Ruokakulttuurivallankumos
Julkaistu: 10.4.2015
Globaalia lihansyöntiä tulee vähentää roimasti. Tähän varsin selvään lopputulokseen päädyttiin Helsingin Bio Rexissä yhdysvaltalaisen Cowspiracy: The Sustainability Secret -dokumentin (2014) ja sitä seuranneen keskustelutilaisuuden jälkeen.
Ilmaisnäytöksen esitti maaliskuussa Season Film Festival ja jälkikeskustelusta vastasi WWF. Pääpohdinnasta huolehtivat ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä, WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikula sekä luonnonlaidunlihantuottaja Fredrik von Limburg Stirum, ja heitä haastoi ekoaikakauslehti Huilin päätoimittaja Riikka Suominen.
Vaikka Cowspiracyssä esitetyt lihantuotannon ongelmat ovat luultavasti monilla hyvin tiedossa, on tilastotietojen menevä visualisointi aina yllättävän tehokasta. Cowspiracy tekee harvinaisen selväksi, että laajamittainen punaisen lihan tuotanto vahingoittaa maapalloamme ja tuotantoeläimiä kokonaisvaltaisesti.
Mikään muu ihmistoiminta ei vie niin paljon maapinta-alaa kuin tuotantoeläinten ja niiden rehun kasvattaminen. Dokumentin mukaan esimerkiksi Amazonin sademetsän merkittävin raivaussyy on lihantuotannon rehusoijapellot.
Mikä maalla syntyy, mereen päätyy. Lihantuotannon seurauksena rehupelloilta tihkuvia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä sekä antibiootti- ja hormonikyllästettyä ulostetta valuu vesistöihin valtavia määriä. Lihantuotanto on Jussi Nikulan mukaan myös suurin makean veden kuluttaja aavikoituvassa maailmassa, sillä sekä karjan että rehusoijan täytyy saada vettä tuottaakseen. Arviot lihantuotannon osuudesta globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä vaihtelevat 18–51 prosentin välillä. Ainakin Nikulan mukaan suurin osa dokumentin tilastoista on ”tunnistettavia”.
Mikä avuksi? Cowspiracyn ohjaaja Kip Anderssen, johon dokumentti vahvasti henkilöityy, ryhtyy filmin loppupuolella vegaaniksi. Lopullisesti Kip vakuuttui, kun hän perehtyi lihateollisuuden eläinoikeusrikkomuksiin ja kuuli että oikeanlainen vegaaniruokavalio on täysin terveellinen.
Vaikka ympäristön kannalta huonoja valintoja voi tehdä myös vegaanisessa ruokavalioissa, maailmanlaajuinen vegaanius totta vie ratkaisisi tai lieventäisi kaikkia lihatuotannon ympäristöllisiä ja eettisiä ongelmia. Tästä oli pitkälti samaa mieltä jälkikeskustelun asiantuntijaraati, mutta sitten iski realismi.
Lihansyönti ei lopu monilta yhtä sutjakkaasti kuin Kipiltä, sillä pihvi on perimmäinen osa monia maailman ruokakulttuureita. Keskustelussakin puhuttiin ennen kaikkea lihankulutuksen vähentämisestä ja keinoista siihen.
Keskustelussa ja dokumentissa jäi sivuosaan vaalea liha eli käytännössä siipikarja ja merenelävät. Vaalean lihan ympäristöjalanjälki on pääsääntöisesti pienempi kuin punaisen, joten voisi kuvitella, että sillä olisi jokin osa tai arpa edes keskusteluvaiheessa. Tavallisen sekasyöjän on myös huomattavasti helpompi korvata punainen liha vaalealla kuin siirtyä kokonaan lihattomaan ruokavalioon.
Ongelmia totta kai löytyy sekä kanasta että kalasta. Siipikarjan, kuten muidenkin eläinten, tehotuotanto on julmaa ja monet luonnolliset kalakannat ovat romahtamaisillaan. Mutta saavutetaanko veganismin ideaalia ilman välivaiheita? Suurimman luokan pulmassa kaikki mahdollisuudet on huomioitava. Toisaalta on ymmärrettävää, että puolituntisessa keskustelutilaisuudessa ehdittiin pohtimaan monia vaihtoehtoja, esimerkiksi hyönteissyöntiä ja geenimuuntelua, vain sivulausetasolla.
Johanna Mäkelä puhui osuvasti ruokakulttuurin muutoksesta ja toisaalta ihmisten ruokavalioihin vaikuttamisen vaikeudesta. Lautasta on perinteisesti pidetty yksilöiden omana tonttina eikä rankkoihin ohjauskeinoihin, kuten säännöstelyyn, lähdetä helposti. Perinteisinä vaikutuskeinona ovat olleet koulutus ja valistus, klassikkoesimerkkinä monen tuntema Puoli kiloa päivässä -kampanja. Lautasmalleja ja muita suosituksia on perinteisesti perusteltu lähinnä terveydellä, mutta viimein niissä voisi ottaa huomioon myös ympäristöystävällisyyden ja eettisyyden.
Täytyy tietenkin muistaa, että suomalaiset syövät tälläkin hetkellä punaista lihaa keskimäärin yli kilon viikossa, vaikka valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee enintään puolta kiloa. Lisäksi kasvispohjainen ruokavalio kohtaa luultavasti vieläkin asenteellista vastustusta myös virallisilla tahoilla, vaikka tutkimustieto lihansyönnin reippaampaa vähentämistä puoltaisikin.
Ovatko Cowspiracyn kaltaiset dokumentit osa ratkaisua? Ainakin katsomossa nousi useampi käsi kohti kattoa, kun yleisöltä kysyttiin, kuinka moni aikoo muuttaa ruokavaliotaan dokumentin myötä. Cowspiracy tehoaa varmasti jo valmiiksi suunnilleen samaa mieltä oleviin tai epäröiviin, mutta paatunutta lihansyöjää koko pätkä luultavasti vain ärsyttää. Toisaalta, myös ihmiset muuttavat ihmisiä ja Cowspiracy on osaltaan muuttamassa mielipiteitä, jotka tarpeeksi massaa kerättyään heijastuvat ”virallisiin” suosituksiin.
Dokumentti myös herätteli ja kritisoi ansiokkaasti monia kansainvälisiä ympäristöjärjestöjä lihantuotannon ongelmien peittelystä tai huonosta mittasuhteiden tajusta. Tällä on varmasti ollut merkitystä varsinkin elokuvan kotitantereilla Amerikan Yhdysvalloissa, jossa on suuri, mahtava ja varakas lihateollisuus. Ympäristöjärjestöjä yksiselitteisesti tarvitaan ruokakulttuurien muuttamiseen. Tähän koko maailman projektiin saatetaan saada mukaan myös aina yhtä oikukas ja arvaamaton muoti; keskustelussa povattiin veganismista seuraavaa suurta trendiruokavaliota.
Lisää luettavaa:
Huili: Miksi valtio tyrkyttää lihaa
Cowspiracy esitetään lauantaina 25.4. Suomen sosiaalifoorumi -tapahtumassa Helsingissä. Näytöksen järjestäjinä ovat Luonto-Liitto, Oikeutta eläimille, Animalia, Maan ystävät ja Vegaaniliitto.
KATSO MYÖS
