Nuorten Luonto

Julkaistu: 28.2.2012

Teksti: Kamilla Billiers
Kuvareportaasin teksti ja kuvat: Enni Stöd

Luonto-Liiton aktiivit osallistuivat eurooppalaisen nuorten ympäristöjärjestö YEE:n nuorisovaihtoon Tšekeissä. Matkalta tarttui mukaan monta mukavaa muistoa.

Luonto-Liiton Viro- ja Venäjä-yhteistyö alkavat olla jo tuttuja juttuja: on kansainvälisiä koulutuksia, talkooleirejä ja projekteja. Mutta tapahtuu sitä kansainvälistymistä hieman kauempanakin. Jo vuodesta 1987 Luonto-Liitto on nimittäin ollut eurooppalaisen nuorten ympäristöjärjestö YEE:n (Youth Environment Europe) jäsen. Järjestön tavoitteena on rohkaista nuoria osallistumaan ympäristönsuojeluun ja tarjota erilaisille lasten ja nuorten ympäristöjärjestöille mahdollisuus verkostoitua ja toimia yhdessä.

Usean vuoden melko hiljaisen kauden jälkeen Suomikin on viimein aktivoitunut YEE:n toiminnassa kansainvälisillä kentillä. Viime keväänä neljän luontoliittolaisen delegaatio lähti Tšekkeihin, Stranadovský Mlýnin pikkukylässä järjestettyyn parin viikon mittaiseen nuorisovaihtoon, jonka aiheena oli lasten ja nuorten ympäristökasvatus.

Kaiken kaikkiaan 27 osallistujaa yhteensä seitsemän maan nuorten ympäristöjärjestöistä koonnut tapahtuma oli verrattain tuottelias: joka päivä kahden eri järjestön edustajat pitivät teemaan sopivia työpajoja, joissa esiteltiin järjestöjen toimintaa, hyviä ideoita ja konkreettisempiakin tapoja toteuttaa ympäristökasvatuksellista ohjelmaa järjestötoiminnassa.

Ohessa pieni kuvareportaasi Tšekin-matkamme vaiheista työpajoja, hauskanpitoa ja hyvää ruokaa unohtamatta!

 

Seminaarin päivät kuluivat kiireisesti järjestöesittelyjen ja työpajojen parissa. Seminaari pidettiin vanhassa myllyssä nimeltään Stranadovský Mlýn. Nykyään siellä toimii pieni hotelli, jossa lähinnä ohikulkevat pitkän matkan pyöräilijät majoittuvat. Alue on luonnonkaunista, ja osa seminaarin aktiviteeteistä olikin ympäristön hoitoon liittyviä. Tässä kuvassa Salla raivaa pihapiirin läpi kulkevaa puroa, jonne läheisistä puista tippui paljon oksia. Puron virtaavaa vettä tarvittiin muun muassa kasvimaan kastelemiseen, ja osa hotellin sähköstä tuotettiin vesienergialla. Yhtenä päivänä keräsimme myös roskia maastosta ja teimme kävelyretkiä läheisiin kyliin sekä vanhan linnan raunioille.

 

Yrttityöpajassa opimme luonnonvaraisten villien yrttien esiintymisestä ja käyttömahdollisuuksista. Saimme haistella, maistella ja kuulla, mihin kaikkeen esimerkiksi siankärsämö, ruusunmarjat, seljankukat ja kultapiisku taipuvat. Työpajaa veti Kristi, paikallisen Brontosaurus-järjestön aktiivi. Hän kertoi, että monilla yrteillä on merkittäviä lääkitseviä ja hoitavia vaikutuksia, mutta niitä tunnetaan nykyään huonosti. Kristi opasti meitä yksityiskohtaisesti yrttien keräämisessä, kuivaamisessa ja säilömisessä. Lisähaastetta ja -hauskuutta toi, kun eri puolilta Eurooppaa matkanneet leiriläiset yrittivät tunnistaa alueelle tyypillisiä kasveja, joita he eivät välttämättä koskaan ennen olleet nähneet. Seminaarilaiset kertoilivat vuolaasti kotiseutujensa kasvistoista, ja yhdessä hapuilimme miettien kasvien englanninkielisiä nimiä. Opaskirjamme oli tietenkin tšekiksi. Nyt tiedämme, että voikukanlehti on smetanka, tai ainakin se lausuttiin vähän siihen suuntaan…

 

Ukrainalaisen MELP-järjestön vetämässä työryhmässä saimme tehtäväksemme kuvata ympäristönsuojelun puolesta kantaaottavia lyhytelokuvia tai valokuvia. Vetäjät ottivat kattavasti puheeksi, kuinka video- ja valokuvausta voi hyvin käyttää pientenkin lasten kanssa työskennellessä. Lapset nauttivat omien pienten näytelmiensä kehittelemisestä, ja heille on usein uusi ja avartava kokemus nähdä tuotoksensa kuvattuna. Kulttuurivaihtoteema oli hyvin esillä, sillä opettelimme iskulauseita toistemme äidinkielillä. Tässä kuvassa latvialaisen Radi Vidi Pats! -järjestön edustajat selittävät luonnon kunnioituksen tärkeydestä jokapäiväisessä elämässä työryhmävetäjien dokumentoidessa.

