Nuorten Luonto

Julkaistu: 27.4.2015

Nuorten Luonnon villivihanneksia esittelevässä sarjassa esitellään ensimmäisenä nokkonen, joka on juuri nyt kovin ajankohtainen. Nokkospuskaan mars!

Kukapa ei olisi joskus polttanut sääriään vihulaisen hipaisuista? Polttava vaikutus johtuu lehdissä ja varressa kasvavista poltinkarvoista. Kun karvoja koskettaa, niiden pinta murtuu ja muurahaishapon kaltaista nestettä ryöpsähtää esiin. Hyvin suojautunut villivihannesten kerääjä välttyy nokilaisen polttavalta kosketukselta, ja polttavuudesta pääsee eroon, kun lehdet ryöpätään tai kuivatetaan.

Suomessa nokkosesta tavataan kahta lajia: nokkonen (Urtiaca dioica) ja rautanokkonen eli polttiainen (Urtica urens). Nimensäkin mukaisesti jälkimmäinen polttaa kipakammin. Kasvin varsi on pysty ja haaraton ja lehdet sahalaitaisia ja pitkäsuippuisia. Kukinta-aika on heinä-elokuussa. Alkukesä on parasta nokkosenkeruuaikaa, mutta lehtiä voi kerätä myöhemminkin, jos poimii kasvin ylempiä lehtiä. Nokkosta ei suositella kerättäväksi runsasravinteisilta paikoilta, sillä tällöin elimistöä kuormittavan nitraatin pitoisuus on merkittävä.

Nokkosta on käytetty jo kivikaudelta lähtien hyötykasvina ja nykyään tiedetään sen olevan yksi ravintorikkaimmista kasveistamme. Nokkonen lieneekin villivihanneksistamme monikäyttöisin ja ravitsemusominaisuuksiltaan paras. Sitä voidaan käyttää muhennoksiin, keittoihin ja gratiineihin. Sämpylöihin saa mukavaa vaihtelua, kun osan jauhoista korvaa nokkosesta kuivatulla viherjauholla. Myös smoothieen nokkosesta saa mukavan tujauksen lehtivihreää.

Nokkonen sisältää runsaasti muun muassa C-, D- ja K-vitamiinia, foolihappoa, beetakaroteenia, rautaa ja kalsiumia. Erityisen hyvä apuri se on aneemisen ja väsyneen ruokavalioon, sillä se nostaa veren hemoglobiinia.

Vaihda pakastepinaatti nokkoseen, se on parasta lähiruokaa juuri nyt!