Hänen mukaansa naiset ovat synnynnäisiä huoltajia ja vastaavat kodin tunnepuolen tasapainosta, kun taas ruumiillinen työ on miesten heiniä. Nykyisin valtavat teknologiset harppaukset, koneellistuminen ja muuttunut asenneilmapiiri ovat kuitenkin herättäneet keskustelua sukupuolittamisesta.

Tutkijoiden mukaan lapsuudessa sukupuolten väliset erot ovat lähes yksinomaan fyysisiä. Ajattelumallien erilaisuus korostuu murrosiän myötä ja saa miehet ja naiset tekemään usein erilaisia elämänvalintoja. Lähtökohta on kuitenkin se, että sukupuoli ei määritä ihmisen kiinnostuksen kohteita ja valintoja. Kaikilla on fyysisiä rajoitteita lukuun ottamatta yhtäläiset kyvyt ja mahdollisuudet. Eri asia on, ovatko kaikki muut tästä periaatteesta vieläkään samaa mieltä.