 

Vanhan myllyn ympäristössä eleli myös monenlaisia eläimiä, joiden kanssa pääsimme tekemään hieman tuttavuutta. Ennin sydämen vei tämä pieni possu, jonka äiti ei tosin tykännyt Ennistä.

 

YEE:llä Prahassa eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun (EVS) kautta työskentelevät Mathieu ja Mercedes (oikealta lukien) ja Kristi roskanukketeatterin esityksen estradilla. Latvialaisten järjestämissä työryhmissä vahvoina vaikuttajina olivat luovat ja taiteelliset metodit yhteiskunnallista ulottuvuutta unohtamatta. Rakensimme maakohtaisissa ryhmissä roskista nukkeja ja esitimme niillä teatteria muille. Aiheena oli tietenkin ympäristö, ja esitykset tehtiin kunkin maan omalla kielellä. Tällä haluttiin korostaa, että sanatonkin kommunikaatio ja ymmärrys ovat mahdollisia, mikäli vain tahtoa löytyy. Kierrätys, askartelu ja kädentaidot ovat helposti yhdistettäviä teemoja, jotka ovat lasten mieleen. Kuvan kolmikko esiintyy Luonto-Liiton ryhmän ympäristötaidetyöpajassa aiemmin rakennetussa ekohenkisessä televisiossa, josta ei ikinä tule huonoja saippuasarjoja!

 

Työpajojen pohjalta koostettiin vihkonen Discover Nature. Tools for Environmental Education, jossa myös Luonto-Liiton kädenjälki näkyy muun muassa ympäristötaiteiluun ja lempeään kansalaisaktivismiin kannustavien harjoitteiden muodossa. Vihkosen saa halutessaan käsiinsä Luonto-Liiton toimistolta tai YEE:n nettisivuilta, joilta löytyy myös vuotta aiemmin järjestetyn luontoleikki-aiheisen nuorisovaihdon leikkivihko ja muita materiaaleja.

► www.yeenet.eu

 

Vegaanina reissun päällä

Jo leirikirjeen saadessamme aloimme jännittää, miten ruokahuollon kanssa kävisi! Tiedusteluihimme vegaaniruuan saatavuudesta seminaarin aikana vastaus oli vain ”vegetarian food is possible”. Kauhistelimme hetken, mutta pian jo päätimme varautua pakkaamalla rinkkaan enimmäkseen pähkinöitä, siemeniä ja tölkkipapuja. Myös monenlaisia herkullisia soija-, manteli-  ja riisijuomia lastattiin mukaan Prahan aseman luomupuodista, sillä täytyyhän aamukahviin saada höystettä.

Seminaariin saavuttuamme ruokailujen kanssa olikin hieman hämmennystä. Alkuun tarjolla piti olla liharuokaa halukkaille vain kahdesti koko seminaarin aikana, mutta jostain syystä, joko jostakin väärinkäsityksestä johtuen tai yleisen mielipiteen vuoksi, lihaa tarjottiinkin joka aterian yhteydessä.

Myös kommunikointi keittiön henkilökunnan kanssa oli haastavaa, sillä yhteistä kieltä ei ollut. Mahtava Adriana, joka koordinoi koko seminaarin, toimi kaikeksi onneksi tulkkinamme. Kokkailijat tekivät parhaansa, mutta heillä ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta vegaanisen ruuan valmistamisesta. Välillä annoksemme koostuivat lähinnä vihreästä salaatista ja perunoista, mutta onneksi oli rinkallinen hätävaramuonaa, johon turvautua.

Vain muutama muu meidän lisäksemme söi kasvisruokaa. Latvialaisten ryhmän yhden työpajan aiheena oli kasvissyönti. Ensin oli keskustelutilaisuus, jossa toimme näkökulmaamme mieluusti esille. Sen jälkeen kokkailtiin latvialaista perinteikästä punajuurikeittoa ja tehtiin itse ekokosmetiikkaa. Valitettavasti kumpikaan näistä aktiviteeteista ei ollut vegaaneille soveltuva.

Seminaarin jälkeen vietimme muutaman päivän Prahassa. Kaupunki on upea ja todella kaunis. Lisäksi se tarjoaa nälkäiselle reissaajalle monia suussasulavia vaihtoehtoja. Ainakin Llehka Hlava eli Clear Head, Country Life, Loving Hut, Maitrea ja monet muut kasvisravintolat tarjoavat herkullisia vegaanisia annoksia. Suosittelemme!